Sininen taivas!

Tänään se oli. Ensimmäisen kurssin ensimmäiset tunnit ohi ja taivas oli auki. Minä menin ulos ja takaisin sisään vessaan ja sitten taas ulos pitkin asfalttitietä pitkin autotienvartta Reykjavikin - Islannin suurimpaan ostoskeskukseen. Kringlaniin. Voi. Vuoret. Siinä ne taas olivat. Tällä kertaa auringon valaisemina, ihan minun naapurissani! Minulla ei tietenkään kameraa, paitsi kännykkä! Päätin kuvata kauppareissun jälkeen.
Miten päästä ostoskeskukseen kävellen sisään?
Miten tulla ulos ostoskeskuksesta kävellen?
Autojen välistä vähällä jäädä alle, mutta onneksi islantilaiset autoilijat sentään pysähtyvät!
Mutta.
Satoi. Taivas oli mennyt pilveen taas ja vuoret
ne olivat kadonneet. Niitä ei ollut koskaan ollutkaan. Ellei tietäisi, että ne olivat.
Joten ei kuvaa niistä vieläkään.

Paitsi että nyt. taivas on jälleen sinisenä. Puoliksi. Luulen, että voisin katsella sitä ikuisesti. Se on kuin meidän kevättaivas. Tiedättekö. Sellainen vaaleansininen. Kirpakka. Märkä maa.

Tänään olisi kai ensimmäiset vaihtaribileet tai jotain. Mutta minä en ole innostunut vaihtaribileistä. Minä en ole oikeastaan suuremmin innostunut bileistä. Olisi ihan hauska mennä jonnekin istuskelemaan ja ehkä tanssimaan mutta
mutta onneksi täällä on muitakin sellaisia jotka eivät välitä niin paljon vaihtaribileistä. Nauroimme yhdessä käytävällä sitä että niin, meistä kukaan ei halua mennä vaihtaribileisiin ja menemme sitten kaikki yhdessä paikallisten bileisiin ja olemme siellä vain yhdessä vaihtareina! Hah!

Eilen oli mukavaa. Masentavan päivän päätteeksi.
Lähdimme kiertelemään kirppiksiä tai second hand kauppoja tai vintage kauppoja kuten täällä pitäisi ehkä sanoa, sillä nämä Reykjavikin keskustan kirppikset ei ole mitään kirppishintaisia. (yksi mekko, jota sovitin oli 5000 kruunua, eli ehkä 30 -40 euroa, eikä se ollut mikään kummoinen, liian isokin vielä)
sitten kävelimme vain sisään taidenäyttelyn avajaisiin. Meitä oli suomalaistytöt ja norjalainen Charlotte. Ja pohdimme ovella voimmeko mennä sisään kun sieltä sisältä tuli nainen joka oli että me voimme tulla sisään. Siellä oli viinitarjoilut ja kaikki (emme tosin kehdanneet juoda kun me vain kävelimme näyttelyn läpi, oi islantilaiset taideihmiset näyttivät niin juuri sellaisilta islantilaisilta taideihmisiltä!)

lopulta menimme syömään Thailaista ruokaa, josta minä lähdin vielä tapaamaan hollantilaista Sannea ja Vincenttiä. Tapasimme siellä luomun ja reilunkaupan kahvilassa. Siellä oli myös kaksi valokuvaajaa kertomassa heidän näyttelystään (joka oli myös nähtävillä), jonka aiheena oli seksi ja raha. Tavallaan sivusi prostituutiota. Ihan mielenkiintoinen, mutta jäi ehkä vähän hajanaiseksi se kokonaisuus, kun ne oli ottaneet ne kuvat kaikesta sellaisesta mikä liittyy aiheeseen, ja siihenhän nyt sai näköjään ympättyä mitä vain. Muutama oikein hieno kuva.

Mutta Sanne ja Vincent ovat minun tähänastisia suosikkeja täällä. Ja mikä sattuma että olemme edes tavanneet! Meillä on niin samanlainen tapa ajatella tai ainakin olemme tulleet samoista syistä Islantiin ja kumpikin on ollut vähän pettynyt tähän autokaupunkiin. Tähän tällaiseen harmauteen ja rumuuteen. Olisinpa ottanut kuvan tänään vesilätäkössä jossa lillui kaikenmaailman kokispulloja ja ilotulitusraketteja.

yhdentoista aikaan illalla hyppelin kotiin harmaita katuja pitkin, betonitalojen välistä.

Taivas on edelleen sininen. Sitä ei koskaan tiedä milloin se muuttuu. Sää muuttuu täällä nopeammin kuin Suomessa. Tuuli tulee ja vie kai auringon aina mukanaan tai jotakin.

Voi. Pitäisiköhän minun mennä vähän rantaan kuvaamaan. Kun on vielä valo. Vuoret jos ne näkyisivät!

Voisin kirjoittaa toisen postauksen tämän päivän koulusta, sillä senmoiset olivat luennot tänään, tai luennot ja luennot, se oli draamakasvatuksen eka tunti ja huh huh. Meidän opettaja on
Jóhanna Fjóla, mutta sanomme häntä Hannafjolaksi
hänen naurunsa oli kova ja kädet menivät ylös ja alas ja hän tanssi kulkiessaan luokassa edestakaisin
hän ei osannut käyttää studiovaloja tai muita tekniikoita, mutta ehkä joku voisi opettaa meille
hän kertoi sarjakuvapiirtäjäystävästään joka oli tehnyt kuvan hänestä ja hänen isoista rinnoistaan
ja hän nauroi kovasti ja iski silmää
iski silmää vielä käytävälläkin
hän oli opiskellut ruotsissa ja irlannissa ja ranskassa mutta ei halunnut kertoa itsestään me voimme sitten lukea hänestä lisää jos haluamme
ja hän sanoi te olette niin luovia ja tämä me otetaan videolle kun sanoimme lauseita ja teimme pieniä liikkeitä
niin. en todellakaan tiedä mikä tuon kurssin tarkoitus on. se oli jotenkin niin uskomatonta
siellä me vain vuoroin istuimme ja vuoroin sanoimme lauseita ja hannafjola nauroi ja te olette niin luovia ja otapas tämä uudestaan muistatko tämän
aivan kuin olisimme tehneet elokuvaa


mutta nyt menen katsomaan vuoria.