perjantaina, tammikuuta 23, 2009

Minä olen taas
suupielet alaspäin
luulen että olen aina niin
kun jotain on tapahtumassa

olen vain sellainen
joka seisoo bussipysäkillä koska on bussikortti
seisoo siinä vaan ja joku poika polttaa tupakkaa
ja keski-ikäinen pariskunta. ne on olleet uimassa.
ja katsoo kahta tähteä ja miettii kumpi on kirkkaampi ja mikä suunta
ja muut seisovat katoksessa
se poika ja se pariskunta
mutta tämä seisoo tuulessa
ja yrittää olla harmittelematta sitä että odottaa bussia
ja halu tanssia häviää

se oli mukavampaa silloin
ajatus siitä
kun katsoi kuvia ja rakennelmia ja
olut oli väljähtänyttä
Dejanin selkä minun jalkoja vasten
kun yritin katsoa miltä ne otukset näyttivät niissä kuvissa
joita oli toisen koneella ja piano jota soittamalla kaupungissa tapahtui
ja Dejan koko ajan korjaamassa englantiamme sillä sveitsissäkään ei ehkä puhuta näköjään virheetöntä

sitä on taitavia taitavia.
ja tänään kuulin myös laulun.
sellaisen laulun jossa oli minun sanojani mutta ääni
miten jollakulla voi olla sellainen ääni
ja vielä ystävälläni
että minä saan tuntea sellaisia
jotka osaavat

sanoin luisteluradalla että minullahan on taiteilijaystäviä
ajattelin sitä joka laulaa
ja sitä joka piirtää mahdottoman hienosti
ja sitä joka näyttelee
sitä joka tekee vaatteita ja lavastuksia ja saa tilasta kodin
ja niitä kaikkia jotka kirjoittavat

ja minun on niin hyvä heidän kanssaan
omalla kielelläni

vihaan englantia tänään
tuntuu etten voi sanoa mitään
en osaa sanoa mitään
yes yes já já
oh oh what yeah

olen kyllästynyt siihen ettei ole sanoja
ettei ole mitään siitä mitä minulla on
Suomessa
ja kädet
yritän selittää kaiken käsilläni
pannunaluset ja huovutusneulat

äh.
olen liian kiintynyt omaan kieleeni. liian kiintynyt sittenkin kieleen. englanti on niin puuttellinen ja minä puutteellinen puhuja. olen kömpelö. osaan vain ärrän joka ei kuulu tai sitten niin kovan ärrän että tyttö sanoo että sanoin kivasti irlannin että se är että sano se uudestaan

enkä minä halua taaskaan juhlia. en toden totta vaikka täällä on juhlat. haluaisin vain ottaa kuuman suihkun ja sitten mennä sänkyyn lukemaan.
lukemaan mitä?

ja maha on täynnä ilmaa. ja sormet palelevat. eikä minulla edes ole mitään sinne juhliin.
ja huomenna on blue lagoon.
ja kaikkialla puhutaan vain mielenosoituksista mutta minä en halua osoittaa mieltäni vieraassa maassa kun en oikeasti tiedä mistä on kyse. joudun nappailemaan informaatiota vain englanniksi sieltä täältä. sieltä täältä sanoja siksi tämän takia hallitus. mutta en tunne tätä maata. en tunne tätä maata yhtään. tämän historiaa. tapahtumien historiaa kulkua. on vain sanoja sanoja jotka eivät ole kenenkään äidinkieli.

ja minä olen päättänyt osallistua Grönlannin matkalle.
Helmikuun lopussa, maaliskuun alussa
lähden Grönlantiin

5 kommenttia:

Puuvis kirjoitti...

Kävin täällä,
lukemassa sinua
ja syömässä kirsikkatomaatteja.

Tänään tuli hassu olo, kun kuljin lujaa kirjastoon ja se sun tienhaara, se mistä kerran syksyllä tulit lujaa ja huusit varmaan mun nimen, sait minut pysähtymään ja me kävelimme yhdessä Kirjailijatalolle. Muistatko?

Tänään tuli hassu olo siitä tienhaarasta, risteyksestä. Siitä, että kun luen täällä sinua, kuulen äänesi niin kuin istuisit tuossa, vaikket ole koskaan istunut tuossa, minun minikeittiöni minipöydän ääressä, teemuki käsiesi välissä.

Unnaaarna kirjoitti...

Muistan tienhaaran
ja muistan kuinka huusin sinun nimeä
ja sitten käveltiin yhdessä

minun kädet on kuivat koppurat
enkä ole mennyt juhliin
en edes tiedä onko ne alkaneet
masu on tyhjää ilmaa täysi

ja minua vähän itkettää
kun ajattelen
että me tutustutaan oikeastaan
vasta nyt
näiden päiväkirjojen välityksellä

että kuinka hassua se oikeastaan onkaan
etten ole koskaan istunut siellä keittiössäsi

Puuvis kirjoitti...

Voi

koska nyt minuakin itkettää, kun jotenkin tunnen sen tunteen, sen mikä voi olla, kun on tyhjä maha ja jossain juhlat ja ulkona sellaiset uudet maisemat, tuttuuntuvat, mutta silti uudet

niin

tuli sellainen olomainen olo

ja on kummallista ettet ole ollut täällä, mietin sitä juuri äsken, kun leikkasin kukasta huonon lehden saksilla pois ja se jätti sormiini vihreän hajun.

Halaus.
Ja minusta tuntuu ettei tämä ole ollenkaan huono tapa tutustua, että lukee toisen sanoja, koska tuntuu hyvältä lukea niitä, kotoisalta.

Unnaaarna kirjoitti...

täällä minä itken kun juhlat on alhaalla
ehkä se on minun sellainen ihan ikioma juttu. itkeä vaan kun toiset juhlii!

mutta talon isäntä, tai isäntä ja isäntä mutta se joka täällä vastaa asioista kävi minun luona ja lukitsi vessani että saan sen vain itse ruuvimeisselillä auki! ja halasi minua koska itkin itkin vaan.

on ehkä mahdotonta kuvitella miten voin itkeä jonkin vessan takia mutta niin minä kuitenkin teen. ehkä vieraassa paikassa kaikista pienistäkin omista asioista tulee jotenkin valtavia

ja sitä kaipaa tuttuja kuvioita
sitä että kävelee tietä ja tietä kirjailijatalolle
ja sinun ääni
sen tunnistaa jo eteisestä :)

Putti kirjoitti...

tiedän miltä tuntuu, kun sanat puuttuvat. sitä jaksaa nauraa itselleen tiettyyn rajaan asti. että ahaa, vai niin, ai se ei olekaan nectarina vaan nectar ja että se ei olekaan hedionda vaan edionda. mutta sitten. ei jaksa enää nauraa. on vaan kyllästyminen. puhukaa suomea, kiitos. niin sitten minäkin puhun oikein.

ja juhliakin on. joihin joutuu tietämättään. eikä ole mahdollisuutta paeta. vaikka haluaisi vain pillahtaa itkuun. kävellä pois, mennä kotiin ja itkeä itkeä kaiken ulos. ja sitten kääntää katseensa käsistään, kohtaa hymyn ja hymyilee takaisin. mitä muutakaan voisi tehdä?