"Mikä siinä on, että kaikki tunteeni saavat aina samanlaisen mitättömän lpun. Nousen deklamoimaan ja on kuin noustessani miettisin ja kuvittelisin miten sanoisivat nyt draamassa ne ja ne henkilöt tässä tilassa? Kiihdyn ja kiihdyn ja näyttelen kai osani kohtalaisen hyvin kunnes näytös on loppu. Kunnes häpeän vain näytelleeni, vain seuranneeni itse vierestä omaa esiintymistäni, kuin kehoitellen, yllyttäen itseäni. Sano nyt nin ja nyt niin, niin saat oikean maailman välkettä sanoihisi ja tekoihisi"
(- Marja-Liisa Vartio, 1951 -)