sunnuntaina, elokuuta 13, 2006

unet ja päivät

Eilen oli syntymäpäivä.
olen vanhempieni kotona
outoa
sanoa noin
kun ennen tämä on ollut minun

olimme eilen mökillä
minä kalastin isin kanssa
saimme seitsemäntoista ahventa ja samanmoisest särkiä ja muita, liian pieniä syötäväksi
mutta kummitätini ja setäni ja heidän lapsensa menivät pyytämään niillä rapuja

tänään paistamme ahvenet äidin kanssa

olin surullinen eilen
kovasti
koska olin yksin
ja koska silloin kun on syntymäpäivä pitäisi olla iloinen
ja pitäisi olla tekemistä
ja kaikkien huomion pitäisi keskittyä vain minuun

eikä niin käynyt

äiti ja isi onnitteli mutta lahjan olin saanut jo keväällä

ja sitten oli vain tunteja

ja tunsin itseni niin lapselliseksi
niin lapselliseksi
että tahdon huomiota

ei tuntunut syntymäpäivältä

ja meidän suvussa on myös erimielisyyksiä
tai ikäviä
sellaisia mitä ei voi välttää
ihmiset satuttavat toisiaan tahtomattaan ja tahallaan
ja tahdoin vain lähteä mummin luo
kuunnella häntä ja halata
ja olla siellä
olla välissä
olla välissä ja olla kaikille
sillä tavalla etten minä ala vihata ketään

en ymmärrä suuttumuksia
tai sitä että miksei voi antaa anteeksi
tai miksei voi pyytää

mutta ihmissuhteet ovat aina

ja olen taas päässyt painajaisten maailmaan
tajunnut ettei se että näkee painajaista
vaan se ettei siitä voi herätä

ne alkavat aina täällä
ei pitkään aikaan ole ollut
tunnetta että yrittää herätä ja näkee oikean maailman unimaailmana ja unimaailma on oikeamaailma ja koittaa herätä eikä voi ja kun vihdoin herää se olikin unta
tai
kaikki on vähän muuttunut
utu on kadonnut ja kulma hieman eri
siitä voi tietää ettei enää nuku
ja kuinka nukahtamista sen jälkeen pelkää
koska aina noissa painajaisissa minä kuulen
luulen olevani hereillä ja luulen kuulevani kaiken
mutta en voi vain avata silmiäni
ja koska se mitä kuulen ei ole todellista
kukaan ei kapua portaita tappaakseen minut
enkä saa ääntä
silmät ehkä vähän raotettua mutta ne painuvat heti alas
ja tiedän
että kunhan vain jaksaisin nousta istumaan ja herättää itseni silmät auki ja äänen
kaikki olisi hyvin
en tiedä mitä tapahtuisi jos
ehtisi ylös ennen kuin herään

ja tämä uni vain täällä
kaikki nämä unet vain täällä

tai ei
kyllä minä olen nähnyt näitä kaikkialla
mutta ehkä kaikkein pelottavimpina täällä
koska tänne liittyy oikea uhka
tai tunne
kaikki sieltä kun vielä lukitsin oveni
pelkoni
käsittämättömät pelkoni

ja aina ne ovat olleet kotona

jännä muuten
että eniten olen pelännyt kotonani
että kun olen vain päässyt ulos
ei mitään hätää

sen takiako minä viihdyn metsässä?

huomenna lähdemme savoon
ja minä yritän jo tiistaina mummini luo

ja nyt
minä menen syömään omenapiirakkaa

4 kommenttia:

Mayatar kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Mayatar kirjoitti...

Minustakin kotona painajaiset ovat pahimpia. Jos herää painajaiseen joka on tapahtunut kotona pitää laittaa kaikki valot päälle ja hengittää pitkään sydän tykyttäen ja ympärille vilkuillen. Peileihin ja heijastaviin pintoihin ei uskalla katsoa.

Olen miettinyt sitä, että kuvastavatko kotona nähdyt painajaiset oman itsen pahaa puolta. Se varmasti on yksi maailman pelottavimmista asioista.

Joskus tuntee itsensä pikkulapseksi, kun herää yöllä ja pelkää niin kamalasti, että toivoisi poikaystävän nukkuvan vieressä. Olen myös huomannut, että minun ei kannata katsoa televisiota siitäkään syystä, että näen ihan tavallisista ohjelmista painajaisia. Lisäksi on kamalaa, että ulkoinen mediavirta tunkeutuu alitajuntaan. Haluisin pitää sen omana alueena.

Mayatar kirjoitti...

Pama on ainakin paikalla ensi viikonloppuna. Sitten voidaan kokoontua ja tehdä kaikkea mukavaa.

Unnaaarna kirjoitti...

tuo televisio juttu on minullakin! heti jos katson jotakin ohjelmaa mitä vaan niin eikös sieltä yöllä painajainen lävähdä!
ehkä se on sitä kun on niin vieraantunut sen kaltaisesta mediasta.
tai sellaisesta joka tunkeutuu kaikkialle.
en tiedä.

oletko jo jyväskylässä?

minä olen. ja tentti perjantaina :(