Uninen

Minä kävin nukkumaan
kaiken jälkeen kävin sittenkin
mutta ei kovin hyvä idea
ei kovasti hyvä

se oli heräämisen unessaheräämisen ja nukkumisen rajoilla hyppimistä
jossa minä olin kaksi ja toinen yritti kuristaa itsensä kunnes ei enää tahtonut koska tuli toinen joka olisi tehnyt sen hänen puolestaan ja sitten oli vielä neljäs joka oli kristian sankari (tuli varmaan esitelmästäni) ja lopulta minä vain tunnustelin kaulaani ja odotin olimmeko kuolleet vai emme ja näin huoneen joka sitten kun puhelin soi ei ollutkaan tämä huone

mutta heräsin
lopulta onneksi kokonaan

vaikka pian aion lähteä ulos tai jonnekin että voin hengittää

herättyäni luin runot
ne joista minun annettava palautetta

ne olivat aika voimakkaita ja hyvin symbolisia
ei enää jälkeäkään alun runoista

ja tuntuu että
kyllä tekstit kertovat kirjoittajasta
tahtomattaankin
kyllähän ne
en ole niin kuin heidegger joka ajattelee että taide ilmaisee vain jotakin olemisen totuutta
tai ehkä niin
mutta ehkä olemisen totuuteen liittyy myös ihmisen totuus

ennen kaikkea minusta kirjoitus paljastaa

kyllä, kyllä se paljastaa vaikka olisi kuinka rakennettukin

ja meillä oli tästä mielenkiintoinen keskustelu tätini ja setäni kanssa äitini syntymäpäivillä.

olen vieläkin uninen ja söin kaikki luumut joita löysin kuivattuna kaapista
ja yllätys yllätys
työmiehet ovat lopettaneet, lopettivat varmaan heti kun heräsin.

ikkunoissa on silti likaiset muovit joten ulos ei näe.
pitää taas käyttää valoa.

minulla on sellainen olo
että minun pitäisi sanoa jotain tärkeää
että se minkä unohdin unestani oli jotenkin tärkeää
sillä siinä oli syy siihen miksi toinen minä kuristi itseään ja miksi se kolmas henkilö halusi kuristaa toisen minäni eikä huomannut toista
kaikelle oli syy, ne selitettiin tai ainakin minä tiesin unessa
ja siksi minä yritin herätä

miksi unimaailma ei voisi olla vaikka ihan vähän selkeämpi niin sen voisi ymmärtää.
edes vähän voisi.
tai ehkä se on liian selkeä, se on niin selkeä että tahtoisimme piiloutua sellaisten merkitysten taakse joita emme tahdo ymmärtää.

ja aina minä jaksan taistella unta vastaan