tiistaina, tammikuuta 23, 2007

Asuntokoti

Meillä on nyt uusi
koti
tulossa
lauantaina menemme ja allekirjoitamme vuokrasopimuksen
hui
hui hui
se on se ensimmäinen
ensimmäinen jota kävimme katsomassa.
josta minä en ensin pitänyt
kauheasti
mutta nyt olen alkanut pitää
puu on kummitellut minulle
puu

minua on jännnittänyt koko päivän
jännittänyt niin kuin
olisi tapahtumassa jotakin suurta
jotakin
ja minä olen ajatellut
että kun menen katsomaan vielä asuntoa
meninkin
ja kun olin lähdössä kenkäni meni niin rikki
että se piti laittaa kuminauhalla
ja vuokralaiset jotka esittelivät asunnon
etsivät laatikoistaan
punaista lankaa

mutta se asunto meni jo heti
se olikin kiva
heti pidin
mutta
se ei ole nyt meidän

eikä minua sitten jännittänytkään se
ja nyt olen soittanut jo kaikki puhelut jotka täytyi
vuokraisännällenikin
joka muisti heti kuka olen
vaikka olemme viimeksi puhuneet puolitoistavuottasitten
eikä hän koskaan tullut korjaamaan ovea

ja olen aivan jännityksestä haljeta
niin
että aloin jopa siivota vähän
ehkä vähän enemmän kohta
koska jännityksen puran aina kotitöihin
ja vihaisuuden tiskeihin
ja surun nukkumiseen
tai kirjoittamiseen

mutta nyt
mitä voi tehdä jos jännittää niin että tavarat putoilevat käsistä

ja huulesta vuotaa verta
ja suklaakakkua on vielä paljon
se oli se terveyskakku

ja huoneisto pitäisi siivota
sillä kohta tännekin voi tulla katselijoita

iikiikiik
ehkä minä jännitänkin niitä
kopkopkop
mikä se tällainen sotkupesä on

ja sitten voi herätä joka aamu vierestä
tai ainakin usein
ei enää vain viikonloppuisin
ja minulla on romantisoitu kuva siitä mitä
on asua yhdessä
sillä olemmehan me
ja me kumpikin yhtä huolimattomia yhtä paljon jätämme kotitöitä tekemättä
muut sanovat imuroidaan kerran viikossa
minä sanon kerran kuussa (kari sanoisi kerran vuodessa)

hiio hoi
kapteeni katsoi horsisonttiin
oli myrsky nouseva

yläkerrassa on alettu soittaa kitaraa

ja minulle tulee jo yhtäkkiä ikävä

tämä oli kuitenkin
minun ensimmäinen ihan ikioma koti

helsingissä meitä oli kaksi meitä oli kaksi jakamassa huonetta
ja opistolla liian monta jakamassa koko tilan

tämä on ollut vain minun
niinkin
ettei juuri kukaan ole käynyt täällä kuin ehkä kerran ehkä kaksi ehkä
minun tilani

haluan paljon mattoja
haluan paljon mattoja ja tauluja
eilen keksin palapelit että niitä on taideteoksista sellaisia hienoja
että kokoaa ja laittaa seinälle
ja verhot
ja punaisia isoja tyynyjä

enkä saa varmasti unta kun kuvittelen vain mitä kuvitelmissani voisin haluta
sillä en vieläkään saanut vinoa kattoa ja suuria ikkunalautoja
mutta kylpyamme on.

olen jo rauhoittunut. joten siivouksesta ei taidakaan tulla mitään.
ehkä siis puran kaikki tunteeni lopulta kirjoittaen.
kunpa purkaisin ne kirjoittaen jotakin koulutehtävää.

tai muuta, mitä minun oikeasti pitäisi kirjoittaa. koska haluan.

onnellinen.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Millainen koti, ja mistä päin? Te olitte nopeita! Nyt asia on ainakin järjestyksessä.

Minullakin on välillä ikävä Ainolan kotia, vaikka siellä oli se kauhukämppis. Sieltä on kuitenkin paljon myös hyviä muistoja. Talvesta, musiikista ja kaupungin valoista Siitä, kun käveli kouluun jäätä pitkin.

Bussilla kulkeminen tylsistyttää mielen. Koulumatkat pitäisi hoitaa pyörällä tai kävellen, se antaa niin paljon enemmän. Mutta eihän sitä aina jaksa, kun matka on pitkä. Ja tärkeintä on päästä koululle saakka, ja sieltä taas kotiin. Herätä aamuisin.

Niin :)

Mayatar

Anonyymi kirjoitti...

Oo, onneksi olkoon!
Kerrokerro enemman, pian, kaikki,
missa ja miten ja huu!
pamaa se taal vaa

Unnaaarna kirjoitti...

kerron pamalle sitten sähköpostissa enemmän ja riikalle kun nähdään :)
en oikein osaa selittää täällä kun en enää edes kunnolla muista millainen se on. pinjan ja kaisan kadulla.
saatte sitten tulla käymään :)
jos pama jaksaa sieltä pariisista joskus raahautua :)