libido ja kissat

aika jännä
aloin taas miettiä niitä kissauniani
kun riikka niistä ystävällisesti muistutti :)
jotain hämärää niissä on. ja olen yrittänyt pitkään keksiä miksi näen niitä.
mihin ne liittyvät.
olen pitänyt unipäiväkirjaa
mutta nyt kun aloin lukea sitä
hämmästyksekseni huomasin että olen kirjoittanut sinne oikeastaan vain kaksi kissaunta ja ne ovat aika uusia
tosin en ole nähnyt niitä nyt varmaan kuukauteen, pariin.
ainakaan.

jotenkin olen kai pitänyt niitä niin itsestäänselvinä, toistuvina ja selkeinä etten ole viitsinyt niitä kirjoittaa tai sitten olen kirjoittanut ne ja kun sattui pieni tekninen vahinko, olen tallentanut niiden päälle :(
harmittavaa
sillä olisin tahtonut tutkia, mitä kaikkea samaa niissä oikein on.

nuo kaksi jotka löysin, olivat nimittäin hyvin erityyppisiä kuin mitä muistan muiden olleen.
aikaisemmissa unissa kissat olivat nimenomaan niitä jotka hyökkäsivät minun kimppuuni, ja aina silloin kun yritin lähestyä niitä, silittää niitä
ne saattoivat ensin olla ihan suopeita mutta kaikki päättyi lopulta siihen että ruumiiseeni oli takertuneena jokapuolelta kissoja ja yritin kaikin keinoin päästä niiden kynsistä ja hampaista eroon, muiden ihmisten noteeraamatta tätä mitenkään, vaikka pyysin heiltä apua.
yhdessä unessa tosin muistan mummini lopulta auttaneen minua ja myrkyttäneen jollain lailla kissan tai jotakin sellaista, muistaakseni olen kirjoittanut siitä unesta jotain tännekin.

mutta nämä kaksi viimeisintä (tai ehkä niiden välissä on ollut noita muita kissauniakin)
toisessa pelkään kissojen puolesta. veljeni on mennyt pesemään kissoja ja minä pelkään hirmuisesti että hän tappaa ne.
kissoja ei kuitenkaan näy koko unessa.
toisessa unessa taas jotkin muut eläimet, linnut ja jokin kolmas näyttävät kuristavan kissoja ja kissat itkevät. ja koska minä näen kuinka ne itkevät, muut eläimet lähtevät hyökkäykseen minua kohti.

en tiedä. tavallaan minusta tuntuu että tiedän mihin unet liittyvät. että luulen keksineeni aina uuden ratkaisun. että se on tämä ongelmani. että se on tämä juttu. mutta sitten ei kuitenkaan. taas minä näen sellaisen unen ja täytyy keksiä uudestaan.

ja nyt muistui mieleeni että vieläpä
viimeisimmissä kissanhyökkäysunissa minä ikäänkuin selitin tai minulle selitettiin miksi ne kissat ovat siinä. ja syyt olivat aivan päättömiä. jotka eivät mitenkään päin tuntuneet liittyvän mihinkään.

yhtäkkiä tulee pelottava tunne
että onkohan järkevää sittenkään ajatella uniaan
onkohan järkevää edes puhua niistä
edes ystäville
naureskelee jollekin hah hah pienet suloiset kissat kimpussani
mutta tuleeko sitä paljastaneeksi samalla itsestään jotain sellaista mitä ei ole ajatellut paljastaa?

päädyin kuitenkin siihen
että unien selvittely ja jäsentäminen on auttanut ainakin minua hirmuisesti
olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin
ja niin kuin Vartiokin päiväkirjoissaan sanoo
että ellei unia selvitä, ellei ymmärrä niitä, ne toistuvat niin kauan
kunnes
osaa poistaa itse ongelman
ehkä

ja ehkä minun kissani ovat kadonneet koska
olen ajatellut niitä niin paljon
ja ehkä minä olen sitten
taas tasapainossa libidoni kanssa.
vaikkapa.
tai jonkin muun asian.

ja minusta tuntuukin siltä. minua ei ehkä enää edes pelota samalla tavalla
ne unet
ehkä
kissat todella tahtoivat kertoa minulle jotakin
ja minä olen vihdoin ymmärtänyt
tai tietämättäni korjannut asian.

ken tietää. unet ovat niin kummia.
ja tietysti minä ensi yönä nään entistä raaemman kissaunen
etten vaan uskottelisi itselleni turhia. muka ratkaissut.

:)