vap

kohta menen petiin
huomenna on pyykkipäivä

juhlissa oli mukava käydä
oli mukava nähdä tyttö joka oli aika pitkään poissa

ja ihana ilta kävellä kotiin

ja ehkä minulla on sittenkin
ihan pikkuisen amorin taitoja
;)

Hyvää yötä

Tyttöjen ilta.
Ja minun riimussani oli ehkä sittenkin jotain.
Sima ei ole vielä valmis.

Ja huomenna en lähde metsään. Pääsen kurssilleni ja kaikkialle eikä tarvitse järjestää
unohtaa

Olisi keksittävä maa, jonne kammat katoavat.

päätösten teko

minä kirjoitin jo
mutta laitoin kaiken pois

koska

minä en tiedä

päättämättömyys

äidilleni nauretaan ja isälleni
kun he eivät osaa päättää
ja nykyään minulle
ja minun pojalleni
koska me emme osaa

nostin riimun
perth

sattumat

onko sattuma nyt se että menen vai en mene
kumpi on rutiini
se mikä on suunniteltu
vai se että luovuttaa jättää

kyse on nyt retkestä

ystävä soitti äsken ettei hän aio
olemme venkslanneet edes takaisin
edes takaisin

ja äiti ei vastaa puhelimeen

minulla on luovuttaja olo ellen lähde
tuntuu että jää paitsi jostain
kuitenkin
jollei lähde

ja sitten toisaalta
se ryhmä ei ole sellainen jonka kanssa tahtoisin metsään

tahtoisin metsään
mutta tahtoisin minulle tärkeiden kanssa
tahtoisin pysähtyä jokaisen kauniin puun juurelle
ja ottaa kuvia sammalesta ja naavasta
ja pysähtyä suutelemaan
kun kaikki kuuset ovat ympärillä
ja jatkaa matkaa kun huvittaa
ylittää puro
ylittää suo sillä tavalla kun minä sen ylitän
kuin lapsi
ja kulkea perässään kissa
odottaa hirviä niin kauan että nukahtaa
ja toivoa sutta

en minä tiedä

voihan se olla että tuollakin saisin
että saisin kiivetä ylös
ja laskeutua alas
ja mennä tulla ja pysähtyä

mutta kun se on suunnitelmallinen retkeilykurssi
niin se on
suunnitelmallinen
reitti on päätetty etukäteen ja pysähdyspaikat
ja kaikki pitää mennä
niin kuin kaava
tietty kaava
eikä mikään numero saa alkaa myöhemmin kuin kirjain

mutta
en minä tiedä
en minä tiedä
en minä tiedä

kun en minä juhliinkaan haluaisi mennä
ja jollen mene metsään niin on mentävä juhliin
jollen ole missään olen jossain

ja enhän minä voi tietää ellen

äiti ei vastaa puhelimeen.

minä nielaisen
minä nielaisen
suuren kiven ja ravistelen lumet pois

miten minä voin puhua metsistä jollen koskaan käy

tarvitsisin juuri nyt kiveni
kiveni kiveni
suuren kiven jonka päältä näkee järven jonka ympärillä toisia kiviä
ei näe merta
merelle liian pitkä matka
vaikka kaipaan
kaipaan niitä rantoja jotka liian lähellä kaupunkia
kaipaan enemmän järveä joka on minua enemmän kuin mikään toinen vesi
vaikka jokia unissa
virtaavia jokia jotka aina
pysähtyvät taloon

äitini soitti
ja puhuimme
ja ehkä minä nyt osaan tehdä päätökseni.
ehkä

ehti

jo vaihtui seuraavaksi
mutta silti laitan kuvan

joka kuvaa ehkä kaikkein parhaiten

iltaa
jossa ei voi ilman salamaa ja jalustaa

mutta tänään tein neulanreikäkameran
(tai siis eilen)

ja nyt alan lukea huomiseen tenttiin!

ja toiset menivät jatkoille
minä olen kiltti
kiltin kiltti

ja kuitenkin

ei kukaan näe minua nyt

Kiiruhda!

juokse juokse
niin nopeasti että ehdit varmasti katsella jokaista puuta
ei saa jättää yhtään väliin
ja pitää pitää kiirettä

äkkiä
että kaikki talot jäävät taakse ja alkaa polku
ei perusteta rottakerhoa
ei perusteta
se on kamalaa
ja juostaan juostaan juostaan
ja minä kävelen vain jalkakäytävän reunaa
enkä jaksa odottaa jos joku on hidas

mutta minua pitää
minua pitää odottaa koska minä olen pieni ja toisilla on niin pitkät jalat

juostaan juostaan

ja tulee yö ja tulee aamu
ja monta kertaa herätään ja monta kertaa avataan ikkuna
ja taas on kaadettava jukurttia kulhoon ja juostava

ettei vaan myöhästy

sillä jos myöhästyy
tulee sana
ja joskus miinus
ne joilla on eniten plussia saavat tarran
viisikymmentä plussaa = pehmotarra

ja minä pistän rakseja ruutuun aina kun näen ikkunan jossa palaa valo
kun se sammuu tiedän että on hiljaista
ja minä pistän numeroita tauluun siihen kohtaan jossa on nimi
kaikki nimet minä käyn läpi
yhä harvemmin ja harvemmin

eikä haittaa vaikka kesä ei ole vielä niin
että voisi kulkea pelkässä paidassa
sillä se vielä tulee

ja kissat
nukkuvat aina auringossa
eikä koira hauku minulle
ei minulle koska se tuntee minut
minut ja pojan
meitä se ei hauku (paitsi ettei se hauku sitäkään poikaa joka kävelee siitä kouluun)
mutta pariskuntia se haukkuu
vieraita keski-ikäisiä miehiä
ja pelokkaita naisia
minua se tulee vastaan aidalle
nostaa käpälät sen yli ja nauraa
ja minä puhun sille
annan sille suukon ja kerron terveisiä
teemme niin kumpikin, poika ja minä
ja se on ihmeellinen koira
eikä siltä ole susi vielä vienyt häntää

muista muista muista
ottaa kirja laukkuun
ottaa kynä
ja hävität ne kuitenkin
aina hävität kaiken

mutta ei se haittaa
sillä kameranjalusta löytyi oikeasti sukkalaatikosta ja sormus äidin vanhasta kengästä

hiukset eivät ehdi kuivaa
mutta
minä menen uimaan
ja uin koko matkan
uin pitkän matkan ja teen kuvioita jotka voisin tehdä jäälle
luisitimilla
ne ovat vielä seinustalla mutta
jos alkaa sulaa
luistimet jalassa ei ole miellyttävää uida
voi iskeä terävällä piikillä kalaa päähän ja vesi muuttuu vereksi

ei perusteta rottakerhoa
ei perusteta

vaikka en minä rottia pelkää
pistäkööt naamalleni vaikka kymmenen rottaa
ei minua se niin
mutta en minä itseeni ommella sellaista tahtoisi
mitään

ja juostaan juostaan
juostaan äkkiä pois niin ei tarvitse katsoa
ei tarvitse ajatella kun juoksee
rantatietä hiekkatietä metsätietä
ja pian tulee kivi
iso ja kulmikas
pyöreä kivi
suuri kivi
ja pieniä kiviä
ja kivet pakottavat pysähtymään
koska ne eivät
tee liikkeitä
eivät venyttele

ja jollen minä pian juokse
minä myöhästyn
vaikka ei tämä täti anna miinuksia
hän on ranskasta

Kuvat

Tästä lähtien joka päivä on myös yksi kuva

tänään kaksi

koska tänään
minun teki mieli syödä jäätelöä
ja oliiveja

ja päivällä
minun piti tehdä isolle paperille
aikajana
mutta oli vain pieniä papereita jotka teippasin yhteen ja kirjoitin sanoja punaisen viivan kummallekin puolelle
ja sitten nukahdin
katsoin kasvavaa basilikaani
ja ikkunasta tuli aurinko

eikä minun tehnyt mieli tanssia

vaan jos olisi punaiset kengät

ja viikonlopuksi sadetta
juuri kun lähdemme metsään

ja pitkästä aikaa tapasin myös tytön
joka on niin ihmeellinen
ja tietää aina enemmän kuin minä
susista ja valaista

ja nyt minun piti lukea ahkerasti tenttiin

hih

kesäjäätelöäsusiapianonopettajaunihalvaustekstiretkikoulu

Viikonlopun kuuntelin susista
nyt tiedän
millaisia petoja meillä on 200 metsissämme
pääosin itärajan metsissä

ja tiedän myös minkälaiset ihmiset haluavat tappaa

oli huvittavaakin kuunnella kuinka luontoliittoa ja niitä, jotka "niitä nuoria" kouluttivat
syytettiin aivopesusta
ja kauhisteltiin miksi olemme kiinnostuneita susita emmekä ulkoiluta mummoja vanhainkodista.

(minä sanoisin tähän, että minkälaisia ihmisiä ne ihmiset sitten ovat jotka ovat omaisensa sinne vanhainkotiin pistäneet eivätkä ulkoiluta heitä itse? En usko että se on tämä "nykyajan nuoriso, joka susia paapoo" . Kyllä minä omia isovanhempiani käyn katsomassa, tosin he kävelevät itse, omassa kodissaan, ja metsässä, eikä heitä siksi tarvitse ulkoiluttaa, ja toisekseen miten sudet sulkevat vanhainkodin mummot ulkopuolelleen!)

ja kun raavaitten miesten yhdestä suusta kaikui ehdotus "kaikki sudet vaan tapettava, sillähän tästä ongelmasta päästään"
niin yksi tyttö uskaltautui heittämään ironisen kommentin
"että eiköhän sitten tapeta ne mummotkin sieltä vanhainkodista samantien, että sillähän siitäkin ongelmasta sitten päästään"
niin kuului oikein kohahdus
metsästäjäporukka nousi miltei pystyyn ja huusi
että jaahas
siinä on sitten (taas) "nykyajan nuorison arvot"!
tyttö sanoi että se oli vitsi
mutta kuulemma huono vitsi, eikä varmasti vitsi ollenkaan ja pudistelivat päätänsä

olisi pitänyt sanoa että millaisia arvoja te sitten nuorisolle ja lapsillenne välitätte jos ratkaisu on aina ja heti että
ASEISIIN VAAN JA AMPUMAAN

onko se että yrittää keksiä luovia ratkaisuja ongelmaan, ja saada aikaan keskustelua, yrittää sovittaa ristiriitoja, niin että sekä ihmiset että sudet voisivat elää (miten on edes mahdollista että suomessa ei olisi tilaa kahdellesadalle sudelle! kun täällä on tilaa viidelle miljoonalle ihmiselle ja lisää haluttaisi niitäkin vaan!) jotenkin heikompi ja huonompi ratkaisu kun pelkkä tappaminen.

taloudelliset ja hyödyllisyys syyt menevät taas jälleen etusijalle
kaikessa
koska on mahdotonta perustella sutta taloudellisesti hyödyllisenä eliönä
mahdotonta sanoa
että juu sudesta on huomattavaa hyötyä ihmiselle
sillä ei ole arvoa

ongelma on arvoissa.
nimenomaan niissä. kuten aina.

keskustelua ei voi syntyä
koska lähtökohdat ovat niin erilaisia.
jos se mitä pidetään arvokkaana ja hyvänä on toiselle HYÖDYLLINEN (ja mitä enemmän taloudellisesti sen parempi)
ja toiselle HYÖDYLLISYYDELLÄ ei ole mitään merkitystä, vaan arvokas ja hyvä voi olla jokin asia itsessään, vain sen itsensä vuoksi, siksi että se on olemassa, siksi että on

miten tästä voi päästä eteenpäin?

en tiedä.
toivon vaan että joskus tulisi asennemuutos
sillä ainut tie eteenpäin on
muutos

rationaalisuus on saanut aikaan hyötyajattelun
ja hyötyajattelu on minusta kaukana sellaisesta maailmasta jossa minä tahtoisin elää

en voi käsittää
en vain voi käsittää
sitä
miten ihmisen elämä voisi olla jollain tavalla niin ensisijaista
että sen tieltä olisi tuhottava kaikki muu

että valitetaan siitäkin
jos jokin toinen eläin syö metsästä ihmisen saaliseläimiä!
ettäkö meille ei täällä länsimaissa riittäisi ruokaa!
ja kaatopaikat eivät kohta enää riitä

tai onneksi nykyään on kompostointilaitokset

järjetöntä
niin järjetöntä

jollei voi elää metsän kanssa
niin lähtisivät pois
muuttaisivat itse sinne kerrostaloihin
kun sanovat että sudet olisi vietävä

ja kyllähän suden aiheuttamat vahingot ovat suuria
voivat olla

mutta ihminen voi itse omalla toiminnallaan ennalta ehkäistä niitä
ja eikö elämässä ole muitakin riskejä kun pedot?
eikö petoriski kuitenkin ole aika pienestä päästä? jos miettii vaikka liikenneonnettomuuksia (jotka ovat täysin ihmisen itsensä aiheuttamia)

no joo.
mutta en jaksa enää tätä susipuhetta. olen kuunnellut sitä liikaa.
ja minun mielipiteeni on toinen kuin toisten

lauantai iltana katsoimme prinsessa mononoken
(vihdoinkin sain joululahjani!)
ja olihan se
jälleen
kyllä minä pidän
ei tietenkään yhtä vaikuttava kuin ensimmäisellä kerralla mutta kaunis
ja ne naksuttelijat

tänään ostin pianonopettajan
minut pakotettiin ostamaan koska mummot eivät osanneet sanoa hintaa ja kun he sanoivat kolme euroa en enää kehdannut kieltäytyä
nyt minulla on sekin vaikkei se minusta kaikkein paras elokuva olekaan

ja aamulla unihalvauksen tapainen. kuvittelin sellaista mitä ei ollut vaikka olin hereillä tavallaan. ja oli niin inhottava tunne koska ei voinut liikkua. halusin sanoa ei mutta en voinut.
kunnes melkein hyppäsin hereille. olin hyvin hengästynyt ja sain sanottua ääneen viereeni että kamala kokemus äsken, mutta sitten nukahdin uudestaan.

vihaan sitä ettei tiedä onko hereillä vai ei.

ja vihaan sitä että täytyy olla hereillä kun haluaisi mennä peittoon.

ja taivas on kesä
näkyy yöllä tähtiä

ja pitäisi kirjoittaa mummille
koska haluan

ja pelkään remonttimiehiä

joskus

Ihan hiljaa sataa
sillä tavalla ettei kastu

ja minusta on tuntunut

eilen
siltä että en kuulu valokuviin
minun tekniikkani ei jaksa ymmärtää
ei riitä
minun kiinnostukseni siihenkään niin
että siinä olisi eniten

tänään
ei metsä
minun jalkani eivät
minun selkäni ei jaksa
enkä minä tiedä mitään varusteista
ja minä vaan kuljen ja kuljen ja kuljen
ja rakastan puita
mutta en minä eniten

on aina niitä jotka tietävät missä puolukat ovat kypsiä
aina ne jotka mitä sieniä saa
ne joiden ei tarvitse opetella opetella tai kirjoittaa
jotka tietävät millaiset kengät kannattaa laittaa

ja minulla vain villasukat

ja teatteri
en minä uskalla tehdä näytelmää
niille joita ihailen
koska toinen tanssii niin kauniisti ja toinen lausuu
molemmat
en minä voi
koskaan tietää niin kuin he
koskaan ymmärtää
tulla posket punaisina salista ulos ja
katsomoon ja nauraa ja muistaa kuka teki mitä missä ja milloin

enkä minä osaa mitään kirjallisuustiedettä
mitään teoriaa
filosofia ei sittenkään ole minua
minähän tuskailen jo etiikan peruskurssin kanssa kirjastossa enkä koskaan muista niiden nimiä jotka kirjoittivat kaiken kattavia teorioitaan!

ja kirjoittaminen
siitä minulle on tullut
aina välillä
etten voisi ilman
että se eniten
että vaikka on tunne susia
vaikka en koskaan valaita
enkä kuvaa niin kuin poika
se kaunis sieltä jostain
piteli kameraansa eikä suostunut kertomaan mitä salama maksoi
niin minä luulin että minulla olisi sanat

mutta miksi yhtäkkiä tuntuu siltä
etteivät nekään ole minun
aina välillä tuntuu
jostain tulee mustaa ja valkoista
ja kaikki tahrat näyttävät samalta
eikä kukaan täti osoita enää minua
sillä minua katsotaan alas päin ja osoitetaan vielä alemmas
sinä senkin typerä
mitä sinä tänne tulet
ihan sama
ja nauretaan
koska ei millään ole mitään väliä, ei minusta ole kuitenkaan

ja joka päivä kun näen kadulla ihmisen
hän kysyy olenko kuullut työstä
jokainen kysyy mikä minusta tulee

ja minä pudistan päätäni ja pudistan
ja teen pöytiä
ja yritän siirtää ikkunalaudalta oville ja ovilta ulos

miksi minun pitäisi se tietää?

miksi pitää olla joku missä on
miksi niin suuri
ettei riitä se että kaikkea

ettei riitä se että syö pienen palan hermannia ja ottaa sitten lisää
pitää aina olla joku helvetin missio
joku jossa on ylivertainen joku josta voi pitää luentoja
ja ei sitten kysytä mitään!

ja kaikilla on jo käsitys
siitä mikä minä olen mikä minussa on mikä mikä mistä mitä mihin m
miksi sitten kysyvät
kun kerta tietävät
että kyllä
kyllä se osaa ja lukevat korttejani päivä toisensa jälkeen ääneen
kyllä kyllä sen pitää tutkia kun se on niin kiinnostunut, lue nyt, mene nyt, älä jätä nyt
että kylläpä se osaa ottaa hyviä henkilökuvia
kylläpäs sen luontokuvat ovat hienoja
kylläpäs kylläpäs

mutta mikä sitten todellista
mikä sitten vain sitä että itse sanon
mikä sitten sitä ettei ole mitään ettei oikeasti mitään

ja minä katson peililampeen ja heijastan niin monta kuvaa että tulee pelkkiä lintuja

ja sanovat että
soittavat ja sanovat
kirjoittavat ja sanovat
ja kaikki yhdestä suusta
seisovat rivissä ja vuorotellen nostavat ja laskevat päänsä
ja minä kaikkien takana niin etteivät näe
että puhuvat minulle
etteivät uskalla pistää silmään sitä suoraan

eikä sittenkään mitään

voin sittenkin kuitenkin kävellä vapaana kadun päästä päähän
ilman että kukaan yrittää ottaa minulta munuaista
voin sittenkin matkustaa kreikkaan keväällä
ja pakata rinkan
voin mennä kauppaan ja nähdä ystäviä
minulla on ystäviä!

mitä minä lellitty porvarin pentu oikein yritän
ettei minulle ole muka paikkaa
otappas luulta käteen ja ala lakasemaan!

matkaan!

Minulta ei lähde yskä

leikkasin maksukuittia
leikkasin melkein numerot
ja sitten katsoin kauhuissani ja leikkasin lisää
ja minulla ei ole paperia vaikka on tulostin

ja juuri nyt minulle soitetaan
en vastaa koska
en vastannut
pisto pisto pisto

mutta en minä olisi pässyt
en minä mitenkään olisi
minulla on niin mahdottomasti
juuri nyt
ja sitäpaitsi puhelin piippaa vain niin en kuule

tänään juuri sellaista
että tekisi mieli ostaa jäätelö ja kulkea edestakaisin puistoja
asfaltti ihan kuiva ja kevät

huomenna teemme simaa ystävän kanssa
toivottavasti onnistumme!
ja sitten minä lähden
pojan luo ja susien luo
tai ihmisten luo jotka kouluttavat minusta sellaisen joka tunnen sudet
osaan vastata purevatko ne vai eivät

ja aivan pian matkaan kouluun
takaisin
olen koko päivän
niin että silmät alkoivat olla kirjassa kiinni
katsoin ikkunasta
se oli korkealla mutta näki maahan
ja luin viimeiset sivut niin äkkiä että ei varmasti syvämuistiin ei mihinkään

ja nyt
minä tahtoisin laittaa esineet oikeille paikoille
ja katsoa mitä minun riimuni sanoo
se jonka nostin tänään


BERKANA merkitys: koivu, äänne: b
Berkana on koivu ja kasvun voima. Se on Äiti Maa, hedelmällisyys, syntyminen ja uudestisyntyminen. Elämän kiertokulku ja rauhan siunaus.

Berkana riimutulkinnoissa
Berkana on erityisesti perheeseen liittyvä riimu. Se merkitsee konkreettisestikin raskautta ja synnytystä ja tervettä vauvaa. Se on kodin riimu ja ilmestyy riimutulkintoihin kun on kyse kodin turvasta ja rakkaudesta. Paitsi konkreettista syntymää, Berkana edustaa myös symbolista syntymää: uusia projekteja ja uusia ajatuksia ja menestystä niissä. Ihmissuhteita koskevissa kysymyksissä se voi merkitä uuden romanssin alkua tai vanhan uudistumista.
Ylösalaisin oleva Berkana varoittaa ongelmista perhepiirissä. Ongelmat voivat liittyä keskinäisiin ihmissuhteisiin tai perhettä yhdessä koskettaviin huoliin. Berkana varoittaa usein läheisiä ihmisiä uhkaavista huonoista uutisista tai vaaroista. Muissa kuin perhekysymyksissä käänteinen Berkana merkitsee kasvun pysähtymistä.
- lähde http://personal.inet.fi/koti/brody/riimut4.html

Nostin riimun nimenomaan kirjoittamiselleni. Se ei ollut käänteinen. Vaikka minusta kyllä vähän tuntuu että sen olisi pitänyt olla.
Juuri viime aikoina on tuntunut niin voimakkaasti
että olen kadottamassa kirjoittamisen taidon
jos sitä on koskaan ollutkaan

mutta nyt
jalat kaipaavat venytystä

presentation

Huomenna!

Olen kauhuissani
vaikka en ole

mutta

minun kielitaitoni on surkea
ja huomenna minun pitää puhua ryhmälle ihmisiä

tuijotan paperia
ja hihitän nauran kun he vain kuuntelevat eivätkä ymmärrä
ja toiset puhuvat selkeästi

harjoittelisin jos se auttaisi
mutta on paljon helpompi puhua ääneen yksin
laulaakin voi
mutta kun on siellä edessä ja opettaja joka tietää miten lausutaan
eikä mitään voi enää tarkastaa

mutta nyt on myöhä
ja minä kirjoitan työharjoittelu hakemuksen
vapaamuotoisen
ja kirjoitan että epätoivoinen tyttö

my title is transparent selves

kello kahdeksan aamu

Nousta aikaisin
ja alkaa kirjoittaa englanniksi lauseita

Nousta aikaisin ja mennä kirjastoon
lukemaan filosofian lauseita

Nousta vasta vähän myöhemmin ja vetää peittoa ja nousta vielä vähän myöhemmin
ja vasta sitten

Tuntuu kamalalta vatsassa ja kaulassa kun kuulee mitä toiset ovat saaneet aikaan
toiset
tuntuu käsissä ja selässä ja jaloissa

ja tänään on pakko.
viimeinen motivaationi on aina pakko.

hii-haa
hevonen

Riimut

pakko kirjoittaa
koska luin yhtä riimublogia http://katajakotkavuori.blogspot.com/
koska löysin yhden kirjoituksen
jota olin aloittanut viime kesänä
kalevala ja muinaissuomalaisuus -aiheisten lasten-ja nuortenleirien innoittamana
loimme siellä roolihenkilöt ja teimme niille puvut ja sanat (minun roolihenkilöni nimi oli muuten Unnaaarna, siitä tämä nimi tännekin)

niin sattumalta löysin käreitär aiheisen aloitetun novellin. (tai jonkun, luultavasti taas pidemmän, koska enhän minä saa pidettyä sanojani novellin mitassa kurissa kun on tuollainen aihe, ketut ja naiset ja muinaiset ajat!)
tai oikeammin kaksi lausetta
mutta ne olivat vaikuttavat lauseet
ja jotenkin jo pitkään pussissani (myös viime kesältä) hautuneet riimut saivat minut päätymään ratkaisuun, että jokaisen "luvun" otsikko on yksi riimu
ja sitten eksyin tuonne sivuille
ja vietin koko illan lukien riimuista.
olin jo unohtanut niin paljon viime kesän "opiskelusta".

juuri tällaista minä rakastan!
sitä että saan tutkia ja ottaa selvää asioista jotka minua oikeasti kiinnostavat

olen innoissani
(ja englannin esitelmä odottaa vielä muokkaustaan,
mutta kettunaiset on kiinnostavampia!)

kuljen unessa

Koko päivän
olen kävellyn niin kuin en olisi tässä

ja sitten keskustelussa ystävän kanssa syömässä
minä olin
hereillä
mutta kun lähdimme eri kirjastoihin
minä vaivuin taas jonnekin sateen taakse

kaikki niin surullista
ulkona

ja minä istuin lukusalissa kirja
en tajunnut sanoista
vaikka kirja oli ohut ja kieli ymmärrettävää
omaa kieltä sitä mitä puhun
vaikka ei
en minä kirjoilla puhu

ja kävelin edestakaisin hyllyjä
koska ei ollut paperia
koska ei kynää
ja joku yski niin kovaa ja niisti
että me kaikki käänsimme päämme ja ajattelimme että lukisi kotonaan
mitä se tänne tulee muita häiritsemään

ja nyt minä söin suklaapupun loppuun
vaikka vatsa tuntui ikävältä jo sisään tullessa
ja ajattelin että taasko minä alan sairastaa
kun kurkussa

ja vesilasku oli pistetty postiluukkuun
pyörät on siirretty jo ulos
monet ovat siirtäneet

ja minä olin aivan liian kesä
ilmanvillapaitaamukatarkenee

ja meillä oli hyvä keskustelu
ystävällä ja minulla
meillä on aina
mutta niin kovin syvälle menemme
että vähemmästäkin vaipuu

voisinpa olla joskus niin pinnallinen
ettei tarvitsisi
että voisi ostaa sen siiderin ja nauraa
pistää huulipunaa ja ripsiväriä ja puuteria ja ohuet ohuet sukkahousut ja lyhyen lyhyen hameen ja kikattaa ja kääntää hiuksia ja hengittää niskaan ja ajatella vaan sitä miltä tupakka tuoksuu
tai voisihan sitä olla pinnallinen muutenkin

voisi ruveta pelkäksi uduksi
voisi kasvattaa suuret silmät ja katsoa ymmyrkäisenä

tai voisi ihan miten vaan

minun ajatukseni vaihtuvat niin nopeasti että nauravat kaikki
siirtyvät
eivät niin kuin kello koska kello on liian säännöllinen
eivätkä niin kuin eläimet koska niissäkin on logiikka jopa siinä miten ne saalistavat ruokansa
sekin menee kaavan mukaan
mutta minun assosiaationi kulkevat ratoja joita ei ole piirretty karttoihin
ja ehkä minua on siksi mahdotonta seurata

ja minä olen kokonaan jättänyt kirjoittamatta ystäville kirjeitä
en vain ole jaksanut
olen keskittynyt niin itseeni että minun voimani eivät riitä sanojen sanomiseen
kuin itselleni
kyllä minä sitten taas kun saan tehtyä tentin
ja kaksi esitelmää
ja kolme esseetä
ja kaksikymmentä sanakarttaa
ja toisen tentin
ja

mutta nyt minä vain menen syvemmälle minuun
ja mietin mitä minä haluan
nyt minä menen vain päiviin joista mieluiten tekisin yön
koska valo on migreeni
ja kirjat painavia

ja minä sanon että älä mene
ja hän sanoo että on pakko
ja minä sanon että minä jäisin jos hän pyytäisi
mutta hän ei pyydä koska niin ei voi tehdä
minä teen, minä sanon
eikä mikään johda kuitenkaan mihinkään
muuhun kun että heräämme ja siirrymme kumpikin päivään joka on eri

se on eri kaikkina vuodenaikoina
koska minun maailmani ei voi tulla toisen maailmaksi kuin hetkittäin
vain silloin kun olen kerällä
kun olen eläimet
ja typerä
sellainen jollainen ei voi olla

ja minä sain palautetta kirjoituskurssista
kaikki oli hyvää
mutta ohjeena vihjeenä sanoi että voisin kokeilla kirjoittaa ihan lyhyitä

naurattaa
minun päiväkirjamerkintänikin ylittävät rajat

käsin minä kirjoitan lyhyitä
mutta emmehän me enää elä käsinkirjoituksen aikaa

nyt minä aloitan maalaamaan.

Sadetta

Niin väsynyt
että olisi voinut jäädä peiton alle
peiton alle ettei näy edes selkä
ettei korva

olisi voinut mutta nousi kun oli kymmenen minuuttia aikaa
ja nauroi hysteerisesti kadulla kun meinasi kaatua salkun kanssa
ja painautui niin vasten
kadulla eikä se ainainen tyttö enää tullut
mutta nythän on tiistai
ja se tulee aina maanantaisin

ja korvista tuli kylmät
mutta hengitys oli kuuma kuuma
ja ei mennyt kauppaan vaan käveli tienputsaajan katseista huolimatta kerrostaloon
ja hissi oli kellarikerroksessa
joka on alitajunta tai piilotajunta
ja söi sämpylän ja joi mehua joi vettä
ja meni koneelle
ja alkoi englannin

jota vihaa

vihaa niin paljon typerää presentationia
typerää typerää
ettei osaa yhtään
ja kirjoittaa lauseita suoraan paperista
ja päättää muuttaa myöhemmin

mutta miten tieteellistä kieltä voi kääntää vieraalla kielellä?

ja sitten pitää silmiä auki väkisin
ja lukee että ystävä menee ehkä syömään tänään
ja toivoo ehkä vähän että menisi tämän kanssa
koska tämäkin tahtoo
ja tällä on vaan muutama basilikan lehti ja tofua
jotka varasti äidin luvalla äidin jääkaapista

sade yltyy

ja suklaapupusta on puolet syömättä
lakana on lähtenyt melkein kokonaan sängystä ja tyynyssä on pään uurre

pitää mennä tänään kirjastoon lukemaan etiikkaa
on pakko
olisi ollut helpointa jos se olisi auennut seitsemältä
olisi pakottanut silloin
sinne
nyt se on vaikeampaa
varsinkin kun menee takaisin nukkumaan

ja kaikki sade näyttää kurjalta kun se on valkoista
sellaista ohutta
ei suuria hiutaleita vaan ihan vettä joka ei ole vettä
ja kun ei ole kumisaappaita
ei voi tepastella vesilätäköissä
kaikki sulaa heti kun osuu maahan
ja paperit pitävät ääntä vaikka koskettaa kirjaimia

ja minä luulen
että voisin olla onnellinen jos voisin
ilman että täytyy

minun pitäisi ehkä oppia
että minä voin
ettei ole muita pakkoja kuin omat pakot
että lakkaisin tekemästä velvollisuuksia
että muistaisin sen miksi teen

jos laittaa sadetakin, ulos voi mennä

minä laitan silmät kiinni niin voi mennä
(aamu-unessa oli otto ville kuusinen joka oli huippumatemaatikko mutta ankara vanhanajan opettaja ei tietenkään ymmärtänyt sitä vaan pakotti kuusisen laskemaan niin kuin muutkin laskivat, enkä minä heti muistanut kuka on otto ville kuusinen ennen kuin poika sanoi että kommunisti, ainut joka on haudattu jonnekin muuriin kremiin tai jonnekin)
laitan silmät kiinni
niin ihan mihin vaan
nykyään unimaailma kiehtoo minua aina vaan enemmän
odotan unia
en enää pelkää niitä niin kuin joskus nukahtaminen oli mahdotonta

vähän aikaa vaan
ja sitten herään

Jo

Tänään pitää tehdä

ja heräsin näin aikaisin
jotta voin mennä takaisin nukkumaan

minä en osaa valoisalla enää nähdä unia

vaikka näin viime yönä jälleen veneunen jokiunen
olen nähnyt nyt lyhyen ajan sisällä jo kaksi sellaista
melkein samanmoista ("käärmettä jotka toisiaan hotkien ja hännällään potkien -")

selkä on kipeä kipeä

kannoin eilen niin painavan painavaa rinkkaa joka oli huonosti
että vähemmästäkin
tuntuisi tältä
vähän aikaa tuntui kantaessa ettei voi hengittää
ja oli pakko pysähtyä puistoon laittamaan asetukset paremmin
ja niin
loppumatka oli paljon mukavampi.
mutta minkäs olisin tehnyt, kun hädin tuskin jaksoin nostaa itse sitä rinkkaa selkääni ja bussikuski vain viskasi sen maahan.
pah.

minä sain äidiltä englannintuliaiseksi teekannun
joten tytsyt
minä pidän teekutsut vielä keväällä ennen kuin kaikki lähtee.
se on tosi pieni kannu mutta sievä ja käsinmaalattu :)
ei kiinassa tai thaimaassa!

poika nukkuu. se on kääriytynyt peittoon enkä minä nää kun vähän tukkaa.
se avasi silmät kun nousin, mutta takaisin kiinni

ja minä alan loihtia aamiaista
äidin paistamista sämpylöistä.
(vaikka tekisi mieli syödä suklaapupua)

pistän teeveden kiehumaan
ja katson vähän aikaa ikkunasta
pilvistä taivasta ja lintuja
niitäkin oli unessa
ja joku hyvin runontapainen lausejoukko
tai laulu
rikkoutuneesta peilistä
linnusta

alan muistaa mutta silti etäällä
etäällä etäällä niin kuin unet aina
toisessa toisessa
ei koskaan tässä.

ja poika herää minä menen viereen

kohta minä lähden

Tunnin päästä
minun mielettömän painava rinkkani
ja kaikki muut tavarat ovat bussissa ja minä

äiti paistoi tänään sämpylöitä ja muffinsseja
ja saan mukaan

eikä aurinko paista vaikka luvattiin

mutta minä olen herännyt tänään jo kuudelta

eikä ole edelleenkään väliä sillä nukkuuko vai näkeekö unta

yläaste

pyöräilin heinolakotiin keskustasta
ja oli kevät
taivas oli taivas

ja minun teki kamalasti mieli mennä perheeseen kylään
jossa asui joskus veljekset
joista kummallakin oli pitkä tukka
ja äiti joka nauroi
ja isä joka näytti osmo soininvaaralta (ainakin nyt kun palautan kuvaa mieleeni)
ja kultainen noutaja joka tuli aina minun jalkoihini

minun teki kamalasti mieli mennä poikien sängylle makaamaan ja katsomaan roger rabbittia
teki kamalan paljon mieli odottaa keittiössä kun pojat vasta heräävät
ja tietenkin me myöhästytään koulusta

mutta en mennyt

ja näin ystäviä
jotka kaikki joskus asuivat heinolassa
olivat samalla luokalla
puhuivat pojista, riitelivät, itkivät ja olivat toistensa luona yötä
söivät sipsejä ja kuvasivat studio julmahuveja uudestaan
ja kavereita
joiden kanssa ei koskaan ollut
halunnut olla
läheinen

näin tytön joka asuu avopuolisonsa kanssa keravalla
tyttö on töissä kosmetologina jossain kamalassa paikassa ja aikoo jäädä sieltä elokuussa pois

näin 'joskus hyvin läheisen' ystävän
joka asuu lahdessa avopuolisonsa kanssa ja pullottaa tai lajittelee pulloja työkseen
ja aikoo hakea suuhygienistiksi

näin ystävän
joka asuu lahdessa, talossa jossa on sauna
ja opiskelee liiketaloutta
mutta on aina silti ihana oma itsensä
ja jaksamme yhä suunnitella komedia sarjaamme ' sakari ja siskot'

näin ystävän
jonka kanssa opiskelemme samassa kaupungissa mutta emme ole koko vuonna tavanneet
(paitsi parin viime viikon aikana sattumalta kaksi kertaa)
joka asuu myös avopuolisonsa kanssa ja heillä on kultainen noutaja ja kohta perheauto ja rivitaloasunto

ja näin ' joskus hyvin läheisen' ystävän
jolla oli poikaystävä lappeenrannasta mukana
ja heistä kummastakin tulee insinööri

eikä minulla oikeastaan ollut mitään sanottavaa
kun aloimme puhua uskonnosta
minulla oli kyllä sanottavaa
mutta kun kosmetologityttö sano "mutta en mä kyllä ymmärrä muitakaa uskontoja" ja alkoi selittää jostain tuttavastaan joka oli islaminuskoinen hyvin halveksivaan sävyyn
minä ajattelin että parempi olla hiljaa
lisäsin kuitenkin että löytyy niitä kristityistäkin kaikenlaisia ahdasmielisiä
kaikki ääripäät, minä sanoin
ja selvisi sitten että tyttö on hyvin hyvin tapakristitty
sellainen millainen suomalaisen keskivertokansalaisen kuuluu olla.

ja kun yksi ystävä alkoi selittää heille tulevasta usalaisesta jalkapalloa pelaavasta upseeriksi haluavasta vaihtarista
ja toinen kysyi mitä minä nyt taas opiskelinkaan ja mikä minusta sitten tulee

minä taas kerran ymmärsin
että yläaste aika on ohi

meillä on vuoden päästä luokkakokous
mutta minulla on silti aivan toisenlainen elämä.

on ja oli hauska nähdä heitä
ja haluankin aina joskus nähdä
mutta emme me jaa mitään
emme juuri mitään
enää

minä en voisi kuvitella koskaan matkustavani paikoista paikkoihin moottoripyörän kyydissä
tai suunnittelevani sisustusta sillä tavalla mikä on trendikästä tai kallista tai
miettiä tulevaa ammattiani ja työpaikkaani rahan perusteella
niin kliseiseltä kun se kuulostaakin

minä en ole kuten he
ja olen oikeastaan kovin tyytyväinen siihen
olen ehkä kovin tyytyväinen omaani.
vaikka eí ole paljon ja olen epävarma ja ja ja

mutta en minä heidänkään elämäänsä haluaisi

enkä heidän miehiään
en heidän keskiluokkaistuvaa elämäntapaansa
sovintoseksiä himoitsevia urheilijapoikia

pyöräilin ja minussa vahvistui
kaikki
minä

ja ajattelin poikaanikin
joka pelaa pienillä miehillään
ja hymyilin
hän ón juuri sellainen jonka haluan

vaikka hän ei koskaan voisi istua noiden tämäniltaisten ihmisten kanssa nauttien
edes nauraen
hän ei olisi voinut olla miesten saunavuorossa
ei
eikä juoda kylmää kaljaa tuopeista ja puhua niistä mistä miehet puhuvat

mutta en minä sellaisen ihmisen kanssa elämääni tahtoisikaan jakaa

minä tahdon sellaisen kanssa
joka antaa minun puhaltaa saippuakuplia
ja kirjoittaa hienon tarinan siitä kuinka paksu mies puhaltaa
tahdon pojan joka sanoo että olen kaunis kun olen ihan minä
eikä valita mistään karvoista tai mistään lihavuuksista tai mistään näppylöistä edes nuhasta tai yskästä vaan suutelee suutelee vaikka voisi itse sairastua
tahdon sen pojan joka kirjoittaa minulle syntymäpäivälahjaksi sata kirjettä
ja sanoo että hymiöt saa ampua
sen joka istuu hiljaa kaikissa juhlissa ja vain tarkkailee
sen joka ei suutelisi minua kun olen juonut kaljaa
sen pojan joka on yhtä pikkuinen kuin minä ja yhtä suuri
se joka kulkee aina niissä samoissa mustissa vaikka metsäänkin tai suolle
jonka kanssa voi uida ja luistelle ja loppumattomasti maata liikkumattomana
jonka kanssa sanoja taivutetaan ja käännetään ja muodostetaan sanasta sanoja
pojan jonka kanssa istuimme hiljaa niin kauan että aloimme rakastua äänettömyyksiimme
ja minä saan itkeä
saan itkeä niin paljon enkä silti ole hysteerinen
nainen
ja poika kuuntelee minun sydäntä
kuuntelee ja se saa niin hyväksi
ja oikeasti kuulee
sillä äiti ja isi ei koskaan kuulleet
eikä ensimmäinen poika
tai se jonka kanssa nukuttiin yksi yö
niin että minä palelin koska se poika kiskoi kaikki peitot
kun ei saanutkaan sitä mitä teki mieli

ja nyt minä olen kirjoittanut liikaa
sellaista mitä ei pitäisi
tai ehkä pitäisi
mutta johonkin paperilapulle jonka voi liimata vatsaan
ja huuhdella suihkussa pois

tai ehkä minä vain alan kirjoittaa draamani
jota ei ehkä myöskään koskaan esitetä
minun pinoni kasvaa
sanoja
ja mistään ei ehkä tule totta

mutta ehkä minun lapseni
jos minä joskus
joskus saan nimetä yhden
lukee ja silloin

niin

mutta siihen menee vielä aikaa
koska olen vielä niin pikkuinen

ja sitä ennen minun sanojani saa lukea vaan satunnaiset
ja valitut
ja uskalletut ja ne joille rohkenen
ja minä itse

mutta kirjoitan
ja se on jo paljon

Heinola

Tulimme kerimäeltä
äiti sanoi kaupassa
että katso nyt näitä ihmisiä sillä silmällä
että ainakin puolet on vähintään kymmenennessä sukupolvessa minulle sukua

näin krapulasta toipuvan punoittavan naisen joka horjahteli ostoskärryjä vasten
näin "muijan" joka unohti käsineensä kauppatiskille ja tuli hakemaan ne ostoskassini alta
näin muijan joka oli kerännyt ostokset pahvilaatikkoon, siellä oli ainakin yksi litra sinistä maitoa ja salaattia ja kurkkua
näin mummoloita kävelyllä pappoloitten kanssa
valkohiuksisia
savolaisia

mummo puhui taas murteella joka oli ihana mutta en enää osaa
nuopurit
kah
kuitennii
jotennii
ku myö
hyö tulloo

ja pappa oli niin vanhentunut
kovasti

ja kumpikin muisteli samat muistot moneen kertaan
ja mummo nauroi ettei hän enää muista mitään

he olivat paljon vanhempia kuin viimeksi
kun nähtiin

ja nyt minä olen heinolassa
tapaan vanhat ystävät muutaman tunnin päästä
ja huomenna matkaan taas turvalliseen opiskelukaupunkiin jossa näen myös poikani
matkustamme kumpikin edes takaisin

ja viestin sain toiselta niistä tytöistä
joita pyysin pieneen näytelmääni näyttelemään
ettei hän usko osaavansa tai haluavansa olla sellaisessa näytelmässä

ja retkeilykurssille täytyy ottaa oma teltta
joudun siis raahaamaan
teltan joka on ehkä hyvin epäkepo
ja painava

ja juuri nyt on niin kevät etten osaa kirjoittaa mitään.

aikaisin

Heräsin koska piti mennä suihkuun
mutta sitten päädyin siihen että tänään pääsen heinolassa saunaan
enkä jaksanut
ei minun tukka nyt vielä niiiiin likainen ole

ja pitää tehdä tuhat hommaa
koska päivä on kiire kiire pitkä

heti koulun jälkeen me lähdemme
minä ja kolme poikaa kohti lahtea
menemme sitten teatteriin ja minä pääsen heinolakotiin.

onkohan äiti tuonut englannista tuliaisia?

tämä yö oli helpompi
näin monia unia mutta en yhtäkään painostavaa ystävästä.
eikä minun olonikaan ole enää niin outo kuin eilen. ehkä se on taas unen häipyminen.
se on kummallista.
miten unet vain katovat jonnekin
kuin menettäisi muistinsa
kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut, vaikka oih ja voih, yöt ovat ainoata aikaa kun tapahtuu.

mutta eilinen olo oli niin kiusallinen. vaikka minä nauroin unelleni, eikä se nyt ollut niin kovin kummallinen. niin silti ystävän läheisyydessä tuntui oudolta. tuntui.
en ollut aiemmin tiedostanut hänen läheistyyttään. koska eihän sitä sillä tavalla tiedosta toista, ainoastaan silloin jos on kovin ihastunut. ihastuneena tiedostaa ruumit niin herkästi.
mutta eilen minä tiedostin. ja se oli hämmentävää.
ja minulla oli kauhea tarve olla lähellä
halusin halata
jotakuta
olla ihan kiinni
ja minä illalla halaisnkin kahta ystävää, mutta se ei oikeastaan muuttanut mitään

vasta elokuva muutti
sillä se oli erinomaisen hauska
eikä minulla ollut mahdollisuutta ajatella unia.

mutta nyt käyn aamiaiselle ja hoidan ne tuhat hommaa jotka piti

"
MARIE (kuninkaalle)
Rakkaus on hulluutta. Jos sinä rakastat kuin hullu, jos sinä rakastat järjettömästi, jos rakastat ehdottomasti, niin kuolema kaikkoaa. Jos sinä rakastat minua, jos sinä rakastat kaikkea, niin pelko haihtuu. Rakkaus kantaa sinut, sinä jätät itsesi ja pelko jättää sinut. Avaruus on kokonainen, kaikki herää uuteen eloon, tyhjä muuttuu täydeksi.
"
- Kuningas kuolee, Ionesco s. 93
(sattumanvarainen kohta sattumanvaraisesta kirjasta)

tulin siivoamaan

olisin tahtonut jäädä ystävän sänkyyn
maata pitkään pitkään nauraa koteloitua kiusata syödä suklaamarmelaadia kuunnella musiikkia jota en tunnistanut tehdä tarotpöytää valittaa saamattomuudesta kuunnella psykologeista selvittää lilithiä enkä lainkaan lähteä ajatella velvollisuuksia koulua

mutta nyt tulin siivoamaan
jota en aio kuitenkaan tehdä
sillä tämä kaaos alkaa tuntua jo niin huvittavalta että on mahdotonta liikuttaa tavaraakaan ilman että se putoaa tai että potkaisen

ja jokainen aamu ei ala keväästä
niin kuin kolme vuotta sitten
vai neljä
vaan nyt ne alkavat talvesta
ja muuttuvat päivän mittaan loskaksi

los kaksi

ja minun uneni ovat epäilyttäviä
olen nähnyt jo kaksi eroottissävytteistä unta yhdestä ystävästä
eikä meihin liity oikeasti yhtään mitään. kummassakin ystävä on ollut halukas ja minä kovin torjuva mutta vaikea.
ja kuinka kummallista
että unien maailma alkaa elää myös todellisuudessa
kun on herännyt ja katsoo silmiin tulee kuitenkin mieleen se mitä yöllä tapahtui

unissa
tietää toisesta paljon enemmän
kuin valveilla
mutta
olemmeko me niitä nukkuessa joita olemme
ovatko ne niitä
joita ovat

kasvot muuttuvat
isä on veli ja veli on poika ja poika on ensimmäinen ja minä en ole nainen ja nainen on elokuva

ja herää herää herää
päässä soi lause

' eikä ole väliä sillä nukkuuko vai näkeekö unta'

jonka näyttelijäni sanoi melkein viimeiseksi
jota toistan vieläkin
josta tuli nimi
ja kaikki minun ajatukseni

enkä minä vieläkään luistele
ääretöntä peilipintaa

täytyy uida
koska minulle vesi ei ole mitään sukupuolista.

ylipäivitys

Kirjoitan
paljon aktiivisemmin tänne
koneella
mekaanisesti
kuin paperille
jossa kuukaudet eivät koskaan ole kuukausia
vaan kaikki päivät
saattavat mahtua kahdelle sivulle
viidelle

tai sitten ei ole yhtään

minä alan pikkuhiljaa kutistua
olen alkanut jo koulussa
olen alkanut kun siirryin pihoilta eturiviin
ja aloin lukita ovia

mutta sitten minä
avasin kaikki kaapin ovet
niin että äiti tietää minun olevan kotona
ja nauraa

ja nyt pikkuhiljaa
minä alan ymmärtää
maailmat ovat täällä kaikki kaikkialla
kaikkien saatavilla
eikä tarvitse kurkottaa
ei voi
eikä voi kumartaa
ei saa
eikä yrittää yhtään mitään
koska kaikki mihin ei ylety on piilotettu
ja ne salaiset huoneet jotka ovat isoäitejä täynnä tulevat vain uniin

enkä minä tosiaan osaa soittaa pianoa
yritin viisi vuotta
mutta minä ymmärrän vain nuotit
niiden merkit
mutta kuka minua kuuntelisi jos minun täytyisi painaa
mahdottoman painavat koskettimet alas
mahdottoman kevyet
lähtee vain liian kova ääni tai ei ääntä

ja minulla on hyvä olo
kun avaan suun
sinne lentää suuren suuri lumihiutale
ja se sama tyttö tulee taas pysäkille vaikka hetken ajattelimme että se on kuollut

makaan sängyllä ja luen freudia
juna vesi putoaminen lentäminen uiminen tunneli talo oven avaaminen sulkeminen virtsaaminen hammas leuka
kaikki on eroottista seksuaalista synnytystä erektiota polluutiota (katsottiin sivistyssanakirjasta mitä tarkoittaa eikä se liittynyt naisiin)
ja me nauramme ystävä ja minä
koska ystävä on nähnyt junaunen
ja minä vesiunen
ja hampaan
ja
nyt kun ajattelen
talosta
lentänyt
uinut pudonnut
avannut ovia lukinnut ovia ja minulla on hyvin usein vessahätä

mutta freud onkin vain setä.

ja kun poika soitti minä katsoin ikkunasta
siellä kuu
melkein täysi
ja vain minä näin sen
vain minä saatoin katsoa
enkä tiedä kuka toinen
enkä tahdo tietää koska kuu tänään minun
ilta
liian myöhä
enkä enää välitä vaikka minulle ei vastata

ja kun käännän päätäni
näen kaukaa talossa valon

enkä aio mennä koko viikkona kauppaan
sillä keskiviikkona jo
lähden kotiin
kotiin
sinne mistä näen unia
vaikka en näekään siitä talosta
mutta ihmisistä
jotka asuvat talossa, jonne
muutimme vasta kun olimme niin vanhoja
ettemme enää halunneet leikkimökkiä tai kaikkia pehmoeläimiä pahvilaatikoista

eikä talossa enää asu perhe
siellä asuu kaksi niistä
neljästä
jotka joskus istuivat kaikki kanootissa
jonka isi oli tehnyt
ja söivät kaurakeksejä
rannalla joka oli täynnä käpyjä
ja näkivät majavan pesän
ja laskivat muurhaisia joiden polku kulki teltan ali
ja on kuva
jossa kaikki istuvat auringossa kivellä
ja äiti on niin nuori
ja isi katsoo sitä pitkään

ja nyt kun isi sanoo puhelimessa
että mummo ja pappa ovat vanhoja
on tulemisestani tehty velvollisuus
ja tiedän etteivät he soita veljelle
eivät hänelle koska hän
ei enää käy
enää ole
niin kuin oli ennen minua

enkä minä osaa ajatella häntä enää
minun ei tarvitse koska olen niin kaukana
paitsi silloin kun minä odotan kynnyksellä
ja hän seisoo takki päällä autokatoksessa
ja kävelemme toistemme ohi ja tervehdys on enemmän kuin sana voi koskaan olla

ja minä ajattelen häntä
vaikka en mainitse koskaan
sillä minä tiedän
kuinka hän tarkastaa päivämäärät jokaisesta pakkauksesta
ja silti ei voi enää puhua omalla suullaan
enkä minä saa
ole koskaan saanut
tehdä kenenkään toisen elämästä sellaista merkitystä jonka itse tekisin

minä en saa keksiä valheita
koska sitten en osaa
minä en saa koskaan tietää mitään
koska minulle ei kuulu
se mikä on merkitty suuremmin nimikirjaimin
eikä se mitä ei ole merkitty millään

koska se mistä vaietaan
on aina paljon enemmän kuin se mitä sanotaan ääneen
ja se miksi valvotaan on aina paljon enemmän kuin miksi nukutaan

ja silti voi tietää
minkä väriset on seinät
ja miltä tuoksuu kun tulee huoneeseen
ja miksi huonekalut kääntyvät ympäri kun ei ole poissa

ja kuinka minä olen oppinut
pistänyt merkit lukujen jälkeen ja kirjaimet ennen sanoja
merkitykset siitä kuinka paljon
kysymys ja vastaus
niin kuin katarina

koska hiljaisuus ei ole aina
pieniä penkkejä joilla istuu pieniä tyttöjä
ei mitään siitä

ja
kun minun kodissa on kissa
ja pojan
se maukuu

haukotus

Minä en ymmärrä miksi on niin vaikeata tehdä mitään loppuun.

En osaa edes nukkua loppuun.
Juuri kun olisin vaipunut aivan rennoksi aivan ihanaksi
minä pakotin itseni kääntymään ja avaamaan silmät ja nousemaan

Mutta minä sain tehtyä englannin sanoja
ja sain luettua vähän tenttikirjaa

ja sain pelattua spider pasianssia :)

Saavutukseni saavutukseni.
ja lupaukseni taisi mennä koska lupasin olla valittamatta
ja ehkä minä valitin kun sanoin etten saa mitään tehtyä loppuun,
minä ki -

Pitäisi tehdä ruokaa

paitsi että nyt soitin ystävälle
koska sain spontaanin idean sittenkin lähteä syömään
ja ystävä suostui
ja näemme kymmenen minuutin päästä kasvisravintolassa
hii

ja minä ehkä piristyn ja puen päälle jotain muutakin kuin sukkahousut ja löysän paidan

eikä päivä sada enää talveksi
sadetakki on turha
eikä mikään ole väärinpäin kun pistää sukat oikeinpäin
paitsi kuvat
jos niitä ei kieritä
ja minä kieritän

ja ujosti hymyilen jos joku katsoo

ja tästä päivästä tulee ehkä
jokin
iloinen

aamuaamu

perjantaina oli sähkökatkos
ja minun kello vilkkuu nolla nolla nolla
se vilkkui niin häiritsevästi että minä pistin sen aikaan.
oikeaan aikaan. nyt.

kun minä katsoin ikkunasta ensimmäistä kertaa aamulla
siellä satoi niin paljon isoja lumia
että minä laitoin sadetakin päälle saattaessa poikaa
ja minusta sadetakki oli oikea ratkaisu vaikka työhmiehet nauroivat ja pojan mielestä sade oli enemmän lunta kuin vettä
ja minä ihmettelin ihmettelen miten taas kevät muuttui talveksi
eikä minulla ole vieläkään kettusaappaita

kipeydestä on jäljellä yskä
ja ääni jota ei kuulu aamuisin

ostin kaksi pääsiäismunaa toisen söimme heti lauantaina ja toisen piilotin niin että poika etsi sen eilen.
minä olin pettynyt lauantain yllätykseen, se oli joku typerä typerä auto
ja poika lupasi että saan hänen yllätyksensä sunnuntaina
mutta olisihan se pitänyt arvata
myös eilen suklaamunan sisältä löytyi samanlainen auto
typerät karkkivalmistajat ovat käyneet mielikuvituksettomiksi!

innostuin muistelemaan lapsuuden kinderhössötystä
minä jopa punnitsin munat jotta siellä varmasti olisi sellainen keräilyeläin
kilpikonnat minulla oli melkein kaikki
ja kun olin kipeä isin piti soittaa kouluun että joku toisi minulle ne kilpparit sieltä koska olin unohtanut ne kouluun ja olin kovin surullinen. pikkupikku tyttö sängynpohjalla itkemässä kilpikonnia jotka ovat ihan yksin pulpetissa.
krokotiilejä oli muutama. samoin leijonia.
mutta en muista enää muita.

ja tänään minä voisin aloitaa koulun.
voisin ihan totta alkaa kasata englannin sanoja, jotka minun piti kasata viimeistään eilen
ainakin kymmenen, lupasin
tai ainakin viisi, mutta mielellään kymmenen
ja lopulta minä vain kyhäsin vanhoja tekstejä yhteen ja lähetin hädissäni kurssisuorituksena kurssista joka piti olla ohi jo perjantaina.

enkä ole aloittanut minkään kurssin esseetä.
en ole aloittanut mitään vanhaa setää.

etiikkaa aloitin. ja minua huvittaa, että minulla on vielä etiikan peruskurssi käymättä. oli naurettavaa lukea pienen pientä introductuionia etiikkaan, kun ne samat jutut on jo moneen moneen kertaan lukenut opetellut ja ajatellut.
niinpä minun tenttikirjan lukeminen vaihtui raamatun lukemiseen
tenttikirja kun vilahteli raamatunviittauksia ja minä tietenkin halusin tarkastaa ne. mitä siinä kohdassa nyt sanotaan. onko se jeesus nyt paskamainen. kehotetaanko tytär nyt oikeasti myymään orjaksi.
ja niinhän se oli ettei se jeesuskaan aina kovin solidaarinen ollut. ja jumalan täytyi luetella yksitellen kaikki ne joihin ei saa yhtyä.

ja nyt minä vain odotan että jotakin tapahtuisi
liian kauan on ollut liikkumatonta
ja minä olen
maannut niin monta päivää sängynpohjalla ja valitellut selkää päätä niskaa vatsaa suuta kurkkua silmää korvaa

minä teen päätöksen että tänään en valita mitään

ja nyt rupean ahkeraksi
(tai nukkumaan)

Minä sorruin tällaiseen. Sortukaa tekin

1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
2. Kerron sinulle, mikä bändi / elokuva / kirja muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä mitä meillä on.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
8. Jos teen tämän sinusta, sinun täytyy laittaa tämä journaliisi.

jökdsfuio

joskus meillä oli ystävän kanssa sellainen
että kirjoitettiin toisillemme kirjaimia

sattumanvaraisesti
ja niistä sattoi tulla merkityksellisiä

joskus me opettelimme lukemaan kirjaimien ääniä
se oli vaikeaa
kaikki pyöreät oli helpompia
ja ii
mutta tämä edellytti että kynästä lähti kova ääni
ja kirjoitti hitaasti hitaasti

tänään minä käyn aina ehkä puolentunnin välein nukkumassa ja sitten taas yritän kirjoittaa sarjakuva-analyysiä kaksi sanaa
ensin sain vain sarjakuvan nimen kirjoitettua
nyt sain muistiinpanoni
ja olen unohtanut kaiken mistä keskustelimme
sillä en tahtonut tehdä

ja minä olin ihan varma että saan tänään yllätyksen
kun poikani oli niin salaperäinen
arvelin että postissa
mutta minä sain kirjeen vain pankista
enkä mitään muuta
ja nyt vain odotan että tuleeko hän jo tänään
tuleeko koskaan
koska tyttö on kipeä
mutta poikahan sairasti jo

ja silloin kun on kylmä
ja nenä vuotaa
ja pitäisi juoda juoda
mutta ei ole mitään muuta kuin vettä ja
flunssateetä (joka on äidin mielestä ihmeellisen tehokasta ja pojankin mielestä auttaa, mutta minun oloni ei ole kyllä tullut yhtään paremmaksi)
eikä tee mieli
koska suu menee kiinni jos yrittää niellä
ja auki jos liikaa
haluaisi vain maata sängyssä eikä keskittyä yhtään mihinkään velvollisuuksiin
ei minkäänlaisiin

ehkä menen taas hetkeksi nukkumaan.

ehkä luen sen sarjakuvan vielä toisen kerran ja teen huomioita

ehkä näen unta ihanasta vedestä ja lämpimästä
eikä kukaan tapa hevosia tässä unessa
ehkä näen unta valaista jotka uivat vapaina ja merestä
joka on aina vain suuri

flunssa influenssa nuha nenä

Nyt se on sitten tapahtunut

olen virusten valloittama tai bakteerien kansoittama
tai kumpaakin

jooga jäi välistä koska enhän minä jaksanut edes seisoa!

nukahdin. ja nukuin monta tuntia kunnes vain heräsin ja olo oli lievästi parempi
on
mutta silti en ole varma jaksanko voinko mennä syömään suklaapipareita ystävän luo
sillä kaikki naiset ovat kauniita eikä heidän tarvitse ajatella nenäänsä

ja minä tahdon punaiset kumisaappaat
tahdon kettukumisaappaat
tahdon sellaiset valaskumisaappaat että voin hyppiä vesilätäköissä
tahdon sellaiset joilla on silmät
joita voi pitää minun sadetakin kanssa
minun pienen punaisen pilkullisen sadetakin kanssa

ja tämä olo
joka kulkee väreinä vastsasta niskaan
on sietämätön

minä olen huolimaton
huoli matto

en ikinä tule ymmärtämään täysin tuollaisten sanojen rakennetta

katso lattiaasi tyttö! se on täynnä vaatteita
ja
katso pöytiäsi! ne ovat täynnä
minun kotini on täysin täynnä tavaraa
ja silti ei ole mitään
mihin tarttuisin

ja minusta on vaikeaa olla virallinen
ja pysyä asiassa

mieluiten harhailisin
kaikkia polkuja
vähän
kääntyisin takaisin kun alkaisi näyttää liian pimeältä
tai sitten menisin syvemmälle
sinne missä puut ovat kuolleet
ja astuisin runkojen yli
menisin kunnes tulisi pieniä siltoja suolla
kunnes kaivinkoneet alkaisivat ja lakkaisivat luonnonsuojelualueella
ja tulisi toinen polku
sellainen mitä pitkin ei voi kulkea törmäämättä käärmeeseen tai naapurin isäntään
ja pitäisi valita
ja minä valitsisin käärmeet
vaikka luonto on siinä kuvassa minulle romanttinen
sillä oikeasti valitsisin isännän
ja tulisi kolme muuta polkua
ja laskisin ne
laskisin kaikki viiteen
niin kauan että unohtaisin sen taidon
koska olen sanonut sen jo liian monta kertaa ääneen.

tii s tai

Minä nukuin hyvin

näin unta että meloin
ensin istuin vain ohuen lehden päälle ja pelkäsin kastelevani vaatteet
tai olin varma että ne kastuvat, koska eihän ohut lehti pidä vettä niin hyvin
ja lehti muuttui vähitellen kanootiksi
järvi joeksi
ja jokea pitkin menin sillan alle
ja pelkäsin että sieltä alkaa putous
mutta kävelinkin tehdastunnelissa
ja kiipesin kirkkoon
ja kiipesin loputtomasti portaita kirkossa
jossa oli kovin korkea katto
ja tiesin jossain torni
ja vanhoja maalauksia
ja alhaalla
suurien hyllyjen lomassa käveli vanha kumarainen mies
ja tiesin että hän voisi auttaa minua

enkä enää muista pääsinkö pois vai jatkoinko loputonta kiipeämistä

ja sittenkin
vaikka puolustusjärjestelmämme
minun ja pojan
ovat kovasti erilaiset
(niiden täytyykin jo senkin takia että rakastamme)
niin nenäni vuotaa
ja jatkuvasti on olo että kohta minä makaan sängyssä liikkumatta ja valitan oloani

mutta silti
en minä
vaikka olisin nähnyt tämän tulevaksi
olisi pistänyt väliimme seinää

ja minusta on ilkeää
että jotkut autot ajavat vesilätäköistä niin että kura lentää minun päälleni

niin kävi aamulla

ja yhtäkkiä en enää muista mitä minun piti kirjoittaa

Suoraan

Voiko joskus sanoa
mitä ajattelee?
vaikka se ei olisi tylyä

minä olin äsken hyvin ilkeä
tai suora

olen ollut yhdessä ryhmässä tekemässä ryhmätyötä
ja yksi jäsenemme olikin tehnyt sen työn tavallaan yksin
ja minä kirjoitin hänelle äsken aikamoisen suoraan
mitä siitä ajattelin

voi
olin hirmuisen julma

mutta olen ehkä vähän ylpeä itsestäni
sillä kuitenkin toin asian esille mielestäni melko asiallisesti

olisin voinut sanoa että paskaa
mutta sanoin että se oli hänen subjektiivinen näkemyksensä

ja toisaalta minulla on olo että ihan sama
hän vähät välittää mitä minä hänen kirjoituksestaan ajattelen
ja minulle on sitten kuitenkin ihan sama mitä hän kirjoittaa

ryhmätöissä on vaan se ongelma
ettei voi päättää itse

ja vaikka minä kuinka inhoan päättämistä
vaikka se on kuinka minulle vaikeaa

niin silti
se on saatava tehdä itse

ja toiseksikin
minulle siis sopii todella hyvin yksintyöskentely
vaikka olen muka tosi hyvä ryhmätyöskentelijä
olen sitä vain tiettyyn pisteeseen saakka

jos minä haluan sanoa jotakin, niin minun on saatava sanoa se
jos joku asia tai argumentti on minulle tärkeä
tai jos näen jonkun asian tietyllä tavalla en pysty luistamaan siitä

minun on mahdotonta alistua sellaisen näkemyksen alle jota en voi allekirjoittaa
en voi laittaa nimeäni mihinkään sellaiseen
jota en koe tehneeni

olenko sitten liian
itsekäs
moraalinen
tunnollinen
itsepäinen
minäkeskeinen
pikkutarkka

tai jotain ihan muuta ja kaikkea

ken tietää

ehkä minä edelleenkin vain luulen olevani jeesus

Lähteminen

Minä tulin
hetki sitten avasin oven

Kävelin sateessa
pois
kävelin jo ennen kuin piti pistää takki päälle ja pipo joka meinasi koko ajan lähteä
koska isi on sittenkin oikeassa
poikani kierittää hiuksiani niin että ne menevät selvittämättömiksi

ja minä olisin voinut jäädä
vielä muutamaksi tunniksi
vielä vähän pidempään
niin että kaikki paidat olisivat ehtineet kuivaa tuolin selkämyksillä
eikä olisi täytynyt sulloa kasseja täyteen
olisin maannut liikkumatta
kuinka olisin voinut maata liikkumatta saamatta koskettaa
kuinka olisin voinut olla hiljaa kunnes olisin vihdoin saanut pojan viereeni
ja iho olisi ollut kuuma
ja juuri silloin
juuri kun kaikki meidän aikamme olisi ollut meille
minun olisi pitänyt juosta sateeseen ja pimeään

mutta koska on järkevää
minä olen tässä nyt

minun ihoni on jäänyt
lähelle
kaikki minussa on nyt nukkumassa
kaikki minussa tahtoo aikaan joka ei ole määriteltävissä
ei ulkoa

ja mitään mitä odottaa
ei tule
ja kaikki se mitä ei toivo tulevaksi
on sittenkin

minä olen nähnyt unia
sekunninsadasosaunia
nukahtanut ja herännyt koko viikonlopun
joissain unissa on ollu mummi
joissain katuja ja taivas
muutamassa elokuva
useissa ollaan matkustettu
tai meinattu
ja kerran minä hiivin poikani viereen ja vedin peiton yllemme että saisimme olla kaksin

ja joinain hetkinä on vain hyvin varma
kaikki tuntuu selvältä
eikä mitään pitänytkään ajatella
ja sitten on taas niin paljon
kun avaa arjen
kaikki nämä päivät
on kaksikymmentäkolme uutta viestiä ja kaikki huutaa että pitää pitää
eikä mihinkään saa aikaa

minusta jokaisella pitäisi olla vuosi
pitäisi olla yksi vuosi että saisi mennä lappiin ja nähdä vuoden kierron

ja tänään taas kevään ensimmäisen vesisateen aikaan
minä muistin onnellisuuteni
ikkunan lävitse vesipisarat ja kaksi
ja punainen sateenvarjo ja yksi
ja kaikki minun onneni tiivistyi silloin siihen kuvaan
jota oli mahdotonta ymmärtää ellei ollut minä
ellei tiennyt

mutta siihen aikaan
minun ystäväni olivat lähellä
nyt he ovat kaikki levittäytyneet maailmaan
ovat kaikki niin hajallaan
etten edes muistanut muistaa heidän syntymäpäiviään
eikä hyvälle ystävälle lähetetä vain sähköpostiviestiä
minä en edes sitä
olen toivoton päivämäärien kanssa
mutta en pode edes huonoa omatuntoa
koska minä tiedän ettei välittäminen ole numeroita
ettei ajatus vaadi mitään sanoja

enkä minä tiedä
jos elämäni sittenkin vain on
ikkunan läpi sadetta
ihmisiä käsi kädessä ja suut suulla
minä ehkä punaisen varjon alla
minä tai joku toinen, joka ehtii ensin
suojatien yli kulkemista kiireellä vaikka tahtoisin pysähtyä
bussin odottamista ja sen täsmällisen saapumisen oikein arvaamista
analyyseja analyysien perään
laulun sanoja jotka kaikki ovat mennyttä ja sitä aikaa kun
minua istumassa kivellä
minua kävelemässä metsässä ja salaa koskettamassa puita koska
niistä saa voimaa
ja ne saavat
minua hengittämässä kukkiin päin
omenapuita
omenapuita omenapuita kaikkina vuoden aikoina
minua tarjoamassa rusinoita kaikille ja käteen mahtuu kerrallaan vain yksi
silmiä joita jotkut sanovat kauniiksi
kaunista jota minä sanon kauniiksi
meriä silloin kun pitäisi olla hiljaa
hiljaisuutta kun ptäisi kertoa
ja loputtomat joet
loputtomat kaikki minun viivani
ja lumi joka sataa joka talvi ensimmäisen kerran

ja ehkä joskus kirjain
joka alkaa paremmin kuin mikään aikaisemmista
ehkä sellainen kirjain josta ei heti saa selvää
mutta kun heittää nopalla kaksikymmentä se tulee näkyviin
eikä tarvitse epäillä enää mitään.