Tulimme kerimäeltä
äiti sanoi kaupassa
että katso nyt näitä ihmisiä sillä silmällä
että ainakin puolet on vähintään kymmenennessä sukupolvessa minulle sukua
näin krapulasta toipuvan punoittavan naisen joka horjahteli ostoskärryjä vasten
näin "muijan" joka unohti käsineensä kauppatiskille ja tuli hakemaan ne ostoskassini alta
näin muijan joka oli kerännyt ostokset pahvilaatikkoon, siellä oli ainakin yksi litra sinistä maitoa ja salaattia ja kurkkua
näin mummoloita kävelyllä pappoloitten kanssa
valkohiuksisia
savolaisia
mummo puhui taas murteella joka oli ihana mutta en enää osaa
nuopurit
kah
kuitennii
jotennii
ku myö
hyö tulloo
ja pappa oli niin vanhentunut
kovasti
ja kumpikin muisteli samat muistot moneen kertaan
ja mummo nauroi ettei hän enää muista mitään
he olivat paljon vanhempia kuin viimeksi
kun nähtiin
ja nyt minä olen heinolassa
tapaan vanhat ystävät muutaman tunnin päästä
ja huomenna matkaan taas turvalliseen opiskelukaupunkiin jossa näen myös poikani
matkustamme kumpikin edes takaisin
ja viestin sain toiselta niistä tytöistä
joita pyysin pieneen näytelmääni näyttelemään
ettei hän usko osaavansa tai haluavansa olla sellaisessa näytelmässä
ja retkeilykurssille täytyy ottaa oma teltta
joudun siis raahaamaan
teltan joka on ehkä hyvin epäkepo
ja painava
ja juuri nyt on niin kevät etten osaa kirjoittaa mitään.
3 kommenttia:
Voi ei, minä oon pahoillani siitä tytöstä, ettei se osannutkaan tulla ja olla. Toisaalta hyvä että se tiesi ettei osaisi, olisi ollut kauheaa nähdä se
myöhemmin, lavalla, eleet jotka eivät käy.
Minun on vähän ikävä jo jyväskylää ja teitä.
Kaiken tämän keskellä.
Koti-ikävä.
Minä tulen huomenna jyväskylään
milloin sinä tulet
milloin rakennetaan se maja?
ethän mene kesäksi pois, ethän!
jätät minut yksin puistoon makaamaan.
äitini yritti saada minua heinolaan, mutta ei se käy.
en minä
minä elän mieluummin vaikka köyhyysrajan alapuolella
kun olen koko kesän täällä kaupungissa joka ei enää ole sitä vähääkään mitä joskus oli, minun.
ei minun
minun tämä ei ole.
Minä tuun vasta tiistaina, illemmalla, mutta sitten näemme.
Enkä jätä sinua kesäksi yksin puistoon,
minulla ei ole enää mitään muita suunnitelmia, olen sitoutunut tekemään majan ja olemaan onnellisesti köyhä.
Toivottavasti siis on aurinkoista!
Lähetä kommentti