Täällä on

Täällä ei ole yhtään sellaista kun kuvittelin. Se on ihan yksiselitteisesti sanottu. ja aivan selvää. Vastauksena Heidille.

Mutta.
Minä tiedän, että täällä tulee olemaan myös sitä mitä olen kuvitellut ja paljon muutakin.

Tänään näin jo vähän siitä, kun vuoret suvaitsivat tulla sumuverhostaan esiin. Niin, sieltä ne astelivat. Ujosti vielä, mutta kuitenkin näyttävästi. Pilvet väistyivät hiljalleen, ohenivat, hattaraksi menivät haihtuivat. ihan vähän vain. mutta kuitenki. sen verran että näki että kyllä, minä en ole mustassa harmaassa sadeasfaltissa. engalannissa, jyväskylän kävelykadulla, ei. minä olen jään ja tulen maassa.
saaressa, jossa metsä on ruohoa maassa korkeintaan pensasaidat jättimäisten talojen reunoilla.
puisia taloja betonisia taloja mutta vuoret.

voi, teidän pitäisi nähdä vuoret meren ympärillä. kohoilevat lumihuiput hymyilemässä. iskemässä silmää että me olemme täällä. odotas vaan. odotas vaan kunhan vähän totut ajatukseen että olet nyt täällä. niin me näyttäydymme. meidän luoksemme sinä vaellat. meidän rinteillämme kävelet. kosketat kiveä koska ei ole puuta. huudat tuuleen koska ei ole järveä jonne sukeltaa. tulta kuuntelet kallioistamme joihin ei tarvitse kovaa kopauttaa. me niin uudet kivet. vastasyntyneet. me joiden sisuksissa kuumaa kuumaa verta, jonka odotetaan tänä vuonna vuotavan. ken tietää. ehkä pääsen laman lisäksi keskelle laavavyöryäkin.
vesiputouksia jotka syntyvät jäästä kun tuli tulee tykö. yhtyvät.

niin.
juttelin sannen kanssa ja me olimme niin samaa mieltä. että islantilainen arkkitehtuuri on hirveää, että asuinalue jolla asumme on kaamea ja että emme tulleet tänne näiden harmaiden pelti tai betonimöykkyjen takia vaan että tahdomme nähdä sen LUONNON ooh

mutta tuolla se on. ei meitä ole huijattu.

vaan, islantilaiset itse eivät kyllä ole mitään luonnonläheistä kansaa. se, että heillä on täällä tätä kauneutta (vielä jossain tuolla kaukana) jäljellä johtuu vain siitä että heitä on niin vähän (280 000 ihmistä). kadut ovat täynnä roskia, lasinsirpaleita, ilotulitteita paukutellaan päivät ja yöt, kävelytiet ovat kapeita tikkuja ja autotiet leveitä leveitä leveitä ja KAIKKI kirjaimellisesti ajavat autoilla, pyöräilijöitä on hyvin vähän ja täällä ei kierrätetä, joissain paikoissa korkeintaan lasit ja pullot ja metallit

ja luomua on aika vähän :( erikseen pitäisi täältä löytyä kaksi luomu /luontaistuote kauppaa.
ja talot on huikean kokoisia, ränsistyneitä, ikkunoita ei ole varmastikaan mitenkään eristetty
ja melkein kaikki autot on MAASTUREITA, sieltä suurimmasta päästä, kulutukseltaankin.

Joten. Myytit jostain luontokansasta ovat myyttejä. Sigur Ros saa laulaa mitä laulaa, mutta ensivaikutelmani on ainakin tämä. Että villapuserot päällä ajetaan maastureilla parin korttelin matka ja heitetään saksasta rahdatut kaljapullot kadulle jalankulkijoiden riesaksi.

Saa nähdä. Toisaalta olen kuullut että islantilaiset ovat hyvin jakaantunut kansa. Että on ihan äärimielipiteitä puoleen ja toiseen. Ettei ne ole koskaan samaa mieltä mistään. Että ehkä täällä on hyvinkin ekoja tyyppejä ja sitten niitä kruisailijoita ja pamauttelijoita. Saa nähdä.