Katselin kun he pelasivat
heillä oli kovin erilainen tapa siirtää nappuloita

onko se niin, että miten pelaa shakkia, siten elää elämäänsä?

entä ne jotka eivät osaa tai tahdo pelata?

minun kärsivällisyyteni riittää vain katselemiseen
olen tarkkailija
katson
ja toisinaan näen
ja nyt minä haisen viinalta ja tupakalta
tarttuu aina mukaan vaikka istuisi vain hetkeen ja yrittäisi kysyä mitä kuuluu
oikeasti tahtoisi tietää

mutta ei osaa olla kuin vain tavallinen
sellainen jolle ei tarvitse vastata koska ei sillä ole hienoja syvällisiä ajatuksia
on vain omat ahdistukset omistaan
eikä se oli intellektuellia

odotamme
ja tunnemme jo kassaneidit
kassat tuntevat meidät
pitäisi muuttaa
katson ilmoitusta jossa viisi neliötä isompi talo on halvempi kuin minun
ja silti minun tavarani ovat täällä
menemme ulos ja kadulle mutta minä en tule
heippa minä sanon ja pää kääntyy
näenkö hämmästystä?

ja koskaan minä en osaa sanoa
ja kävellessä mäkeä ylös minut siunataan vaikka
ei se tiedä että minua ei kiinnosta miten se kättään pitää
minä sanon daa daa daa sillä tavalla kieli saa liikettä enkä minä rupea
jos joku juoksisi minut kiinni minä näyttäisin

niin kuin menimme rappusia alas
menimme niitä
ja tyttöni kysyi olenko kunnossa
en koskaan unohda
hänen ilmeensä niin täynnä
olenko minä kunnossa
olen miten niin
ja me menemme samaa matkaa vielä pitkään kunnes minä lopulta menen aivan eri taloon yöksi ja kuinka me emme seuraavana päivänä edes toivotoa toisillemme hyvää joulua

olen vain väsynyt olemaan seurallinen

olen väsynyt siihen että täytyy olla
ettei voi olla

kaikki sanat tulevat kaukaa ja minä näen vain ihmisiä jotka tulevat liikkeistä ulos
katson kadonneen kissan kuvaa
ja heti minulle tulee mielleyhtymä

en tullut
en mennyt
en mene
en tule

tekemättömät tehtävät kasautuvat
pöytä pursuaa

ja ainut mitä tekisi mieli
olisi hypätä seuraavaan bussiin ja mennä
ensin pojan luokse
mutta nyt kotiin
kotiin vain niin että voisin päästä vihdoin kivelleni
koska minä en jaksa ellen saa nähdä vettä
ellen pian pääse niin lähelle järveä että kaikki koskee

enkä minä jaksa koko ajan katsoa kuinka kaikki se minkä vuoksi minä yritän
sanoa on aivan
kuin ei olisi

luen myyteistä joissa jokaisessa on kuu ja jokaisessa aurinko
koska valo on kaikkien jumala

ja minä olin niin täynnä
niin täynnä kaikkea
eniten
etten enää uskalla

ja minä kuuntelen kun he taas puhuvat sanoja joita en tiedä
ja kun minä kysyn auringonliikkeistä
he selittävät saman kuin edelliselläkin kerralla

tyttö ja poika lähtevät yhdessä
he kysyvät toisiltaan mennäänkö

ja heissä on
reilunkaupan kahvi ja vanha navetta
ystäviä joka viikko ja toisensa

ulkopuolelta näkeminen on alkanut