taas kissoja

Kissat nukkuivat sohvalla. Yksi oli aikuinen iso kissa, musta, se oli tavallaan Mörönpöty (sukulaisteni nyt jo edesmennyt kissa), toinen pienmpi musta kissa, tavallaan Iidis (myös samojen sukulaisteni edesmennyt kissa), ja paljon ihan vauvakissoja. Ne kaikki siis nukkuivat sohvalla, tai se oli sellainen nojatuoli enemmän. Minä istuin jostain syystä niiden edessä, sillä samalla tuolilla. Yhtäkkiä tunsin kuinka niiden kissojen tassut ja kynnet tarttuivat minun selkään ja käsiin. Ajattelin ensin, että ne vaan unissaan venyttelevät, mutta ei, ne kävivät tosissaan kiinni, ne kaksi isompaa, ja sitten jostain syystä ne pienetkin kissat lennähtivät niiden isojen sylistä (isommat nukkuivat kerällä ja pienet nukkuivat tavallaan siellä kerän sisällä, ne pienet olivat kirjavia, tosi suloisia, ja oli siellä mustiakin kissoja) ja tarttuivat. Olin täynnä kissoja ja yritin ravistaa niitä pois. Varsinkin se isoin kissa sai tartuttua minuun jatkuvasti uudestaan. Huoneessa oli muitakin ihmisiä, kissojen omistajat, ja yritin pyytää apua heiltä, (mutta jostain syystä se ei taaskaan oikein onnistunut). Tuntui, kuin huoneessa olijat olisivat nyt olleet hengessä mukana, mutta kuitenkaan he eivät olleet valmiita auttamaan minua, vaan minun piti selvitä siitä yksin.
Lopulta se isokissa oli aivan raivona. Se sähisi ja murisi ja hyökkäili (ruumini olisi siis jo tässä vaiheessa vapaa kissoista) ja omistajatkin olivat ihmeissään ja kauhuissaan.
Ehdotin, että jos kissan annettaisi vähän aikaa rauhoittua toisessa huoneessa.
Kuljin toisissa huoneissa ja yritin äkkiä päästä jonkin oven taakse niin että voisin olla varma siitä, ettei kissa tulisi mukana. Tuntui kuitenkin koko ajan siltä kuin se kissa olisi ollut nurkan takana valmiina hyökkäämään. Katselin käsivarsiani ja niissä oli haaleat raapimajäljet.

Toinen uni oli ehkä vielä ahdistavampi. Koska tuo kissateema on niin tuttu, ettei se enää oikein tunnu miltään. Vaikka toisaalta se vaivaa minua ehkä unista eniten.
Toinen uni oli jälleen kuin elokuva. Siinä oli tapahtunut kuolemia ja vähän sellaista Lynch + kauhuleffa meininkiä. Siinä oli paljon siskoksia, ja minä esitin niiden kaikkien roolin. Oli siis vain minä ja lukemattomasti eri roolihenkilöitä. Siskokset istuivat jossakin puiston tapaisessa ja pelkäsivät. Heidän vanhempansa oli ilmeisesti murhattu ja osa siskoksista oli ihan veressä, osa oli tavallaan kuolleita, mutta he silti istuivat muiden kanssa. Siskosten luo tuli myös muita henkilöitä. Ja ne kaikki olivat jotenkin hämäriä eikä niistä tiennyt, että kuka on paha ja murhaaja ja kuka ei. Siellä oli miehiä, jotka yrittivät lähennellä ja varsinkin yksi, seurasi koko ajan yhtä siskoista, sitten selvisi kuitenkin, että mies oli vain kuuro, eikä siis ymmärtänyt kun häntä kehotti lähtemään. Ja se olikin vaaraton. Ja oli hahmoja, jotka tulivat vain selän taakse seisomaan.
Henkilöt vain vaihtuivat, minä vaihduin henkilöstä toiseksi ja koko ajan oli odotus, että kuka hyökkää, mistä ja kenen kimppuun murhatakseen.

en tiedä.
en todellakaan pysty yhdistämään näitä unia mihinkään todelliseen. vaikka mielestäni olen jo jonkin verran hyvä omassa unityössäni. analysoimaan omia uniani. ei se ole kovin vaikeaa. nämä kissat vain pysyttelevät mysteerinä.

ja pelkään, että alan kohta oikeasti pelätä kissoja.

huokaus.

tämän takiako minä olen jatkuvasti väsynyt?

libido ja kissat

aika jännä
aloin taas miettiä niitä kissauniani
kun riikka niistä ystävällisesti muistutti :)
jotain hämärää niissä on. ja olen yrittänyt pitkään keksiä miksi näen niitä.
mihin ne liittyvät.
olen pitänyt unipäiväkirjaa
mutta nyt kun aloin lukea sitä
hämmästyksekseni huomasin että olen kirjoittanut sinne oikeastaan vain kaksi kissaunta ja ne ovat aika uusia
tosin en ole nähnyt niitä nyt varmaan kuukauteen, pariin.
ainakaan.

jotenkin olen kai pitänyt niitä niin itsestäänselvinä, toistuvina ja selkeinä etten ole viitsinyt niitä kirjoittaa tai sitten olen kirjoittanut ne ja kun sattui pieni tekninen vahinko, olen tallentanut niiden päälle :(
harmittavaa
sillä olisin tahtonut tutkia, mitä kaikkea samaa niissä oikein on.

nuo kaksi jotka löysin, olivat nimittäin hyvin erityyppisiä kuin mitä muistan muiden olleen.
aikaisemmissa unissa kissat olivat nimenomaan niitä jotka hyökkäsivät minun kimppuuni, ja aina silloin kun yritin lähestyä niitä, silittää niitä
ne saattoivat ensin olla ihan suopeita mutta kaikki päättyi lopulta siihen että ruumiiseeni oli takertuneena jokapuolelta kissoja ja yritin kaikin keinoin päästä niiden kynsistä ja hampaista eroon, muiden ihmisten noteeraamatta tätä mitenkään, vaikka pyysin heiltä apua.
yhdessä unessa tosin muistan mummini lopulta auttaneen minua ja myrkyttäneen jollain lailla kissan tai jotakin sellaista, muistaakseni olen kirjoittanut siitä unesta jotain tännekin.

mutta nämä kaksi viimeisintä (tai ehkä niiden välissä on ollut noita muita kissauniakin)
toisessa pelkään kissojen puolesta. veljeni on mennyt pesemään kissoja ja minä pelkään hirmuisesti että hän tappaa ne.
kissoja ei kuitenkaan näy koko unessa.
toisessa unessa taas jotkin muut eläimet, linnut ja jokin kolmas näyttävät kuristavan kissoja ja kissat itkevät. ja koska minä näen kuinka ne itkevät, muut eläimet lähtevät hyökkäykseen minua kohti.

en tiedä. tavallaan minusta tuntuu että tiedän mihin unet liittyvät. että luulen keksineeni aina uuden ratkaisun. että se on tämä ongelmani. että se on tämä juttu. mutta sitten ei kuitenkaan. taas minä näen sellaisen unen ja täytyy keksiä uudestaan.

ja nyt muistui mieleeni että vieläpä
viimeisimmissä kissanhyökkäysunissa minä ikäänkuin selitin tai minulle selitettiin miksi ne kissat ovat siinä. ja syyt olivat aivan päättömiä. jotka eivät mitenkään päin tuntuneet liittyvän mihinkään.

yhtäkkiä tulee pelottava tunne
että onkohan järkevää sittenkään ajatella uniaan
onkohan järkevää edes puhua niistä
edes ystäville
naureskelee jollekin hah hah pienet suloiset kissat kimpussani
mutta tuleeko sitä paljastaneeksi samalla itsestään jotain sellaista mitä ei ole ajatellut paljastaa?

päädyin kuitenkin siihen
että unien selvittely ja jäsentäminen on auttanut ainakin minua hirmuisesti
olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin
ja niin kuin Vartiokin päiväkirjoissaan sanoo
että ellei unia selvitä, ellei ymmärrä niitä, ne toistuvat niin kauan
kunnes
osaa poistaa itse ongelman
ehkä

ja ehkä minun kissani ovat kadonneet koska
olen ajatellut niitä niin paljon
ja ehkä minä olen sitten
taas tasapainossa libidoni kanssa.
vaikkapa.
tai jonkin muun asian.

ja minusta tuntuukin siltä. minua ei ehkä enää edes pelota samalla tavalla
ne unet
ehkä
kissat todella tahtoivat kertoa minulle jotakin
ja minä olen vihdoin ymmärtänyt
tai tietämättäni korjannut asian.

ken tietää. unet ovat niin kummia.
ja tietysti minä ensi yönä nään entistä raaemman kissaunen
etten vaan uskottelisi itselleni turhia. muka ratkaissut.

:)

minulla olisi tekemistä
olen tehnyt koko aamun
tai no
nythän on jo oikeastaan kohta ainakin iltapäivä
mutta
todellakin se että tietää että pitäisi tehdä saa paljon väsyneemmäksi kuin se että tekisi

ja huomenna alkaa työ kello kuusi
aamulla

ja tänään oli tuskaa nousta kello kahdeksan
en noussut
mutta kymmentä vailla yhdeksän nousin
ja juoksimme että poikani ehtisi bussiinsa
ja ehdimmehän me, ehtihän hän
ja minä en ole saanut mennä takaisin nukkumaan
jotta vihdoin saisin illalla unta

en ole saanut taas viikkoon nukuttua
kunnolla
en ole vain nukahtanut

mutta luin tiedelehdestä uniartikkelin ja siinä sanottiin (miten ihmeellinen onkaan maailma!) että jossain vaiheessa sitä vain nukahtaa kun on tarpeeksi väsynyt.
onpa jännää. niinkö? ai että nukahtaa ihan.

kyllä minä saisin unta jos nyt menisin nukkumaan
olisi ehkä sittenkin pitänyt ottaa yövuoro. voisin sitten vain nukuskella kaikki päivät.
hmmm. olisipa se ihanaa.

olen nähnyt unia (miten yllättävää!)
yhdessä intiaani sanoi että ihmisten ja muiden eläinten pitäisi elää ystävinä.
yhdessä oli joku murhaaja tai sellainen omituinen mies joka sai ihmiset tekemään murhia, kun se tavallaan puhui niiden pään sisään. ihmiset hyppäilivät katolta alas. se oli viime yön painajainen. sillä mies oli jotenkin myös huijari ja kertoi minulle että joo, se ilkeä mies on vangittuna, että siitä ei ole enää huolta, vaikka hän itse oli se ilkeä mies ja oli vanginnut sen kiltin miehen ja he olivat ihan samannäköisiä, sillä kuva siirtyi kellariin jossa kiltti mies oli vangittuna ja kuuli ja minä muutuin kiltiksi mieheksi tai kiltti mies muuttui minuksi ja pakenin sieltä, juoksin mummini takapihaa pitkin ja siellä ajoi autoja ja pysäytin yhden ja silloin juuri ilkeä mies tuli kulman takaa ja huusi mihin sinä jo nyt lähdet ja minä yritin valehdella että päätin lähteä etuajassa sillä olin ilmeisesti sopinut ilkeän miehen kanssa jotakin että lähtisin myöhemmin mutta ääneni oli niin pieni ettei siitä tullut mitään ääntä ja ilkeä mies huomasi avonaisen takapihan oven ja lähti vihoissaan juoksemaan minun perääni ja auto oli ihan lähellä mutta jalat eivät liikkuneet ja minun piti hypätä ojan yli ja ilkeä mies vain lähestyi, laitoin silmät kiinni
heräsin

painauduin kiinni poikani ihoon, puristin kättä, poika nukkui, hengitys oli sellainen, mutta vaistomaisesti hän kietoi kätensä ympärilleni
ja saatoin nukahtaa uudelleen

ja näin unta jossa oli uneni järvi mutta ei ollut venettä sinne
siellä oli linnut, muodostelmissa toistensa päällä ja siipien sisältä tuli kaksi kissanpentua
vielä oli kolmaskin eläinlaji, joka kuristi kissoja ja
kissat alkoivat itkeä
eläimet huomasivat minut ja ystäväni ja suuttuivat kun olimme katselleet ja
hyökkäsivät
juoksimme karkuun
ja menimme vanhaan taloon, se oli puuta ja täysi punaisia ovia
avasimme yhden tulimme huoneeseen jossa oli suuret kellorattaat, kävelimme niiden päältä seuraavalle ovelle
olin varma että sen oven takaa tulisi unieni huone
avasin oven, siellä oli huone, ei minun unieni huone
lopulta avasin vain ovia ja ilmestyi maisema, huone, maisema, huone
mutta ei minun unieni huonetta, ei vettä

ja olen myös tulossa kipeäksi. nuha.
mikä loistava ajoitus. no, jos saan tätä pidäteltyä niin, että sairastun jouluksi. sekään ei olisi mitenkään uutta.

hmm. mutta minulla on mustikkasuklaata. äiti toi virosta.
ja puolukoita !

ja taidan lintsata.