lähtö

Tää menee nyt.
Kohta.
Kohta. Pian.
yksi
kaksi
kolme
ei vielä. Mutta yöllä jo
on maita ja viikonloppuja kun pitää palata
etsimistä
löytämistä
meditaatiota johon nukahtaa
pöydän ääressä perhe,
veli sanoo kiitos paketista
terveisiä
Japanin aikataulut ovat eri
kuin kaikki muut
ja mistä sitä tietää miten sähköinen ja paikanpäällä
ja sitten valitsee kaikista viimeisimmän paikan
ihan viimeisimmistä viimeisen ihan perällä
eikä tiedä onko siellä hurina
vessa
humalaisia
tai mikä lie pakkolasku ja sitten viimeisten joukossa ulos
mutta sitten sen ei kai olisi enää muutenkaan väliä
en minä onnettomuuksia pelkää
tai kuolemaa
paitsi toisten
kun tyttö sanoo nähneensä unen jossa kävellä katuja ja itkee itkee vaan
ja miettii että pitää pistää statukseksi single
että se
kuinka kamalaa
tekee mieli sanoa että juuri niin se on
että siinä hetkessä
ajattelee ettei pääsekään kokoukseen
että pitää perua opetustunnit
että kaikki pitää alkaa alusta, kaikki se mikä on ollut

mutta nyt äiti sanoo että pitää syödä pinaattifetapiirakkaa
ja isi sanoo ettei tee mieli
se raukka jännittää vaikkei lähde edes matkaan

ja sitten on Janet Frame
mukana
vaikkei se ole oma
mutta se on laukussa ja ajattelee jos löytäisikin hänet
kadulta, poissa mielisairaalasta
vanhentuneena, miltei ikuisuuden vanhana
hänen englantinsa sellaista jota haluaisi suomentaa
(toivottavasti kukaan ei varasta häntä ennen minua!) omistuksenhalu

kohta
yksi
ja vuorokausi ja sitten
lentokenttiä, lentokenttiä, lentokenttiä
lentämistä, lentämistä, lentämistä
onkohan sen jälkeen enää mitään

kopiokoneessa tunnit
ja miettii miten opettajat välitunnein

kohta
nyt.

22.1

21.1

20.1

19.1
18.1

Regina Spektor
ja unessa runo
ja unessa runo pitkä
ja unessa valkoinen pyöreä museo ja
kauppakeskus joka muuttui elokuvateatteriksi muuttui valkoiseksi
funkkisrakennukseksi
ja piti löytää toinen,
paljon suurempi kauppakeskus ja ravintola
mutta ravintoloita oli kolme ja kadut ja bussi johon vain nousi ja tajusi että oli jo siellä missä piti

ja Regina Spektor:

"No one laughs at God
When their airplane start to uncontrollably shake
No one’s laughing at God
When they see the one they love, hand in hand with someone else
And they hope that they’re mistaken"

ja kun on sellainen päivä
että suoritukset vihdoin, vihdoin
ja tarjotaan melkein oikeita töitäkin
noin vain
noin vain
ja kun on sellainen päivä
että jaksaa tehdä joogan ja tiskata
ja Regina
ja ylihuomenna
ja eilen
ja naulataan seinän takana
ja nauraa appelsiiniosastolla
ja taas siinä kulmassa
jäädään kengällä ympyrää
ja ehkä puhuu liian kovaa
entisistä

ja sitten on kirjekin
sanne ja hanne
ja
voi miten voi pomppia ympäri talon

ja nyt pitäisi siivota ennen lounasta ja pitäisi pakata ja siivota ja pakata ja
olisi ihana vaan istua pakkasta tuijottamassa ja kahvia

"Two birds on a wire
One says come on
And the other says
I'm tired
The sky is overcast
And I'm silent
One more or one less
Nobody's worried"
-Regina Spektor, two birds -

17.1
Sunnuntaikultti.
ja sitä on onnellinen, kun on jooga, jossa hikipisarat putoilee joogamatolle
ja sitten kävelee ihan rauhallisin askelin keittiöön, tietokoneet pöydälle
ja edelleen katulamppu vilkkuu
ja sitten on ehkä ratkaisu kesäksikin.

Hirveä lista asioita
tekemisiä
kun on vain viikko ja sitten jo
istuu lentokoneessa, vieläkin
ja miten mahdottoman käsittämättömältä se tuntuukaan että kaksikymmentäkuusi tuntia
ei kai koskaan ole matkannut niin pitkää, edes puolta
ajattelemattakaan niitä päästömääriä,
ajattelemattakaan
yrittää olla ajattelematta
(ja että jos tämä olisikin vain yksi matka, jos tämä olisikin ainoa matka mitä koskaan tekee)

ja kuinka vihaa kauppoja
kun yrittää etsiä häälahjaa, mitä edes sellaiseksi voi antaa? ehkä olisi pitänyt ostaa sittenkin pala suomalaista metsää, se olisi oikeastaan ollut aika veikeä lahja :) oikeastaan enemmän kuin sopiva, nyt kun ajattelee. ja sitten ei ole kirjojakaan kirjakaupassa kuin kalevala ja joku hemmetin dekkari. eikä mistään löydy mitään mitä etsii kun etsii ja aika loppuu ja taas on ihan myöhässä kaikkien asioiden suhteen niin kuin opettajatkin ovat ja sitä istuu kolmatta tuntia odottelemassa että käsiteltäisiin sitä mitä piti käsitellä mutta
olisihan se pitänyt aikaisemmasta kokemuksesta tietää että ei
mutta sitten ehtii juuri ja juuri pankkiin ennen kuin se sulkee ovensa ja sitä ehtii ja täti ei tiedä onko uuden-seelannin dollaria edes olemassa ja minä hymyilen niin paljon ettei enää haittaa että on istunut kolmatta tuntia odottamassa kun on kerrankin tehnyt mutta kuunteleekin jo kolmena vuonna kuullut samat tarinat siitäkin tytöstä joka kävi itkemässä kunnes kirjoitti huippugradun. ja joskus pankkinaiset ovat niin huvittavia. ja sitten
viikonloppuaamuna nauretaan että eihän siellä kun lampaita vaihdellaan
ja ajattelee Pianoa, jossa maisemat ja että ne maisemat kohta minun
olisiko?
voiko siinä käydä että siitäkin saaresta tulee minun? että kun on jo kaksi, on jo kaksi saarta kolmesta että sitten olisi kolmaskin? mikä sattuma
että on kirjoittanut kaikista saarista ennen kuin on käynyt
ja yhtäkkiä niissä käykin
että eri tavoin sittenkin kuin Waltari.


14.1 Äijälä. Mikä idylli. Vaikka 3-luokkalainen poika ajatteleekin vain itsemurhaa ja 5-6.lk pojat kasiluokkalaisten naisten tissejä.
15.1 Ja sitten kun on juossut pitkästä päivästä kotiin tulee poika, jonka kanssa on pelattu ennenkin ja tyttö, jonka kanssa poika on pelannut ennenkin. Ja päätä särkee niin että peli on vain peli ja kun ovet on menneet kiinni laittaa pimeän.

16.1 Ja tämä päivä on listattujen asioiden päivä. Kahvin voimalla.

Petäjävesi. Aamu aamupäivällä. Harmi kun aurinko meni just pilveen ja kun tuli takaisin oli jo laskemassa eikä bussikuski tiennyt minne piti ajaa, tullessa
mennessä ei taas keltään otettu maksua

mutta nyt
on taas kotona ja voi huokaista että huominen päivä alkaa vieläpä kaksi tuntia aikaisemmin eikä tietoa vielä milloin se päättyy.

ja sitten tehdään draamaprosessia työuupumuksesta. olisi paljon sanottavaa. niin paljon että mennä nukkumaan kun unia ei jaksa enää edes muistaa mitä niistä. ne on unia kuitenkin. ja kohta melkein viikon päästä on jo viikot kun ei malta nukahtaa yhtään malta.

tuli kotiin taas yhdeksän jälkeen. yritti kuvata lumen alle hautautuneita pyöriä
mutta eihän niistä mitään ja sitten on vain nälkä ja ajatus huomisesta ja ylihuomisesta ja tuntuu että tämän päivän kuvassakin on vain haamu. haamu siinä ovella jotenkin vain. haamuksi tullut. ja silti näitä päiviä rakastaa kun juoksee vain juoksee vain juoksee vain ehtimättä ajatella että juoksee ja kaikesta juoksusta huolimatta on aikaa siihenkin että on kahvikuppi kädessä ja tyttö näyttää thaikuvia ja pojan sängyllä on punainen peitto ja kirjat pinoissa lattialla ja talvella sumu on kumman värinen, hissit hitaita ja yliopiston kirjastossa mies ei katso tällä kertaa pornoa. niin ja on vielä aikaa kahlata läpi äänirunoutta ja hymähdellä sille miten kasiluokkalaisten silmät tulevat
edes takaisin edes kun he kuuntelevat niitä
hymähdys hym

Ehkä minun olisikin pitänyt tehdä vuoden kuvaprojektista omakuvaprojekti
kun en osaa kerta kantaa kameraa mukanani yliopistolle tai kirjastolle tai juomatehtaalle tai kauppaan tai ylipäänsä edes kadulle. sitten on jo ilta ja on vain omat väsyneet kasvot ennen suihkua. tuntuu hyvältä tulla kymmeneltä illalla koulusta kotiin. tuntuu että on tehnyt jotain
vaikka todellisuudessa opintopisteet eivät kerrytä mitään sellaista mikä missään näkyisi
ja ja ja
listaa voisi jatkaa ikuisesti

mutta sitten on kirje ystävältä joka asuu toisessa maassa ja joka istuu samalla tavalla pöydän ääressä kuin minä. ja on nunna joka sanoo että meditoi vaikka kolme minuuttia kerrallaan että ei sen tarvitse olla sen kummempaa ja että maailma on muuttumassa. hän sanoo että sen. että maailma on ja ihmiset
että uskoisiko sitä?
uskoisiko sitä sittenkin?

Yksi katulampuista vilkkuu.
Ja on salaliittoteorioita
joita voi keksiä itsekin
ja


I didn't believe in anyone but I found you today
My eyes are not closed baby I still remember
- Emilie Simon, to the dancers in the rain -

ja pakkanen lauhtuu

kuvat.
viimeiseltä viikolta.

5.1 Minun foss tyttö. Kun oli pakkanen ja me etsittiin kahvilaa joka ei olisi keskustan porvarikahvila mutta sitten me mentiin ketjuun ja me vain istuttiin nurkkapöydässä ja minä niin tykkään tykkään kovin minun foss tytöstä.


6.1 Ja oli jo yöksi vaihtunut kun istui junassa takaisin ja kuu oli pudonnut. tietenkään ei ollut kuin kännykän kamera ja kuu näyttää vain valkoiselta läntiltä joku valo piste joku mutta se oli ihan tummankeltainen ja kallellaan ja niin alhaalla ettei sitä näkynyt enää pihaan, josta pakkasessa juoksi sisään

7.1 Tuli kotiin ja oli kirjemeri lattialla. Oli tullut ihan toiselta maailman puolelta ja oli saarivaltioista ja oli Suomesta ja ihanat.

8.1. Yhdistystoiminta on.
9.1. Joka jatkuu seuraavan päivän puolelle.

10.1 Mutta tänään olikin violetti taivas.

ja sitten se muuttuu illaksi
ja yksi katulampuista vilkkuu
eikä enää muista kuinka ajatteli käytävien välissä lauluun
elokuvaa elokuvaa

unessa ihmiset jonoina jonoina
epiduraalipiikille.

ehkä tänä yönä
minä kohtaankin puolivälissä
puolelta
siinä missä on jäätynyt tie ja violetti taivas
känninen mies sytyttämässä savuketta
ja siinä missä kuuma musta yö
ja poltettu iho miehellä
joka soittaa kitaraa.
puolivälissä.

sosialisaatio

miten itsestäänselvyyksiä voikin oppia katsomalla kasvatustieteen videoluentoja.
Aikaisemmin en ollut edes ajatellut että nykyajan työelämä ja tositv
jakavat samanlaisen todellisuuden
mutta nyt ajattelen.

ja sitten oli lumityöt ja lumi upottamassa koko jalan
vuosi sitten oli sunnuntai
ja kävely sumuisessa Reykjavikissa meren rantaa
ensimmäinen kerta keltaisessa kahvilassa. puhelinnumeroiden vaihto.

mutta nyt on tämä vuosi
pitäisi lakata elämästä siinä mikä on jo ollut
tai laskemasta että enää 19 päivää

nyt. ja nyt
ei ole muuta.

1.1. Matkalla kummisedän 50v synttäreille.

2.1 Värit ja valo ei tietenkään tule oikein tässä blogiohjelmassa. Jostain syystä. Mutta oli hyvä hiihtää -19 asteen pakkasessa kun ei tuullut. Kuvassa äiti.

3.1. on vain istumista. Epämääräisiä yritelmiä tehdä jotain. Omakuva.

Tämä vuosi
ja minä otan joka päivä kuvan. Lisään näistä kolmesta ensimmäisestä päivästä kuvat tänne myöhemmin. Olen ne kuitenkin jo ottanut :)

kirjoittamattomia sanoja
paljon
voi
liikaa

kun mieluiten hiihtää vain järven yli pakkasella
neuloo neuloo neuloo
ja painaa käsillä naamaa kun kaikkea on tutkittu niin pirusti että hukkuu aineistoon!
se rajaus, se rajaus.

mieluiten vain kävelisi kamera kädessä

tasan vuosi sitten
tasan vuosi sitten lähti saareensa.

unessa on nukke joka osaa kuiskata
ja pulkkamäki eikä tiedä loppuuko se rotkoon
mutta mäki viettää järvelle
nauru

pakkasta niin paljon ettei kukaan suostu hiihtämään
kaikilla tekemättömiä töitä
huokaus huokaus huokaus

tasan vuosi sitten sitä oli jo
matkalla toiseen maahan
tasan vuosi sitten
sitä istui köpiksen lentokentällä odottelemassa toista konetta
tasan vuosi sitten
seurasi näyttelijäseuruetta ja mietti mitä he menivät kuvaamaan ja minne
kun jokainen testasi lepotuolia
tasan vuosi sitten
sitä oli painava matkalaukku ja reppu ja kassi ja kameralaukku
tasan vuosi sitten luki Vigdis Grimsdottirin viimeisintä kirjaa
sivu kerrallaan
oli menossa
ei tiennyt että sitä poikaa joka jäi lentokentän toiselle puolelle ei suutelisi enää koskaan
että ensimmäinen ihminen jonka saarella näkisi tulisi tytöksi jonka kättä on hyvä puristaa autojen takapenkillä
ei tiennyt että Grönlanti olisi Grönlanti että se olisi
että Islanti olisi Islanti että se olisi
ei tiennyt mitään niistä ihmisistä jotka tulisivat sisälle ja pois
ja musiikki

ja
miten kummallista ettei tästäkään vuodesta voi
edes tinan muodoista
että onko se saapas, varressa rahaa, vene niin kuin aina
vai raskaana olevan nainen

ja toisinaan sitä jää tuijottamaan yhtä pistettä
yhtä pistettä vain oli se sitten katto tai kirjahylly tai ikkuna

lumi sataa pakkasessakin.

Silmiä alkoi väsyttää autossa takaisin päin
mun suu oli nauru
kun me pysäköitiin tien päähän lumeen
ja jäi jaloista jäljet
ja puut oli kasvaneet mäkeen kiinni
puut
joista ei ollut silloin tietoakaan kun me
vedettiin pulkkaa ylös ja laskettiin alas
siellä päässä
ja kukkulalla joka oli toisessa paikkaa
ja vain yhden
sen vanhimman naisen
nimi on vielä postilaatikossa
toisessa talosas useampia

ja me muistetaan kaikki
ja istutaan siellä ravintolassa
jossa korkeintaan pelattiin rahapelejä aulassa silloin
ja minä puhun liian kovaan ääneen
taas raskauksista
joista on puhuttu koko päivä
siitä mitä jos mitä jos mitä jos
ja minä kerron miehestä
ja ystävä lapsuudesta sanoo että olisihan se pitänyt arvata
niin kuin ystävä joka tuntee sinut läpikotaisin
me käveltiin kaikki ne metsät kaikki ne polut
ja nyt oli puut
isot
ja pikkupojasta on tullut komea mies
ja se joka hajotti kaikki lumilinnat on mennyt naimisiin ja saanut kaksi lasta ainakin
ja ne muut
kaikki muut jossain
facebookissa varmasti

on melkein pimeää
on pimeää
pimeää jo ennen iltaa
ja huomenna vaihtuu vuosi
tai ylihuomenna
siinä yöllä, välissä

ja
ja ja ja ja

siinä me kävellään lumessa ja autokatoksessa on ihan erilainen auto.

silmät on väsyneet
näki tytön, joka on ollut oma mutta nyt sillä oli oma poika
ja ne istui vastapäätä eikä kukaan meistä syönyt loppuun
ja minulla vain on väsyneet silmät.

niin väsyneet että kiipeää ylös sinne minkä ovelle on joskus kiinnitetty siniset helmet
eikä tule loppua, ei tule loppua
että on aina enemmän

asanat huoneen lattialla eikä jaksa mennä iltapalalle
tahtoisi jo olla siellä mikä on oma koti
kyllästynyt toisten nurkkiin
toisten

voisi istua jo hiljaa keväässä
siinä aidalla
kun aurinko tulee
kuin ensimmäistä kertaa
läpi
se valo
hätkähtää kun kuvat tulevat esiin vaikka äiti seisoo vieressä
kuvat siltä päivältä kun oli valo
vaikka olisi pitänyt pimeä huone
toisille se oli
mutta me kävelemme läpi Reykjavikin kevään
läpi uusien katujen me kaksi
ja unohdamme mennä tapaamisiin
me vain kävelemme ja otamme kuvat
kun minä istun aidalla valo läpi

mutta nyt ei ole kevät
eikä Reykjavik
ja minun on ihan turha haaveilla niistä
sillä ensin tulee talvi
ja sitten vasta kevät jossa on paljon tekemisiä
ja kevään jälkeen kesä
josta ei tiedä vielä mitään, kesän jälkeen taas syksy ja talvi
ja niin ne aina menee
kierrokset

ja isi huutaa että on sauna
mutta oikeasti haluaisi juosta metsän läpi
jatkaa matkaa lumipyryssä hankien läpi
kun metsässä on nuotio
tulet palamassa lapset ympärillä
keskellä kaupunkia minä ajattelen
ja kannan kolmea kassia
tytön vanhoja vaatteita
jotka ovat minulle uusia
me hyvästelimme bussipysäkillä

miten monesti sen olen
bussipysäkit
silloinkin kun aina ennustettiin tulevia
saapuvia
minä ennustin

mutta nyt minulla on enää unet
joissa näen ne joihin on tarttunut islannin taikaa
aina kun he ajattelevat minua
nyt minulla on unien taika heidän kanssaan
kun emme voi enää kohdata risteyksissä

isi huutaa kohta uudestaan
saunasta

ja minä järjestelen silputtuja tekstejäni.

Kuuntelee pitkästä aikaa Múmia
sitä vanhaa
islanninkielistä erikoislevyä
jonka sai ranskalaiselta pojalta
kun vaihdettiin musiikkia
siinä kahvilassa jossa sitten myöhemmin
istui eri ihmisten kanssa
hämärä
kun oli kävellyt katua edes takaisin eikä mentykään Ólöf Arnaldsin keikalle

päättää
että tahtoo opetella tätä kieltä
ja tahtoo opetella sitä vihreänmaankin kieltä
että tahtoo ja jos tahtoo niin sitten.

ja on alkanut tehdä tuhatpalaista palapeliä
ja kaksi romaania kesken
ja koulukirjat
levällään
tekstit
odottavat kirjoittajaansa
kaikki

odottavat.

odotan.

ja pakkanen tulee taas
se tulee ikkunoista läpi

eikä koskaan kuunnellut tätä levyä kun oli siellä

"Í gegnum sprungur drýpur suð,
I gengum rifu lekur hljóð,
A bakvið tvær hæðir sofna ég
Og þegar ég sofna, í hlýju grasi, græt ég lágt."

nyt kirjoittaa että muutetaan sinne.
että minä muutan
ja sitten kaikki on ihan virallista
niin kuin kirjoittaisi listan kauppaa varten

ha
juoksisi pimeään juoksisi joulupäivänä pimeässä metsässä lumihankia
pakkasessa
viisitoista astetta juoksisi juoksisi puolikas kuu.

"Inni í skúrnum bý til suð,
I gegnum rörin sendi hljóð,
A bakvið tvær hæði sofna ég,
Og þegar ég sofna, í hlýju grasi, græt ég lágt."
- Múm, Grasi Vaxi Göng -

On koko päivän kirjoittanut
omaansa
tai paremminkin editoinut
teki radikaalisti ja palasi vanhaan versioon, pakkasi uudet uuteen kansioon
ja alkoi alusta.
sillä tavallakin voi olla hyvä joskus
luopua kaikesta työstä jota on viimeisten kuukausien aikana tehnyt
ja palata sinne missä oli vuosi sitten.
niin.
niinkin voi täytyy ehkä

ja sitten teki joogan pimeällä keittiön lattialla
ja neuloi pipoa kun katsottiin perheenä telkkarista seitsemästä merestä
ja jotain sarjaa joka on tullut jo tuhat kertaa
ja Jane Austenin Emmaa
ja äitillä oli punaviiniä koska äitillä alkoi loma
ja minä huusin kymmen kertaa että piposta tulee ihana
säärystimet ja niin kuin säärystimet mutta käsiin on jo tehty
huomenna on ruokakauppa jouluruoka vuoro

ja sitten
saa pitkän kirjeen mieheltä
jonka näki viime yönä unessa surfaamassa
ja mies kertoo
että sinä päivänä kun
kohtasimme
hän näki rakastettunsa viimeisen kerran
ja minä vain heitän kuolleen delfiinin hänelle unessani
ja kuuntelen the Kinxiä
josta tulee mieleen vappu Islannissa
ja seuraava päivä täynnä sadetta
minä ja Maija Reykjavikin kaduilla kahviloissa puhumassa seksistä

minä kirjoitan miehelle että kaipaan Islantia.
se on helppo kirjoittaa.
Mutta en minä Islantia kaipaa
minä kaipaan sitä tilaa mikä siellä oli
kaipaan sitä että olin irrallaan
irrallaan tästä maailmasta joka on totta
minulla ei ollut mitään
ensimmäinen sunnuntai meren rantaan
ja keltaiseen kahvilaan josta tulikin
sellainen paikka jonne joka viikko

tärisen kylmästä
ja että joku ihminen
jonka on tavannut vain kerran
kuin ohimennen
kirjoittaa minulle
miten on ollut surullinen kuukausia
vain koska
minä näin unen jossa oli merta, delfiini ja hän.

miten kummallisia tarkoituksia

että minä hymyilen koko metsän läpi
vain koska on nähnyt toisen ihmisen hymyn

Destroy everything you touch today
Destroy me this way
Anything that may delay you
might just save you

kävelee järven poikki, tikka
kettu yli järven
kävelee, kävelee
yöllä makaa pimeässä kuten ennenkin
ja näkee unta surfaavansa merellä miehen kanssa
jonka tuntee vain ohimennen

You only have to look behind you
At who's underlined you
Destroy everything you touch today
Destroy me this way

Ja alkaa opiskella mutta alkaakin kuunnella
ja kun avaa silmät isi seisoo siinä ja
pitäisi alkaa imuroimaan sanoo

lumityöt
on tehty
ja kun lukee mitä sille jota joskus rakasti
alkaa oksettaa
istuu jalat koukussa ja on oppinut että voi kirjoittaa
kirjaimia tikkukirjaimia isoja
kirjaimia
voi laittaa

Everything you touch you don't feel
Do not know what you steal
Shakes your hand
Takes your gun
Walks you out of the sun

uutisia joka päivä kaikkialla
seksityöläisistä
kummallista miten ne tulevat aaltoina
aiheet

niin kuin onnettomuudet
aina sarjoissa

ja me huvittuneina kuuntelemme uutiset toistensa perään
kuinka usa:ssa on kolme ihmistä kuollut lumen aiheuttamissa onnettomuuksissa
me huvittuneina mietimme että niin
miten sekin uutinen on päätynyt meille

ja alkaa kirjoittaa taas
etääntyä siitä mikä on unta
tehdä asanat päivittäin
kävellä järven poikki
valita jouluruoat
antaa unien tulla öisin, antaa niiden tulla
antaa kuvien

joita ei voi tarkasti enää
muistaa mutta paikat
ne ovat aina samat
niin
lumi joka alkaa aurinkotaivaalta yhtäkkiä mutta kun
sitä yrittää kuvata
on järjestelmäkamera ja kaikki
se ei näy kuvassa lainkaan
pitää olla isommat hiutaleet isi sanoo
ja tähdet jäältä peittyneet hankeen
höttöstä minä sanon
ja voisin jäädä tuijottamaan tikkaa
aina aina niin kuin mökin rannassa soutuveneen luona

jättää unet sikseen
jättää ne
olla välittämättä että sanat tulevat aina kaukaa ja puhelimessa on mahdotonta saada selvää
edes siitä mikä on paikannimi
ja että kinkut yhä kasvatetaan ja jos fyysisesti voimakkaampi sukupuoli olisi synnyttäjä
toinen olisi täysin alistettu
ja isi huutaa
että tulee ohjelma grönlannista
huutaa aina mikä ohjelma milloinkin tulee
ja minä

pistän silmät kiinni ja avaan
silmät kiinni ja avaan

What you touch you don't feel
Do not know what you steal
Destroy everything you touch today
Please destroy me this way
- Ladytron, destroy everything you touch -

minulla on vähän niin
että on äitini silmät.
vaikka kuvissa se ei oikeastaan ole
koska äitillä on pyöreät sellaiset pyöreät vain
mutta että aina kun saa vaikka
jonkin kirjeen
jonkin kirjeen vain
sitten täytyy lukea sitä omassa huoneessa.

olen yrittänyt löytää ohjelman kuville
että saisin teetettyä minun saaresta
ja sitten siitäkin saaresta joka on ison valkoisen (vihreän) saaren pieni saari

ja saksalainen poika sanoo että minä olen minä
ettei hän oikeastaan muista huonoja puoliani
mutta ei ymmärrä edelleenkään suomea
niistä kirjeistä joita olen hänelle kirjoittanut

miten nopeasti sitä unohtaa myös sen
mitä on kirjoittanut

tänään on lyhyt päivä
kaikista lyhin
ja sitten alkaa jo valo
lisääntyä

ja äiti kysyy miten me niin vähissä vaatteissa siellä oltiin
ja minä nukun pitkään
ja isi sanoo että kylläpä joogasta lähtee kova ääni
kun on se hengitys mutta minä en sano mitään jatkan vain liikeet loppuun

ja tänään yrittäisi päästä kirjastoon
lainaamaan eropaperit
kun on luvannut ystävälle että lukisi sen

ja sitä miettii että kuinka paljon kirjailija saa palautetta
omista kirjoistaan lopulta
keneltäkään lukijalta
sellaiselta kuin minä
sitä me mietitään kun kävellään
kävelläänkö me yliopistonkatua
kaupasta elokuvavuokraamoon
ja on ne kaksi miestä humalassa siinä
tai ehkä me olemme jo kääntyneet sille tielle
missä olemme jo melkein perillä

olen typistänyt grönlannin sataankolmeenkymmeneenviiteen kuvaan
ja isi tekee lumitöitä
ja on talvi
ja minä makaan kykenemättä nukkumaan
kun on pilkkopimeää ja
unet
tulevat kuvina
Helsingin Sanomat sanoo että kiire jo
lääkäriin jos heti nukkumaan mennessä alkaa nähdä unia
minä luen lauseen useampaan kertaan ja ajattelen
että tarvitsevatko minunkin uneni
hoitoa

muistaa ne aamulla
kaikki
tai kuvat niistä
mutta sitten unohtaa
unohtaa tyytyväisenä ja päättää kirjoittaa työllisyyspolitiikkaan vastineen
tahtoo sanoa kaiken
miten järjettömästi
järjetöntä kaikki tämä työnteko nykyään on
että missä vaiheessa
työnteosta on tullut joku itsetarkoitus
missä vaiheessa työntekeminen on muuttunut välttämättömistä käytännöllisistä askareista
koko elämäksi.
miksi meidän pitäisi pidentää työpäiviämme kun
työtä ei riitä edes jokaiselle
ja suurin osa meistä tekee turhanpäiväistä,
jopa negatiivisesti maailmaan vaikuttavaa työtä
työtä joka ei edistä mitään muuta kuin pahoinvointia
kaikille

maailma on mennyt ihan nurin
eikä voi käsittää että miksi
muutosta on niin vaikea saada aikaiseksi
miten
voi
olla
niin vaikeaa pysähtyä
minä kysyn
ja kun ikkunastani siellä harmaassa kaupungissa näkee suoraan parkkipaikoille
minä ajattelen että miten edes on mahdollista
että ihmisiä riittää jokaiseen kauppaan joka päivä niin paljon että ne ovat täynnä
minä
en ole ostanut harmaasa kaupungissa tänä syksynä kertaakaan itselleni
mitään mistään
muualta kuin ruokakaupasta
toisille ostettujen lahjojen ostoskerrat voi laskea yhden käden sormilla.

jos ajattelisi
että vaikka kerran kuukaudessa kävisi ostamassa jotakin uutta tavaraa
ja olisi 130 000 asukasta
Päivässä kävisi siis n. 4333 ihmistä kaupassa (jos ajatellaan että ne jakautuisi tasan)
ja jos kauppoja on vaikkapa 100
niin se olisi vain 43 asiakasta päivässä
alle kymmenen asiakasta tunti!

niin

no, eipä tuossa laskelmassa nyt ole mitään järkeä tai mieltä
koska ihmiset nyt kuluttavat kuitenkin mitä kuluttavat.

viime yönä löysin vihreän vihkon
joka oli täynnä tarinoita
vuosilukuja ei ollut
mutta olen löytänyt sen aiemminkin
ja ne
nekin
joissa päähenkilön raiskaus kuvaillaan yksityiskohtaisesti
peniksen sisääntyöntymisiä myöten
on kirjoitettu
olen kirjoittanut
ennen viidettä luokkaa
ja hymähtää
että turha enää päivitellä omien teinityttöjensä bigbrotherkohtauksia
on se media näköjään päässyt vaikuttamaan meidänkin perheeseen
hyvissä ajoin.

yhtäkkiä
minä olenkin ollut
sellainen lapsi
joka koulupäivän jälkeen kirjoittaa vapaaehtoisesti
vihreäkantiseen vihkoon
joka naputtelee kirjoituskoneella
ja myöhemmin tietokoneella sata sivua yli ja veli sanoo että tulen saamaan yläasteella äikästä kympin. ja minulla on karttakirja lattialla ja paperit yhteisellä työpöydällä levällään.
ajattelen
että miksi ihmessä ei ole yhtään nuorta kirjailijaa
lasta
että miten niin ei voisi muka kirjoittaa kirjaa
että tämä minun kirja ainakin on ihan yhtä hyvä kuin aikuisten
parempi
minun babysitters club höystettynä Kingillä.

eikä meillä ollut mitään sellaisia missä nyt itse olen töissä.
mitä olisikaan tullut jos olisi ollut. ehkä en ainakaan olisi voinut kuvitella itsestäni niin paljon liikoja.

ja sitten miettii
että onko kaikki lapset suuruudenhulluja
onko kaikki narsistisia vai olenko minä todellakin ollut
siinä suhteessa poikkeava
ja sitten he vieläkin sanovat että olen vaatimaton
ha
minä nauran
minäkö
minussa ei ole vaatimattomuuden häivääkään
kun muistaa ajatelleensa
miksi ei ole lapsikirjailijoita miksi niin vähän nuoria jotka

eikä se lakkaa.

ja kirjoittaa paljon kadehtimisesta
kirjoittaa kaikesta sellaisesta
mutta ei jaksa enää
ei jaksa edes kadehtia
tuntuu naurettavalta että isi menee pimeällä kaupungin metsään sahaamaan joulukuusta johon on kuitenkin saanut luvan
koska naapuri saattaa tulla kateelliseksi
entä sitten minä sanon
ja lopulta isi menee päivänvalossa
koska tuli nauraen sisälle
kun kaikki mikä voi mennä pieleen menee
enkä minä jaksa vastata kysymyksiin
menen vain pesemään hampaat
ja järjestelemään loputtomia islannin kuvia
jotka jäävät ikuisesti digitaaliseen muotoon
sillä vieläkin on yli tuhat niitä
jotka tahtoisin käsiini kosketeltaviksi
mikä määrä
ja mikä työ
ja mikä järjesteleminen
ja voi

alkaa taas uusi vuosi
pian
2010
kymmenen vuotta aikaisemmin me juhlimme vuosituhannen vaihtumista
silloin kummisetä täytti neljäkymmentä
ja minä muistan kuinka kysyimme serkun kanssa kaupungin keskustassa paikkaa
jossa seisoimme
ja sitten seisoimme poikien kanssa
ne oli niitä ensimmäisiä kertoja
kun kaikki joivat
ulkona
pakkasessa
ja nyt sillä serkulla on jo lapsi ainakin yksi ehkä kaksi ja se on naimisissa

he ovat kaikki
eläneet sellaista elämää
jossa ei tulla koulun jälkeen kirjoittamaan
vihreäkantiseen vihkoon.

ja

minäkin
olen ruvennut kirjoittamaan tietokoneella.

Toiset iloitkoon keväästä mutta minä
olen varmaan ollut napakettu tai
jääkarhu
tai ehkä vain lumessa seisova puu entisessä elämässäni.

Tän saa onnelliseksi ihan vain jäädyttämällä järven.