käsittämätöntä säätämistä koko aamu. olen jostain syystä merkinnyt koulutunnit ihan vääriin aikoihin kalenteriin ja luvannut hoitaa kaiken maailman juoksevia asioita ja nyt on puhelimen viestit jatkuvasti täynnä kun joudun perumaan kaikki ja kellekään ei käy ja plaah ja plaah ja plaah.

Joskus olisi ihana vain jäädä loikoilemaan
hyvällä omatunnolla

nyt jäin loikoilemaan, vaikka tiesin, että huomenna on herättävä viideltä
ja koko loikoileminen oli vain viestien kirjoittamista. silmät kiinni ja taas viesti.

haluaisin hukkua tähän pimeyteen ja harmauteen
ajelehtia siinä.

heidi sanoi niin hyvin
ettei tällaisessa pimeässä herää ollenkaan
kunnolla
vain valoon voi herätä

väsymys tulee aaltoina.
eilen paistettiin pipareita
ja joulutorttuja
ja ystävä oli pitkästä aikaa kylässä
pelatttiin
ja tuntui niin hyvältä nähdä

enkä yöllä saanut unta
kun mietin keille kaikille lähetän joulukortin
ja keiden osoitteet on ja keiden ei

käsittämätöntä.
ja minusta tuntuu että pakenen kaikkeen mahdolliseen
jotta ei tarvitsisi ajatella mitä pitäisi
eikä se mitään hyödytä
se ajatteleminen

pitäisi tehdä.

se on jännä
miten sitä viime keväänä ajatteli
että tänä vuonna
että sitten
tekee asioita joita oikeasti haluaa
keskittyy
omaansa
ja paskat

mutta ehkä voi tehdä taas uudenvuodenlupauksen
taas
päättää että sitten
keväällä
että sitten

niinpä niin.