maanantaina, tammikuuta 08, 2007

sade osuu parvekkeelle.
ei siellä ole enää maitotölkkiä, juustopakettia, mehupulloa

biologian kirja pöydällä auki, koska iltalukemista
painava kirja ohuet sivut

lapsena hoidon pihalla oli viidakko
juostiin ristiin rastiin
ja jäävaroitus kesti kauan

nyt sadetta tulee parvekkeelle
jääkaappi ei enää tärise mutta on kylmä kylmä
ja odotan puhelua
pojalta joka on juhlissa
hiljaa

join ainakin viisi kupillista teetä
ystävän luona
toinen oli tehnyt niin suuren pipon ettei seolisi sopiva edes
sille pojalle jolla oli niin iso pää ja rastat että pelotti

ja minulla on tosiaan muuttokuume
en osaa oikeastaan ajatella mitään muuta
kuin että pääsisin muuttamaan täältä
seuraava projektini

oikeastaan pidän tästä ajasta
pidän ajatuksesta
että saan jotain aikaan opintojeni suhteen tänä keväänä
ja muutoksen

ja haaveen islannista, joka alkanut taas elää
että syksyllä sitten ehkä sitten

pidän syksystä
pidän syksystä
vaikka en tahtoisi että talvi on syksy että talvi on lokakuu
nyt on tammikuu

ja olen innoissani torstaista
kun silloin minulla on ensimmäinen virallinen työkeikka
se tuntui ensin pelottavalta, mutta nyt tuntuu vain odotus

haluankin tehdä juuri sellaista
että on lapset jotka vielä avoinna
ja kirjoittaminen
lasten oma mielikuvitus


ja tahtoisin luistelemaan
jos nyt tulisi pakkanen
muutaman viikon olisi kova pakkanen ja ei lunta
jyväskylän jää olisi peili
olen haaveillut niin monta vuotta peilijäästä
niin monta etteivät runot enää riitä

kun olin lapsi meillä oli mökillä peilijää
kerran
ainakin kerran
on kuvia

ja äidillä kuva kun lumilinna olikin pieni

lapsuuden omat "paikat":
oman huoneen vaatekaappi
kaikki muut vaatekaapit ja kaapit
saunan lauteiden alla
pikkuvessa
takametsä
oma huone

lapsuuden yhteiset paikat:
viidakko
mökillä iso kivi metsän ja mökkitien välissä
autokatokset
kallio
viherhuone
mummin yläkerta
mummin vintit
mummon ja papan autotalli
mummon ja papan vaatehuone

omat paikat nyt:
iso kivi
puiden hautausmaa
tämä jyväskylän koti
oma huone heinolassa
parvi
pimeä vessa

yhteiset paikat nyt:
tämä jyväskylän koti
heinolan parveke
hiekkamonttu
mökki
kangasalan vesipuu
oriveden metsä ja kivi
kanoottiretken saaret
jyväskylän iso puisto pimeässä
lauttasaaren rannat ja lauttasaaren asunto (se oli minunkin paikka, mutta ei enää)

ja en tiedä. tavallaan omat paikat nyt ovat lueteltujakin vähäisemmät
sillä poikani on ollut kivelläni ja puiden hautausmaalla,
eivät ne enää ole vain minun
ja huone heinolassa tuntuu kylmältä.
jäljellä on oikeastaan enää pimeä vessa
sillä vain siellä minä olen edelleen yksin, jos olen.

sateen ääni ei enää kuulu.

Ei kommentteja: