niin että voisi voida pahoin
voisi juosta
voisi pistää kaiken yhteen pieneen kassiin
käsimatkatavarat
ottaa syliin puristaa itseään vasten
käsimatkatavarat
maksaa kaksieuroa teleportista
maksaa enemmän jonkin verran
kaikki rakastuneet kaikkialla maailmassa
ja nukuin viidestä kahdeksaan
nukuin horteessa ja ikkunan takana pestiin porattiin autoa koko ajan päällä
se on aina päällä
se käynnistetään aamulla seitsemältä
ja tulin mistä tahansa se on päällä
ja vielä puoli kymmeneltä ikkunani takana pesu ja pora ja ääni
voisi mennä nukkumaan
taas koko ajan uudestaan
rytmi niin sekaisin niin sekaisin ettei tiedä miten matkustaisi
ei haluaisi olla enää päiväkään
haluaisi juosta haluaisi syödä
haluaisi suudella syliin
ja nukkuessa ei tarvitse ajatella
ei voi
muuta kuin unia
ja sinne tulee kuvia
kirjoittaa kaikkea vähän lukee vähän
ja taas voisi voida vaikka pahoin voisi juosta voisi juosta juosta juosta
voisi mennä nukkumaan
ja sitten sitä makaa ja piirtää seinään kynsillä syvennyksiä
pitkiä viivoja piirtää kuvioita joita seuraava asukas voi katsoa jos sattuu makaamaan niin toinen korva märkää tyynyä vasten ilman lakanoita puoliksi patja sängystä pois ja silmät seinässä seinän alapuolella
ja vähän aikaa on siellä minne ei pääse
sanoo että on ottanut roskiksesta pois sen jonka kanssa ennen nukkui
ja katsoo sitä se hymyilee
eikä tällä ole kuin ikävä
eikä se tule kuin aaltoina
kuin aaltoin vain
pelkää että unohtaa
ja tänään toivonut olevansa niin kuin kadut
kävelevät ja kaikilla sellaiset kasvot jotka ovat kaupoissa
mutta ei voi saada töitä ellei ole pidempi ellei näytä ikäiseltään tai edes kolme vuotta nuoremmalta
tämä näyttää kymmenen
ravintolassa kysytään onko alle kaksitoistavuotiaita
tekisi mieli sanoa että mitä mieltä sinä olet herra tarjoilija? kaksitoistavuotiashan minä olen. eli ilmainen ruoka, vai?
ja sitten voisi olla liikkumatta
voisi olla ihan hiljaa ja piirtää
kuvioita kattoon paperille kävellä siellä
voisi ajatella ettei tahdokaan kuulua
että tahtookin vain
aina pitää olla jotain huonosti
mustelma jalassa kahdeksikon muotoinen
unissa aina etsitään
eikä verhoja saa auki ei saa auki ja vaikka avaa ei näe mitään muuta on suljettu muovin sisään
ei tämä ole koti
koti on siellä missä on lämmintä
missä on ainut iho
kodissa saa toivoa minä en koskaan koska toiveet olen minä
mutta ehkä jos minun jokeni tulevat tarpeeksi lähelle minä nielaisen ne ja tähdenlennot ja ripset ja kaikki minun silmistäni eivät enää vain toisille
ehkä vain kaikki pian tehty
ehkä siitä tämä väsymys
että pian ei pidä tehdä vaikka pitääkin
ja ehkä tiet
ehkä tiet joita ei ole päässyt näkemään pitkään aikaan
tiet joita ei kuljeta
näkee vain ne joita koko ajan mennään
edes takaisin ja takaisin ja takaisin ja eteenpäin
ja vettä tämä kaipaa
edelleen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti