minun oikea silmä on väsynyt.
kovasti. se menee kiinni ja vuotaa koko ajan
ja vasemmassa silmässä oli hetki sitten sipuli

tänään oli minun ensimmäinen oma sanataidekeikka
siis että pidin ihan yksin
eka ja tokaluokkalaisille
teemana oli muodonmuutos
olivat kyllä suloisia
toiset olivat aktiivisempia ja innokkaampia kuin toiset
niinhän se on
mutta kyllä minusta vähän tuntuu että olen huono selittämään
olen aina pitänyt sitä yhtenä ongelmanani
selittämistä
ja varsinkin pienille
kaikki pitäisi selittää niin tarkasti ja hyvin
mutta minä saan sitten selittää tuhat kertaa ja kaikille vähän eri tavalla
no, saivat kuitenkin lopulta hienoja muodonmuutoksia aikaan

ja minun pitäisi kohta taas rientää bilsantunnille
en saanut luentomuistiinpanoja tulostettua netistä
kun en tiedä miten niitä voisi muokata pienempään tilaan
joku fiksu opettaja on taas laittanut ne helvetin kolkytviis kalvoa jokaisen omalle sivulleen eli jokaisen omalle paperilleen
hmm

ja ahmin suuren määrän ruokaa
makaroonia ja pestokastiketta vähän paprikaa ja nokkosta
todella ravitsevaa, kyllä

olen vähän kateellinen
niille jotka kirjoittavat
jotka saavat kirjoittaa
opisekellakseen
työkseen

minun täytyy koko ajan kirjoittaa
huonolla omatunnolla
koska se on poissa jostain
tärkeästä
jostain sellaisesta
mitä minun pitäisi tehdä
koska en opiskele kirjoittamista
enkä saa siitä rahaa

olen tajunnut
että kirjoittamisesta tulee minulle koko ajan vain vakavampi juttu
ja olen oikeasti alkanut ajatella
että kirjoittaminen
on minun tulevaisuuteni
aika pelottavaa
koska en ole koskaan uskaltanut ajatella
että tekisin sitä vaikka työkseni
tai osaksi
tai mitenkään
että se on aina vain taustalla ja omasta ajasta
mutta nykyään huomaamattani saatan lipsauttaa jotakin sellaista kuten että
"marja-liisa vartio lakkasi näkemästä unia kun hän alkoi kirjoittaa yhä enemmän ja työkseen, niinköhän minullekin käy sitten -"
sitten

puhuimme paman kanssa joskus
että on vaikea uskaltaa sanoa mitä tahtoo
oikeastaan
että siinä on ongelma
että sitä aina ajautuu vain jonnekin ja on
mutta ei uskalla sanoa itsellekään mitä oikeasti haluaisi, vakavasti
että joo, tykkään tästä, mutta
että joo, tää on ihan kivaa ja silleen, mutta
mutta ei uskalla sanoa että tämä on minun, juuri tähän pyrin, päämääräni
sillä epäonnistuminen sitten
olisi niin paljon kamalampaa
kuin jos ei ole mitään päämäärää ei ole mitään eniten
niin ei kai sitten voi oikein siihen pyrkimisessä epäonnistuakaan
toisaalta, siihen ei voi myöskään koskaan ehkä päästä
sitten vain jumittaa jossain ihan kivassa koko ajan
liikkumattomuudessa

ja minä olen huolissani siitä pamastakin
kun missä se tyttö nyt oikein asuu ja kuinka se pärjää siellä pariisissa
ja
onko siellä nyt yhtään mukavaa?

eikä huvittaisi yhtään mennä ulos pyöräilemään
hui, kylmä vähän
vaikka hyvä jos nyt pakkaset vähän tulisivat ja pysyisivät ja sitten tulisi se jää

jää,
miksiköhän siitä on tullut tärkeä henkilökohtainen symbolini.
ja kivistä.
ja nykyään minulle tulee kivistä aina mieleen se yksi haastattelijani
joka sanoi että kivet symbolisoi kiveksiä
ja vesi naisen seksuaalisuutta
ja kun sisko sanoi veljelle että ota kives
niin ei jäänyt epäselväksi millainen suhde niillä oli
mutta minulle kivet ja vesi eivät kyllä liity kiveksiin tai naisen seksuaalisuuteen,
tai eihän sitä tiedä,
ehkäpä alitajuntani tietää enemmän kuin minä
niinpä niin
mitäpä muuta ihminen voisikaan ajatella kuin seksiä.

nyt lähden opiskelemaan sitä
mikä on laji ja miten ne oikein kehittyvät.