sunnuntaina, tammikuuta 14, 2007

kissaunet alkaneet?

näin taas
kissaunen
tavallaan

lyhyesti:
olimme tulossa ison seurueen kanssa erääseen taloon (talon omistaja, taustat yms ovat epäselvät, mutta minun taloni se ei ainakaan ollut, olin saattanut käydä siellä joskus, mutta se oli vieras).
Meillä oli kissoja mukanamme. Kun lähestyimme taloa yhtäkkiä kissat jähmettyivät, eivätkä enää suostuneet liikkumaan.
Edessä oli lehmän raato. Raato seisoi vielä pystyssä, se oli ikään kuin jäätynyt siihen, mutta sen maha ja selkä oli viilletty auki ja sieltä pursui ulos sisälmyksiä, maassa oli paksu sininen suoli, veren keskellä.
Käänsin pääni pois ja jatkoimme matkaa.
Raatoja oli koko matkan. Suunnillen samanlaisia. Lehmän - ja sudenraatoja. Viimeisenä oli koiranraato, joka oli ollut poikaystävälleni tärkeä koira ja se oli ainut eläimistä joka ei ollut jäykistyneessä asennossa, vaan maassa revittynä verisenä epämääräisenä karvamyttynä. Koiran ympärillä oli jähmettynyt sudenraato ja jähmettynyt valkoisen karhun raato. Joku sanoi, että karhu oli pallokarhu.
Minä sain tehtäväksi mennä sisään tarkastamaan minkälainen tilanne siellä oli. Siellä nimittäin oli kissat ja yhden tiedettiin saaneen pennut.
Menin sisään, en nähnyt kissoja, mutta näin niiden pesät ja tiesin että kaikki kissat olivat saaneet pentuja.

että sellaista. mutta eivätpä kuolleet kissat tälläkään kertaa.
aika jännä, että kaikki muut eläimet, paitsi kissat.
ja miksi ne vielä poikivat
juuri silloin kun kaikki muu on jähmettynyttä kuollutta, raadeltua
ja mikä se koira oikein oli? karin koira, tavallaan ja minä yritin siinä kohdassa itkeä, mutta minua ei oikeasti itkettänyt. ja oikeastaan, vaikka olin tietyllä tapaa kauhistunut, en ollut kuitenkaan. niin kuin voisi ajatella, jos piha on täynnä eläinten raatoja. mutta toisaalta, unen tunnelmaa on vaikea kuvailla. oikeataan mahdotonta. ja se maailma. kun ei se ole tämä maailma jossa minä nyt olen. tietenkään en reagoi unissa samalla tavalla kun hereillä ollessa. en minä ole se mikä olen unessa. se on ehkä osa minua. mutta ei näitä voi verrata. ja varsinkaan jos eläimillä on jokin symbolinen merkitys. mitä niillä ei ehkä olisi jos täällä, valvemaailmassa jonkun talon edusta olisi täynnä eläinten raatoja. siinä olisi kyse jostakin muusta. harmi kun en muista sitä mitä päättelimme niille tapahtuneen.
ja tämä uni oli jatkoa jollekin toiselle unelle, josta en kyllä muista mitään sellaista, minkä voisi kuvailla. vain että siinäkin oli talo. se sama talo. olimme siis olleet siellä aiemmin ja jotenkin siellä se yksi kissa oli jo saanut poikaset.

ymmärtäisinpä uniani.
tai voisinpa vain jättää ne uniksi.
ärsyttävä analysoinnin tarve.
onkohan tämä yliopistomaailma opettanut tämän
että kaikki täytyy analysoida

tänään leivon ehkä pullaa
ja ehkä siivoan
menen lenkille ja menen ystävän luo pelaamaan
ja ehkä illalla twin peaks jos pojat ei treenaa

sunnuntait ovat ihania
jos ei ajattele että se on viimeinen vapaapäivä.

Ei kommentteja: