oksettaa
yhtäkkiä
vaikka on lumisade, vaikka on karjalanpiirakoita vaikka oli jo ajatellut busseissa ja kaduilla ja eteisessä ja yöllä että on hyvä, että on vain hyvä, eikä muuta ja kun ripustaa takkia ajattelee
älä mene tähän, älä mene tähän nyt

unessa
on lukko
ja ovi ja huutaa oven läpi, minä olen vain vessassa vaikka todellisuudessa ei uskalla mennä vessaan vaan pitelee ovesta kiinni, tietää,
pitelee kaikin voimin, ihan totta, mä olen vaan vessassa
ja karmivin kohta on leikattu pois
ja siirtymä on siinä kun maisema niin kuin Innocence elokuvasta
vihreyttä mutta silti kuin uni tai painajaisuni ja huutaa äitiä, tietää
että näin sen kuuluu mennä, että tässä kohtaa
että on leikattu tähän kun on keskellä vihreyttä jo
loputtomasti niin kuin painajaisöinä eikä ole varma kuuluuko ääni oikeasti vai vain unessa
mistä sen tietää? mistä äiti ja isi aina tiesivät tulla
kun oli itkusta silmät ja yö pimeä ja vain turva siitä että viereisestä huoneesta herätään
ainut mahdollisuus

mutta toisessa unessa sitä sanoo äidilleen etten ole koskaan pitänyt sinusta
minä vihaan sinua, kuulitko, oikeasti
miten äidin kasvot kääntyvät vinoksi suruun kauhuun pettymykseen
vihaan vihaan vihaan

oksettaa
yhtäkkiä vaikka lumisade ja eteinen että vakuuttelee itselleen kuinka ei kannata mennä tähän
vaan jatkaa joogaamista, jatkaa joogaamista niin kauan että tuntuu hyvältä
syödä pinaattia, syödä pinaattia ja papuja ja soijatuotteita ja vihreitä kasviksia ja tuoreita ja marjoja ja viinimarjamehua ja pähkinöitä
nyt
ei kannata mennä

mutta yhtäkkiä
on niin lamaantunut että kirjat lakkaavat kääntämästä sivuja
simpukat ikkunalaudoilla liikkumattomina
kaupunki valoisa jo ennen seitsemää
pulssi ei ole nopeutunut

maksa laskut, ota tenttikirja esille, suunnittele opetus, leikkaa huovasta suikaleet, tarkista bussiyhteydet, maksa jäsenmaksu, lue kommentit, keskustele musiikista, kirjoita sähköpostiviestit, vastaa

keskity olennaiseen, hengitä syvään

yhtäkkiä
vaikka onkin lumihiutaleita gently
kirjoittaa
unessa tyttö tummatukkainen ja nunna
unessa tyttö niin kuin vuosi sitten ja nunna
joka halaa tyttöä lujasti miten onnellisia miten he olivat ajatelleet toisiaan
minä en mene
menen ja me kysymme yhteen ääneen etkö saanut sähköpostiviestiäni
me emme halaa niin kuin he halasivat
me halaamme eri tavalla
eikä nunnalla ole oranssia kaapua eikä hän ole niin pieni kuin oikeasti on
mutta se onkin uni
eikä uni ole tosi

voi sujuvasti keskustella ruokapöydän ääressä
sujuvasti ilman mitään
ja tyttö tarvitsee kolme valkoista pahvia koska kirjoitus ei mahdu, se ei mahdu ja pelkkää sotkua ja suu väpättää ja minä sanon ettei paperi lopu tästä maailmasta, haluatko toisen ja tyttö nyökkää ja kolmannen ja eet ja ässät ovat väärinpäin ja täti kysyy ihan totta onko tämä kaikki teksti tuosta kuvasta, tarinasta
minä nyökkään ja on ihan erilaista kuin toisessa huoneessa jossa kettu muuttuu koko ajan kissaksi ja tiikeri leijonakuninkaaksi eivätkä ne tahdo mitään muuta kuin syödä muiden eväät ja asua kattolampussa ja voi mitkä mahdottomat turbohiirenloukut
ei tule loppua ei tule loppua
missä vaiheessa ihmiset oppivat luopumaan omistaan?

huomenna tulee joku sähkötarkastus. joku sähkö. kotikäynti. tulemme yleisavaimella. he eivät koskaan odota edes sen vertaa että ehtisi avaamaan avain on jo lukossa kun soitetaan ovikelloa. pimpotetaan

eikä se mene pois
mikä alkaa

pitäisi niin paljon, niin paljon ja todellisuudessa
kaikki aika menee vain kuuta katsellessa
jos ei ole pilviä
ja jos on
katsoo niitä

unia.