olen uppoutunut
koko illaksi susiin
olen laittanut kuvia kuvien perään
ja tekstiä

huh huh

mutta ennen susia
minä jätin menemättä
rinteelle jäätä pitkin kuuntelemaan luonnonsuojelubiologiasta
viimeistä luentoa
vaan menin ystävien kanssa kakulle
söimme oikein ihanan
kakun palasen ja joimme kupposet teetä

oli aurinko oli talvi
oli paljon sanottavaa
ja me ymmärsimme toisiamme

mutta minun mielestäni tuli parempi
kun sain vähän aikaa
olla kaltaisteni kanssa

(ja minua raivostuttaa
että minun täytyy rivittää kaikki näin
ärsyttävää
miksi en
vain voisi kirjoittaa kuten ihmiset yleensä
lause yhdelle riville ja niin

olen omaksunut rytmini
ja se käy hermoilleni
sillä en enää osaakaan irrottautua siitä
eikä kaikkea voi kirjoittaa näin
kohta alan
virallisetkin
tutkimuksetkin
kelan paperit ja työhakemukset

erottuisinkohan sitten ja saisin työtä?)

minä myöskin pelasin tänään peliä
jonka sain joululahjaksi
ihaninta mitä olen ikinä saanut, jos voi laittaa arvojärjestykseen ylipäänsä mitään
se on täydellinen yksinpeli
sillä minähän rakastan pelejä
ja niin usein olen kuitenkin yksikseni
ja minun tuli niin hyvä olo
minulle oli siinä kaikki
ja pian minä pääsen yhdessä hänen kanssaan, ihmisen kanssa, jota rakastan
(kyllä, en vain halua rakastaa, vaan myös rakastan, kyllä sen voi tietää, kyllä sen vain voi. tai ellei tietää niin tuntea. eikä kai muulla ole väliä. ei ainakaan minulle. )
arkeenkin
vaikka ei olisikaan kissanpäivät

minun on hyvä olla ihmisten kanssa
toisinaan, kovin usein
se on hankalaa
mutta nyt minulla on. pidän heistä. pidän jokaisesta, joka minulla on tällä hetkellä
pidän siitä että on ihmisiä eri suunnissa
että he matkustelevat ja muuttavat puolestani
kirjoittavat
kirjoittavat

tiedän miltä tuntuu kun on yhteisössä jonne ei koe kuuluvansa
jonne ei voi
sulautua,
enää, ainakaan enää
sen jälkeen kun
on huomannut jotakin tai vain ajatellut ajatuksen
joka ei
ole ihan samanlainen
tiedän millaista on asua pikkukaupungissa

enkä minä oikeastaan tiedä miksi minä vaikutan koko ajan ahdistuneelta
miksi minä valitan päivästä toiseen
sillä oikeasti
minulla on hyvä olla

tai ehkä tämä mielialani johtuu vain siitä
että siivosin lauantaina
ja olen siksi pystynyt (vilkaisu pöydälleni, joka on nyt yhtäkkiä täyttynytkin taas papereista)
tekemään (hmm) tekemättömiä ja pakollisia tehtäviä.

olen kyllä totisesti sitä mieltä
että fyysinen järjestys vaikuttaa myös psyykkiseen järjestykseen
eikä näillä asioilla ole mielestäni mitään tekemistä luovuuden kanssa
ei ainkaan niin että fyysinen epäjärjestys kannustaisi luovuuteen
minun kohdallani tämä ei toimi niin päin
pikemminkin toisinpäin

sään lisäksi minun mielialaani vaikuttaa siis tosiaankin siisteyden aste!
(olen koko päivän jo puhunut ystävilleni siitä kuinka olen vihdoin siivonnut, tämäkin siis kertonee jotakin)

mutta toden totta.

olen väsynyt ja onnellinen. (kuten kotiin palaavat sankarit aina tapaavat sanoa)