5 tuntia

sitä on nukkunut viisi tuntia
tai vähemmän

sitä on virkeä
todella virkeä

kirjoittaa palautteen tiskaa pakkaa etsii osoitteita etsii vaatteita etsii tavaroita joita tarvitsisi.
ei tiedä oikein mitä tarvitsisi

ja silmät alkaa väsyä

aina tähän samaan aikaan

ei muista uniaan, onneksi
koska nukahtaminen oli liikaa ajattelua
sellaista mikä nyt on jo unohtunut

ja nauraa nyt
nauraa nauraa

ja pian kouluun ja sieltä bussiin ja bussista autoon ja autosta taloon ja talosta autoon ja autosta taloon ja talosta autoon ja autosta terminaaliin ja lentokoneeseen ja sitten olenkin kreikassa.

silmät menee kiinni, menköön

muistaisinpa nyt kaiken mitä tarvitsen.

koti jää sotkupekaksi
basilika ehkä kuolee
se on ihmeellinen, alkoi kasvaa vasta kun lakkasin kastelemasta

ja tänne ei pitkään aikaan ilmesty mitään
ja sitten minä tiedänkin jo kuinka pitkälle tänä vuonna pääsin
hiio hei

tämä tarkastaa nyt loputkin tavarat!

unipäivä

raivostuttavaa
minä tallensin vahingossa unipäiväkirjani päälle uuden unipäiväkirjan josta puuttui noin puolet unista
tai tarkemmin sanottuna
minulla on ollut yksi unipäiväkirja käsinkirjoitettuna, jonne olen kirjoittanut osan unista
sitten aloin pitää koneella unipäiväkirjaa, jonka olin tallentanut koneelle
kunnes tallensin sen myös muistikortille
ja sitten disketille
ja nyt minä olin jotenkin epähuomiossa ajatellut että kaikissa näissä on aina ne kaikki unet ja kun olin käyttänyt diskettiversiota päivitin sen kaikkiin muihin
ja kappas
diskettiversiossa oli ehkä uusimmat unet mutta ei joitain unia välistä
koska en ollut aiemmin tallentanut kaikkea kaikkiin

jo liian sekavaa

mutta jokatapauksessa suuri osa unistani katosi
plaa
ja ne eivät olleet niitä joita olin kirjoittanut käsin.

ei ikinä pitäisi olla kuin yksi paikka minne tallentaa

ja olen niin väsynyt että voisin mennä takaisin nukkumaan. mutta lupasin lähteä kiertämään kirpputoreja ystävän kanssa
(tosin heräsin silloin juuri hänen soittoonsa yksi päivä joten kun lupasin olin hieman sekavassa tilassa, enkä ole ihan varma oliko se tänään ja monelta)

ja tuhat viimeistä tehtävää odottaa tekijäänsä.

aina

päättyisi jo!

niin että voisi voida pahoin
voisi juosta
voisi pistää kaiken yhteen pieneen kassiin
käsimatkatavarat
ottaa syliin puristaa itseään vasten
käsimatkatavarat
maksaa kaksieuroa teleportista
maksaa enemmän jonkin verran
kaikki rakastuneet kaikkialla maailmassa

ja nukuin viidestä kahdeksaan
nukuin horteessa ja ikkunan takana pestiin porattiin autoa koko ajan päällä
se on aina päällä
se käynnistetään aamulla seitsemältä
ja tulin mistä tahansa se on päällä
ja vielä puoli kymmeneltä ikkunani takana pesu ja pora ja ääni

voisi mennä nukkumaan
taas koko ajan uudestaan
rytmi niin sekaisin niin sekaisin ettei tiedä miten matkustaisi
ei haluaisi olla enää päiväkään
haluaisi juosta haluaisi syödä
haluaisi suudella syliin

ja nukkuessa ei tarvitse ajatella
ei voi
muuta kuin unia
ja sinne tulee kuvia

kirjoittaa kaikkea vähän lukee vähän
ja taas voisi voida vaikka pahoin voisi juosta voisi juosta juosta juosta
voisi mennä nukkumaan

ja sitten sitä makaa ja piirtää seinään kynsillä syvennyksiä
pitkiä viivoja piirtää kuvioita joita seuraava asukas voi katsoa jos sattuu makaamaan niin toinen korva märkää tyynyä vasten ilman lakanoita puoliksi patja sängystä pois ja silmät seinässä seinän alapuolella
ja vähän aikaa on siellä minne ei pääse
sanoo että on ottanut roskiksesta pois sen jonka kanssa ennen nukkui
ja katsoo sitä se hymyilee

eikä tällä ole kuin ikävä
eikä se tule kuin aaltoina
kuin aaltoin vain

pelkää että unohtaa

ja tänään toivonut olevansa niin kuin kadut
kävelevät ja kaikilla sellaiset kasvot jotka ovat kaupoissa
mutta ei voi saada töitä ellei ole pidempi ellei näytä ikäiseltään tai edes kolme vuotta nuoremmalta
tämä näyttää kymmenen
ravintolassa kysytään onko alle kaksitoistavuotiaita
tekisi mieli sanoa että mitä mieltä sinä olet herra tarjoilija? kaksitoistavuotiashan minä olen. eli ilmainen ruoka, vai?

ja sitten voisi olla liikkumatta
voisi olla ihan hiljaa ja piirtää
kuvioita kattoon paperille kävellä siellä
voisi ajatella ettei tahdokaan kuulua
että tahtookin vain
aina pitää olla jotain huonosti

mustelma jalassa kahdeksikon muotoinen
unissa aina etsitään
eikä verhoja saa auki ei saa auki ja vaikka avaa ei näe mitään muuta on suljettu muovin sisään
ei tämä ole koti

koti on siellä missä on lämmintä
missä on ainut iho
kodissa saa toivoa minä en koskaan koska toiveet olen minä
mutta ehkä jos minun jokeni tulevat tarpeeksi lähelle minä nielaisen ne ja tähdenlennot ja ripset ja kaikki minun silmistäni eivät enää vain toisille

ehkä vain kaikki pian tehty
ehkä siitä tämä väsymys
että pian ei pidä tehdä vaikka pitääkin

ja ehkä tiet
ehkä tiet joita ei ole päässyt näkemään pitkään aikaan
tiet joita ei kuljeta
näkee vain ne joita koko ajan mennään
edes takaisin ja takaisin ja takaisin ja eteenpäin

ja vettä tämä kaipaa
edelleen

Uninen

Minä kävin nukkumaan
kaiken jälkeen kävin sittenkin
mutta ei kovin hyvä idea
ei kovasti hyvä

se oli heräämisen unessaheräämisen ja nukkumisen rajoilla hyppimistä
jossa minä olin kaksi ja toinen yritti kuristaa itsensä kunnes ei enää tahtonut koska tuli toinen joka olisi tehnyt sen hänen puolestaan ja sitten oli vielä neljäs joka oli kristian sankari (tuli varmaan esitelmästäni) ja lopulta minä vain tunnustelin kaulaani ja odotin olimmeko kuolleet vai emme ja näin huoneen joka sitten kun puhelin soi ei ollutkaan tämä huone

mutta heräsin
lopulta onneksi kokonaan

vaikka pian aion lähteä ulos tai jonnekin että voin hengittää

herättyäni luin runot
ne joista minun annettava palautetta

ne olivat aika voimakkaita ja hyvin symbolisia
ei enää jälkeäkään alun runoista

ja tuntuu että
kyllä tekstit kertovat kirjoittajasta
tahtomattaankin
kyllähän ne
en ole niin kuin heidegger joka ajattelee että taide ilmaisee vain jotakin olemisen totuutta
tai ehkä niin
mutta ehkä olemisen totuuteen liittyy myös ihmisen totuus

ennen kaikkea minusta kirjoitus paljastaa

kyllä, kyllä se paljastaa vaikka olisi kuinka rakennettukin

ja meillä oli tästä mielenkiintoinen keskustelu tätini ja setäni kanssa äitini syntymäpäivillä.

olen vieläkin uninen ja söin kaikki luumut joita löysin kuivattuna kaapista
ja yllätys yllätys
työmiehet ovat lopettaneet, lopettivat varmaan heti kun heräsin.

ikkunoissa on silti likaiset muovit joten ulos ei näe.
pitää taas käyttää valoa.

minulla on sellainen olo
että minun pitäisi sanoa jotain tärkeää
että se minkä unohdin unestani oli jotenkin tärkeää
sillä siinä oli syy siihen miksi toinen minä kuristi itseään ja miksi se kolmas henkilö halusi kuristaa toisen minäni eikä huomannut toista
kaikelle oli syy, ne selitettiin tai ainakin minä tiesin unessa
ja siksi minä yritin herätä

miksi unimaailma ei voisi olla vaikka ihan vähän selkeämpi niin sen voisi ymmärtää.
edes vähän voisi.
tai ehkä se on liian selkeä, se on niin selkeä että tahtoisimme piiloutua sellaisten merkitysten taakse joita emme tahdo ymmärtää.

ja aina minä jaksan taistella unta vastaan

ks

En pääse katsomaan ulos

jo monta tuntia olen tehnyt

uskomatonta.
uskomatonta todellakin. olen tehnyt koko päivän englannin esitelmää
enkä osaa puhua sitä
vieläkään
montakohan kertaa olen lukenut sen ääneen?

tekisi mieli vain syödä.

minulle syöminen on yksi pako
nukkumisen lisäksi
ja spider pasianssin

mutta nyt kun ei ole ollut ruokaa
ja olen kyllästynyt pasianssiin
ja nukkuminen on mahdotonta tämän remontin keskellä
olen toden totta saanut aikaan.
vähän. ihan vähän, mutta kuitenkin.

aina minä puhun aikaan saamisesta
ja saamattomuudesta.
ovatkohan ne elämäni tärkeimmät asiat? vallitsevat?

en epäile etteivätkö olisi.
sillä kaikkea ne määrittävät.
kaikkea tekemistäni määrittää velvollisuudet
ja halut

entä tekisinkö koskaan mitään ellei olisi pakko?

olen opiskellut valaita ilman mitään pakkoa
ja lintuja
ja yrttejä
ja teatterista ja myyteistä ja symboleista ja väreistä ja raamatusta ja naiskirjoituksesta (ennen kuin piti kirjoittaa se essee)
ja olen minä paljon muustakin
kyllä.
olen aina ajatellut että sittenkin saisin enemmän aikaan ellei olisi pakko, mutta kun on pakko niin en saa mitään aikaan koska pakko tekee kaikesta vastenmielistä.

miksiköhän se on niin?

miksi kaikesta velvollisuudesta katoaa halu?

vaikka minulla on motivaatiota kristian smedsiin
olen erittäin kiinnostunut hänestä ja hänen töistään
mutta kun minun pitäisi esitellä hänet huomenna, minua ei yhtään huvita
(Toki se voi olla tämä englannin kielikin...)

mitä minä sitten juuri nyt haluaisin tehdä?
ehkä maata riippukeinussa auringossa ja lukea kirjaa
jotain sellaista kirjaa jonka olen ottanut kirjaston hyllystä ajattelematta lainkaan koulua tai sivistystä tai mitään sellaista
olen valinnut sen vain miellyttääkseni itseäni

mutta en minä siinä riippukeinussa kauaa jaksaisi kuitenkaan lukea
(tiedänhän minä sen niistä kesistä jolloin minulla on ollut siihen mahdollisuus)

ehkä haluaisin että siihen olisi nimenomaan mahdollisuus.

ehkä toivoisin että olisi enemmän mahdollisuuksia.
enemmän puita
enemmän kiviä
enemmän vettä ettei minun tarvitsisi aina unissani meloa.

ja kaikkihan on minusta itsestäni kiinni.
olen valinnut tämän. olen valinnut. toden totta. olen valinnut että opiskelen ja olen vielä valinnut ne kurssit joita opiskelen. ja olen valinnut sen mitä kursseilla teen ja teenkö.
niin.
ja olen valinnut sen että istun tässä nyt kirjoittamassa internettiin päiväkirjaan jota kaikki voivat lukea
enkä esimerkiksi kauppaan menemistä
ja valitsen sanani

mutta mitä me emme voi valita? (paitsi sukulaisia)

kaurapuuroa

en muista unia
vaikka muistin kun heräsin
kai muistin
luulen muistavani
mutta enää en muista
ainoatakaan

enkä muista yöstä muuta kuin että heräsin ja nousin ja laskin kraanasta vettä

aamulla en herännyt ennen herätystä paitsi työmiehiin

kaikki muutkin talon asukkaat vihaavat niitä

ja käytännönasioita on mahdotonta hoitaa
kun paikat eivät ole auki silloin kun tahtoisi
tai sitten ei vain löydä perille

mutta huomenna minulla on esitelmä ja
työhaastattelu

ja odotan jo että pääsen taas takaisin kotiin
sanon kotiin koska se tuntuu nyt enemmän kodilta kuin tämä

täällä on tuskastuttavan kuuma vaikka ulkona paleltaa takissa
enkä jaksa käydä kaupassa koska kuitenkin pian lähden taas kahdeksi viikoksi ainakin pois

tänään en osannut puhua englanniksi feminiinisestä kirjoituksesta
ajatukset ovat jumissa ja pitäisi muokata teksti josta haluan palautteen
pitäisi jaksaa tehdä kaikki näiden kolmen päivän aikana jotta voin olla kreikassa

ja sitten ystävä tulee englannista ja toivon että näemme kun olen helsingissä juuri silloin ehkä tulen juuri silloin kreikasta

huokaus

minäkin pakenisin uneen

Silmissä vettä vettä
niin paljon
ja ikkunan edessä muovi
ei tiedä sataako
räntää vai lunta vai vettä

ja sienipiirakkaa sienipiirakoita jotka näyttävät lihapasteijoilta
ja kirjoitusta
kirjoitusta niin
että vettä vettä

ja minä olen pikkuhiljaa löytänyt ihmisen
olen epäillyt sitä jo ensikohtaamisesta
mutta silloin epäilin myös voinko minä olla hänelle
mutta pikkuhiljaa
sanojen kautta
ja kun luottaa vähän
uskaltaa vähän
me olemme tulleet niin ettemme uskalla enää kohdata

joskus minulla oli tyttö
hyvin erilainen mutta kaltaiseni
mutta hänestä kuulee enää niin harvoin etten tiedä
onko hän enää minä kuten minä samaa samaa
vettä vettä
tai sitten vain puita joita minä olen katsellut vasta niin vähän aikaa
ja toinen
jo niin monesti että muistaa ne ulkoa
syyhyt
vuodet

minä vain ajan joka on kellossa

ja kamera täynnä äidin kuvia
kuvia ihmisistä jotka sanoivat kauniisti ja kaikki nostivat maljan

vettä vettä
niin paljon vettä että joet
melomme kanootilla hitaasti hitaasti sillä minä en ole koskaan nopea
en koskaan
niin hidas että vesi ehtii tulla melaan
vesi minun sormilleni

ja nyt minä tiedän että tässä maailmassa on
vielä

Ou

siirtelen kortteja pinosta pinoon
ja tunne vain vahvistuu
vakuuttelen
ja silti jokainen unikuva tuntuu todelta
vakuuttelen
pudistan päältäni
ja silti minä tiedän
mikä häntä vaivaa
mikä minua vaivaa
en voisi sanoa koskaan ääneen
pudistelen
vakuutan
pudistelen
siirrän kortteja
kirjoitan sanoja
kirjoitan kirjoitan kirjoitan
en ehtinyt bussiin
ääni ei kuulosta todelta
ääni on jossain muualla ja taas on tunne
jota ei saisi olla
tekisi mieli nauraa
minun haluni ei ole totta
minä en tahdo oikeasti nauraa
ja tulen vain surullisemmaksi
koska tiedän mitä pitäisi tehdä
tiedän
ja en anna tietää
en minä kuitenkaan tiedä, minä sanon
ja pudistelen
pudistelen pudistelen
koska enhän minä koskaan
minä tyhmä
kaikki on vain väärinkäsitystä
ja kun minä kirjoitan tarpeeksi katoaa
katoaa niin kuin unet katoavat jollei niitä heti kirjoita
mutta entä jos on kirjoittanut jo

minä näen.
en tahtoisi nähdä tällä tavalla kun näen
enkä uskalla sanoa mitä minä näen
en koskaan
ole uskaltanut
paitsi niille joita ei koskaan näe

minä en tahdo tietää
sellaisia asioita joita minun ei kuulu tietää
minä en tahdo nähdä
koska minulle ei ole näytetty ei ole kerrottu

sanon ääneen asioita joille ei ole minulle merkitystä
sanon niitä koska tahdon oppia ilmeistä
sanon koska olen kaikkea pahaa mitä minussa ei päälle päin ole
ja salaisuuksia

ja minä muistan ilmeet

ja muistan kuinka väittelimme viime vuonna ruokalassa
kuinka minä sanoin että ilman sanoja voi lukea
toisesta
kaiken
ja toiset sanoivat ettei niin ole
ja minä vakuuttelin
että paraskin petos paljastuu, voi opetella
voi opetella huijaamaankin ilmeillä, mutta kunhan on tarpeeksi aikaa
tulee pieni heilahdus
ihan varmasti
loputtomiin ei voi salata koska ei itsestään tiedä
kaikkea

minä vakuuttelen itselleni
että tämä huimaus johtuu vain korkeista paikoista
ja että aurinko tekee minut kauniiksi vain koska on kesä
ja minun nimeni
se sanotaan ääneen vain koska niin kuuluu tehdä

ja vakuuttelen kaiken lopunkin

koska mihin sitä sitten voi uskoa
ellei usko ajatuksiinsa
niihin jotka ovat kaikkien takana

minä näen
jatkuvasti näen enkä saa kuvia pois
näen näen näen näen
ja kohta minä huudan
niin lujaa että katoavat
johtuuko se siitä että on taas vuosia?

tuleeko aina tämä sama tunne
epätoivoiset askeleet edes takaisin ja takaisin

mutta miksi sitten ilma lakkaa liikkumasta
ja miksi ambulanssimiehet ostavat ruokaa
ja miksi ilmeet loppuvat kun minä pistän käden kädelle?

pelottava tunne

heräsin
menin suihkuun
ja aloin tiskata
tiskejä oli paljon paljon koska ystävät söivät luonani viikonloppuna emmekä tiskanneet
niin
yhtäkkiä olo etten pysy pystyssä
menin sängylle istumaan
huuhtelematta
nousin ja aloitin huuhtelemaan
pyörrytys
oksettaa
kouristus ja väreet koko selän läpi vatsan läpi ihon läpi
hiki
takaisin sängylle
ja makaamaan

ehkä tämä vain alhaista verensokeria
ehkä vain

silti minua kammostuttaa

pelkään sairauksia
pelkään kaikkea mikä liittyy terveyteen
olen hysteerinen sen kanssa
mutta silti niin
että piilotan kaiken
en mene ikinä lääkääriin
koska silloin minussa todettaisiin ne mitä pelkään
yritän välttää viimeiseen asti
ja kun lääkäri sitten sanoo ettei minussa ole mitään vikana
minä en ole helpottunut
pelkästään
tietysti olen vähän
mutta minusta tuntuu että minussa on jotain sellaista joka vain on
ja on ja on ja on
eikä lähde ikinä pois eikä siitä saa kukaan selvää ja minun on pakko olla kehoni kanssa joka ei tahdo olla minun kanssani
eikä toisen kanssa
kenenkään kanssa tämä ruumis ei tahdo olla
se tahtoisi ehkä olla ilman ajattelijaa
sen voisi ehkä heittää ulos antaa olla
niin kuin kuolleen kuoren
lapsena ajattelin

ehkä se on vain tämä kuumuus ja syömättömyys ja kuumuus ja nopeat nousut

tänään lähden
odotan jo iltaa
sillä en jaksaisi enää yhtään istua tässä näin
en yhtään ajatella
ja sain tehtyä mitä piti
ehkä vähän huolimattomasti nopeasti tyhmästi
vielä pitää oikolukea
mutta kuitenkin tein

tänään lähden
illalla
ja tulee ehkä tauko

mutta odotan

taivas

Eilen me puhuttiin rukoilemisesta.
Minä kerroin mitkä toiveet on totetuneet
ne kauheat

tänään on ollut sinistä
taivaassa
minun ikkunaverhot on ollut puolisksi auki
ja nyt alkaa alareuna jo punertaa.

en malta odottaa huomista, kun pääsen pois
mutta sitä ennen minun pitää tehdä kaikki niin ettei jää mitään stressiä
vielä puolikas essee ja toisen loppuhionta
mutta kyllä minä saan
kunhan vain teen

se on uskomatonta, miten paljon saa aikaan, kun vaan ryhtyy.

keväällä ja kesällä menee hirmuisesti rahaa jäätelöön. joka päivä.
ei voi olla päivää että on kaunista ja ei syö jäätelöä.

kävin ystävän kotona.
ihanan tytön.
rakastan jo nyt hänen kotiaan. hän on uskomaton. olen kateellinen, mutta nauraen, sillä hän ansaitsee kaiken hyvän, ja hän on itse niin hyvä että saa sen aikaan.

minä vain sotkupekka.
kotini näyttää hirveältä
koska en olisi ikinä keksinyt kiinnittää viinilaatikoita kirjahyllyiksi
enkä keksinyt koukkusysteemiä ja huoneen rajausta

minä, toisin kuin ystäväni, joka asuu minua muutaman neliön pienemmässä yksiössä
nukun olohuoneessa, keittiössä ja työhuoneessa
eteisessäkin puoliksi

olen mahdoton järjestyksen kanssa

ja miten minä aina tutustun niihin ihmisiin joiden pöydällä ei loju koko vuoden paperit?
kertokaa minulle, te
miten te pystytte siihen?
älkääkä sanoko, että laitatte tavarat heti oikeille paikoilleen
sillä jos tavaroille ei ole mitään paikkaa? mihin ne sitten pistetään?

ehkä huone tai koti kertoo asuttajastaan
ehkä minun pääni sisällä on samanlaista kuin huoneessa
ainakin persoonallisuustestit ovat sitä mieltä
ne joita tein työkkärissä joskus
minusta ei voi tulla tutkijaa, koska en osaa pitää huonettani järjestyksessä.

tuohan on naurettavaa. enkä tajua nyt miten minulle tuli niin paha mieli siitä mitä se nainen sanoi.
aivan kuten on naurettavaa sanoa, että ne eivät ole luovia, joiden huone on järjestyksessä.

vatsaan sattuu.
jotenkin tämä istuminen.

hiljaisuus tulee

hiljaisuus ja yö pian ja sitten on jo huominen ja työmiehet taas ikkunan takana.

pitäisi tiskata
pitäisi pakata

äiti kuulosti ihanalta puhelimessa.

kotona voi kävellä paljain varpain
kotona ja viileä lattia
tomaateja paprikaa kesäkurpitsaa nokkosta pinaattia herneitä salaattia tilliä persilliaa sipulia valkosipulia perunaa mummilta kurkkuja omasta maasta
odotan sitä

joskus minullakin
toivon
että olisi oma puutarha ja voisin saada miltei kaiken omasta pihasta
siksi en ehkä voisi muuttaakaan koskaan grönlantiin
koska siellä ei kasvissyöjä oman maan vihanneksilla pärjää
enkä islantiin koska siellä ei ole metsää

ja miksi ne ovat unissani paikkojani?

miksi valaat ja ketut ja joskus sudet?

onko kaikilla omat
maansa
paikkansa
ja eliönsä
joita he varjelevat todellisuudelta?

Tään vain oli niin sininen taivas.

kuumakuuma

Vielä on vähän suklaakakkua
ja tänään ei tarvitse tehdä ruokaa koska kylmää kurkkukeittoa jäi

eilen koko päivä kahden tytön kanssa
kaupassa syömässä syömässä ulkona askartelemassa makoilemassa syömässä makoilemassa puhumassa syömässä heittämässä riimuja makoilemassa teinimusiikkia kuuntelemassa puhumassa nukahtamaisillaan

ja tänään minun päiväni on omistettu sille mille sen eilen piti mutta ei
esseet
ne kutsuvat minua liian kaukaa.
ja aurinko on ihan vieressä vielä

yritin avata parvekkeen ovea. pelkäsin että hajotin jotain koska kuului rits räts

ensi viikolla tulee kirje
joka minua jännittää
tuntui kamalalta nukahtaakin. voi kun en olisi muistanut.

ja rakastan viikonloppuja
rakastan lomaa
(vaikka pitäisikin pitäisi pitäisi)

rakastan pitkiä aamuja

ensi viikolla kun poika on koulussa ja minä hänen luonaan
minä menen ehkä joka päivä ulos viltille lukemaan ja lukemaan ja opiskelemaan ja valmistelemaan presentationia
olisipa edelleen kaunista
tai sitten sataisi että voisi olla oikeutetusti sisällä

minulla on liikkuva olo
enkä tiedä mihin pitäisi katsoa jos katsoo
huvittaisi juosta talo ympäri
huvittaisi juosta järveen
jääkylmään järveen ja nauraa niin että linnut lähtisi karkuun mutta tulisivat kohta takaisin koska tuo on vain hullu
ja syödä makeita kirpeitä karkkeja
ja vesimeloonia
ja uusi perunoita
ja nauraa niin että orava pelästyy ja juokse kaidetta pitkin metsään mutta tulee kohta takaisin koska tuo on vain hullu
ja pistää päälle ohuttakin ohuempi mekko
kesävaatteet
ja maata koko päivä vedessä silmät kiinni eikä nousta ylös koska on niin viileää niin lämmintä ja vasta kun aurinko laskee
vielä niin nopeasti
mennä takaisin
viereen
olla lähellä niin että on siinä
enminätarvitsemuuta

mutta arki on sisällä koneella vasta sitten kun olen tehnyt sen voin mennä kesään
joten
huokaus huokaus huokaus
motivaationi tehtäviin! pääsen ulos kun olen edes yhden kirjoittanut! edes luonnoksen! pieni tavoite. hyvä. huokaus huokaus huokaus.

ryhdyn siis

eilinen kuva

miljoona unta

Eilen olin niin koko päivän ulkona että en ehtinyt ottaa kuvaakaan
koska ei ollut kameraa
ainahan se pitäisi olla mukana, mutta vaan ei eilen ollut

ja katsottiin Totoro
oi
minäkin haluan oman totoron

ehkä olen liian vanha, jotta ne ilmestyisivät :(

ja yö oli unien yö
näin niin tuhottomasti unia että muistan niistä vain vähän
kaikista vähän
ja nekin häipyvät
pitää äkkiä kirjoittaa unipäiväkirjaan, jonne en ole pitkään pitkään aikaan kirjoittanut.

ja nyt
kuulen Hai-deGGöörin kutsun
se ei ole kovin miellyttävä kutsu
mutta meillä on sopimus
kirjoitan hänestä niin kriittisesti kuin vain voin ja silti asiallisesti

ja aloitan aivan pian
(ensin spider pasianssi)

Aurinkoa

Tänään on aurinko.
ihan kaikkialla

vaikka ukot olivat ikkunan takana yli tunnin ja minä liikkumatta sängyssäni
eikä parveketta voi enää avata
minä aion ostaa tänään pehmisjäätelön ja mennä taidenäyttelyyn ja palauttaa vihdoin englannin tehtävät ja mainoskuva-analyysin ja opintotukihakemuksen, (vaikka työt eivät ole vielä varmistuneet)
ja aion ottaa ehkä vähän ystävää kädestä
eikä minua haittaa vaikka olisin yksin koko viikonlopun koska en minä ole

minusta tuntuu että täällä on ihmisiä

enkä minä enää osaa vihata ihmisiä
olen kadottanut sen
en edes niitä ukkoja jotka ajaisivat sudet venäjälle ja pyytävät valaita 'tieteellisiin' tarkoitukssiin

ja eilen
kun käännyin katsomaan
he näyttivät niin kauniilta
ja oli niin lämmin kävelle että kesä

se on vihdoin tullut!

kaikkien kasvoilla sama ilme
ja kaikki ostavat jäätelöä

eikä tarvise olla surullinen vaikka ei sada

puistossa saattoi olla lyhyessä paidassa ja ilman sukkahousuja. poliisit kierti ja lapset juoksi. minä heittelin jonglööripalloja ja kuvasin vahingossa itseäni videokameralla, epäilyttävällä tavalla.

naurattaa

sain työhakemuksen tehtyä

hienoa!
jotain!

mutta tulostimeni ei toimi
se suttaa kaikki
isi sanoi että pitää puhdistella sitä mustejuttua
mutta enhän minä edes tiedä miten sen saa irti!
sudin sinne tänne märällä rätillä
isi sanoi myös että olisi joku tulostimen putsausohjelma ominaisuuksissa
ja paskat! en minä sellaista löytänyt.
mutta nyt minulla on suttuisa cv ja suttuisa hakemus ja teksti vinossa
mutta minä itse
ja minä itse :)

ja katselin kuviani. en voi liittää niistä mitään. toiset ovat sellaisia että varmasti pääsisin jos vilauttaisin niitä
ja toiset taas sellaisia ettei kukaan muistaisi sen jälkeen

naurattaa

tein muuten eilen setan sukupuolitestin
(olin niin hulvattomalla tuulella)
ja minä olin sen mukaan nainen nainen nainen
ja jos tahtoisin olla sukupuolisesti tasapainoisempi minun kannattaisi kehittää maskuliinisia puoliani (koska niitä minussa ei testin mukaan ollut!)
niin - voisinhan minä alkaa kiinnostua moottoreista ja teknisistä ongelmista
jotta tämä tulostuskin kävisi helpommin

mutta outoa että se testi oli niin streotyyppinen
vastaatko kotisi siivouksesta? - ja totta hemmetissä minä oman kotini siivouksesta vastaan!
oletko kiinnostunut moottoreista? - kuka on kiinnostunut moottoreista?
kiihottavatko naisten rinnat sinua? - sekö on miehisyyden mitta?
lakkaatko kyntesi?

mutta pian pääsen syömään
minun onkin jo nälkä
ja sitten KÄÄK
työnhakuun!

opintosuoritus

minä näin unta
että olin saanut sähköpostiini opintosuoritusotteen
se oli filosofiasta
ht
hyvät tiedot
mutta arvosanana oli 2
tuntui inhottavalta ja toivoin että se olisi unta

tänään äsken menin sähköpostiin
oli tullut opintosuoritusote
mutta siellä ei ollut filosofia
vaan kotimaisen kirjallisuuden lyriikka
jonka suoritin jo viime vuonna ja sain siitä jo silloin asianmukaisen arvosanan
nyt se tuli uudestaan. samalla arvosanalla.

ilmoitin virheestä.
vaikka olisihan se ollut kiva saada noin vain ilmaiseksi viisi opintopistettä.

luen milan kunderan pilaa
se on ystävän kirja
mutta minulla lainassa
siinä yhden naisen elämää tavallaan määrittää raiskaukset
ehkäpä minun elämääni määrittävät väärinkäsitykset

tuntuu että niitä tulee joka kulmasta

yksi syy
ehkä se johtuu siitä
etten uskalla huomauttaa jos huomaan että joku toinen tekee virheen
tai jossain on häikkää
annan vain tapahtua ja ajattelen että jos se tosissaan olisi virhe tai erhe
niin kyllähän hän sen itsekin olisi tajunnut

toinen syy voi olla mikä tahansa
sellainen vain että ajaudun toisten paikalle
satun olemaan siinä
satun olemaan väärässä paikassa

ja ehkä minut ymmärretään helposti väärin

ja koska minun kohdalleni on osunut niin paljon väärinkäsityksiä
en enää oikeastaan luota mihinkään mitä minulle tapahtuu.
tulee epäilys kaikkea kohtaan
enhän se minä voi olla
ei minua tarkoiteta
se on joku muu
mutta vahingossa minä

yleensä kivoissa asioissa
huonoissa asioissa toki uskon että oikealle ihmiselle on sattunut
(mutta se tuntuu silloin vain epäreilulta, koska ei minulle olisi kuulunut käydä näin)

ja mikä on se raja
kuinka paljon saa olla itseluottamusta ja varmuutta
ja kuinka paljon pitää olla nöyrä ja vaatimaton?

nyt alan tehdä työhakemusta ja aion todellakin olla itsevarma (eli kävelen ujosti liikkeeseen ja kysyn pienellä äänellä tarvittiinko täällä työntekijää ja kaivan laukkua niin että paperit lentelevät ja sormet tärisevät ja he sanovat etteivät tarvitse minua)

mutta sittenpähän pääsen ainakin uimaan

Katselin kun he pelasivat
heillä oli kovin erilainen tapa siirtää nappuloita

onko se niin, että miten pelaa shakkia, siten elää elämäänsä?

entä ne jotka eivät osaa tai tahdo pelata?

minun kärsivällisyyteni riittää vain katselemiseen
olen tarkkailija
katson
ja toisinaan näen
ja nyt minä haisen viinalta ja tupakalta
tarttuu aina mukaan vaikka istuisi vain hetkeen ja yrittäisi kysyä mitä kuuluu
oikeasti tahtoisi tietää

mutta ei osaa olla kuin vain tavallinen
sellainen jolle ei tarvitse vastata koska ei sillä ole hienoja syvällisiä ajatuksia
on vain omat ahdistukset omistaan
eikä se oli intellektuellia

odotamme
ja tunnemme jo kassaneidit
kassat tuntevat meidät
pitäisi muuttaa
katson ilmoitusta jossa viisi neliötä isompi talo on halvempi kuin minun
ja silti minun tavarani ovat täällä
menemme ulos ja kadulle mutta minä en tule
heippa minä sanon ja pää kääntyy
näenkö hämmästystä?

ja koskaan minä en osaa sanoa
ja kävellessä mäkeä ylös minut siunataan vaikka
ei se tiedä että minua ei kiinnosta miten se kättään pitää
minä sanon daa daa daa sillä tavalla kieli saa liikettä enkä minä rupea
jos joku juoksisi minut kiinni minä näyttäisin

niin kuin menimme rappusia alas
menimme niitä
ja tyttöni kysyi olenko kunnossa
en koskaan unohda
hänen ilmeensä niin täynnä
olenko minä kunnossa
olen miten niin
ja me menemme samaa matkaa vielä pitkään kunnes minä lopulta menen aivan eri taloon yöksi ja kuinka me emme seuraavana päivänä edes toivotoa toisillemme hyvää joulua

olen vain väsynyt olemaan seurallinen

olen väsynyt siihen että täytyy olla
ettei voi olla

kaikki sanat tulevat kaukaa ja minä näen vain ihmisiä jotka tulevat liikkeistä ulos
katson kadonneen kissan kuvaa
ja heti minulle tulee mielleyhtymä

en tullut
en mennyt
en mene
en tule

tekemättömät tehtävät kasautuvat
pöytä pursuaa

ja ainut mitä tekisi mieli
olisi hypätä seuraavaan bussiin ja mennä
ensin pojan luokse
mutta nyt kotiin
kotiin vain niin että voisin päästä vihdoin kivelleni
koska minä en jaksa ellen saa nähdä vettä
ellen pian pääse niin lähelle järveä että kaikki koskee

enkä minä jaksa koko ajan katsoa kuinka kaikki se minkä vuoksi minä yritän
sanoa on aivan
kuin ei olisi

luen myyteistä joissa jokaisessa on kuu ja jokaisessa aurinko
koska valo on kaikkien jumala

ja minä olin niin täynnä
niin täynnä kaikkea
eniten
etten enää uskalla

ja minä kuuntelen kun he taas puhuvat sanoja joita en tiedä
ja kun minä kysyn auringonliikkeistä
he selittävät saman kuin edelliselläkin kerralla

tyttö ja poika lähtevät yhdessä
he kysyvät toisiltaan mennäänkö

ja heissä on
reilunkaupan kahvi ja vanha navetta
ystäviä joka viikko ja toisensa

ulkopuolelta näkeminen on alkanut

takaikkunaa

Olin vakuuttunut että minulla ei ole tänään koulua.
kunnes katsoin kalenteriin ja pamp pam
vielähän sittenkin viimeinen luento
ja koko päivä meni jotenkin sekaisin
pitääkin asennoitua siihen että menee
että ei tee vain niin kuin itse omia

koulua
pitäisi tehdä silti
kotonakin

siellä ne työmihet taas ovat
ikkunan takana

en vain näe niitä mutta kuulen
verhot ovat edessä
(eilen katseltiin kaverin talon parvekkeelta vastapäisiin ikkunoihin, ensin naikkonen tiskasi ja miekkonen kyttäs siinä takana ja selitti sitten kun naikkonen lopetti tiskauksen ne alkoi suudella ja )

minusta on erittäin mielenkiintoista katsella toisia ihmisiä
kaduilla
kodeissa
erityisesti kodeissa
kun sinne ei mitenkään voi ikinä päästä
toisen kotiin ei voi päästä niin että se tietäisi minun olevan siellä
kukaan ei käyttäydy vieraitten kanssa samalla tavalla kuin yksin
sehän siinä on
pääsee näkemään millaista OIKEASTI on
miten toiset OIKEASTI käyttäytyvät
kun ovat yksin kotonaan

ja minä rakastan!
voi miten minä rakastan
sitä kun valot syttyy ikkunaan ja näkee hahmon
voi
miten minä voinkin
tahtoisin tehdä tilastoa
jos minulla olisi vastapäinen seinä ikkunoita täynnä
tekisin tilastoa mitä missäkin tapahtuu

mutta ei ole

ja se on toisaalta ihan hyvä
ensinäkin mitähän minä saisin enää aikaiseksi, en tätäkään vähää, mitä nyt
ja toiseksi, myös minua voitaisi seurata

ja minä tahdon olla omassa kodissani yksin

hah!
itse seuraan kyllä muita eikä siinä ole minusta mitään epäilyttävää
mutta MINUA ei saa kukaan katsella.

mutta aina voi laittaa verhot

pimeän tyttö

kiva

Joskus istuu ikkunalaudalla ja katsoo alas
näkee katuja
katuja näkee ja autoja ja ihmisiä

ja jos laittaisi purkkiin laittaisi kiireen

minä olen tehnyt opintosuunnitelman
ja pisteitä tulee helposti tarpeeksi kunhan vain jaksaisi

minä jaksaisin meloa saareen ja olla koko päivän vedessä

kesällä minä en halua kirjoittaa
koneella mitään
en halua kirjoittaa mitään

ostin mansikkatuutin
yksin
koska ystävä meni kotiin ystävällä ei ollut rahaa ja ystävä meni kirjastoon

ja minä menisin nukkumaan ellen pelkäisi työmiehiä.

tekisin sanoja
jos osaisin piirtää

pienenä minä piirsin aina naisia
aina vain naisia
erilaisissa vaatteissa ja tein niistä tarinaa
vierekkäin
arkeittain naisia
pitkänenäisiä
lyhytnenäisiä
lyhyitä pitkiä pyöreitä laihoja rintavia rumia kauniita kilttejä tuhmia erikoisia tyylikkäitä tyylittömiä vanhoja nuoria pieniä suuria
ja piirsin myös huoneita
hauskinta oli piirtää sellainen talo, joka jatkui paperilta paperille
ja kuvitella se oikeaksi

uniin ja satuihin liittyy aina usko todellisuuteen

tai toivo

tai jokin
mahdollisuus
ehkä

ja minun piti saada leikkimökki kun muutettiin
ja pehmolelut pois pahvilaatikoista

mutta kun muutettiin olin jo yläasteella
ja loputkin lelut oli pistetty pahvilaatikoihin
eikä leikkimökistä enää keskusteltu

minä en myöskään saanut sellaista hienoa vappupalloa kuin kerran
elämässäni
se oli sydämenmuotoinen leijonakuningas
ja se kesti ikuisuuden
en valehtele kun sanon että se kesti vuosia
vuoden ainakin ilmassa
lopulta se ei enää pysynyt ilmassa, mutta oli silti pyöreä eikä littana ilmaton

me ei myöskään koskaan ammuttu iltotulitusraketteja

puusta me vuoltiin miekat

ja me syötiin monta kertaa peräkkäin samaa ruokaa.

mutta minulla on ollut ihana lapsuus
luulen
ei kamalasti kamalia

paitsi tietenkin niitä jotka tulevat vain uniin
mutta eihän ne olekaan totta

kaipaan
ihan hirveästi sellaista vapautta
että äiti ja isi tulee hakemaan hoidosta ja tietää ettei tartte pitkään aikaan mennä takaisin
että lähdetään mummon ja papan luokse
että mennään mummin kanssa mökille
että mennään kanoottiretkelle
kydään helsingissä, oikeasti, ei tarvitse valehdella
ja saa juosta iltaan asti ulkona
sisään ei käsketä
vasta kun on myöhä äidit huutaa eri puolilla kujaa
mattiiiiii
johannaaaaa
petteriiii
tiiinaaaa
ja meidän nimemme
vaikka en muista että äiti olisi kovin montaa kertaa huutanut
mutta pakkohan hänen oli
miten me olisimme osanneet tulla kotiin ilman kelloja ja puhelimia sen paremmin kuin toisetkaan lapset?

kaipaan vapautta että saa todistuksen käteen
ja siinä
nyt saat olla kesän vapaa
ei tarvitse pakottaa yhtäkään ajatusta

tahdon sateen niin että voi olla koko päivän sisällä ja katsoa elokuvia ja lukea kirjaa ja rakentaa majaa

ehkä minä vielä saan

niin. ryhtymällä kotiäidiksi.

Hii

(Tätä kuvaa en ottanut minä vaan poikani, koska kuplat ovat minun,mutta minä tein rajauksen)

Tämä on siis eilinen kuva, koska eilen se ei suostunut tulemaan tänne. Nyt se tulee.
Ja tyttö näyttää onnelliselta kesässään.

Tänäänkin on kesä
vaikka heräsin jo neljältä pelkäämään työmiehiä.
voiko niitä pelätä näin paljon!

minulla on omituinen olo.
sellainen
irrallinen jotenkin
että
tapahtumia tapahtuu minun ympärilläni vaikka minä olen liikkumatta
olen ajassa joka ei ole missään koska se on pääni sisällä

ystävä harrastaa seksiä ystävän kanssa
ystävä muuttaa melkein naapuriini ja maalaa seiniä ja hakee alkosta viinilaatikoita
suuret korkeat koneet nousevat ikkunani tasolle
unissani seisotaan rivissä ja kaikkien pitää seisoa mutta poika pyörtyy
kiivetään portaita
aina vain portaita
ja kesä tulee ja minun kurssini ovat suorittamatta
äitini täyttää pyöreitä vuosia viisikymmentä vuotta ja minun pitäisi seistä ja minun pitäisi tarjoilla ja minun pitäisi laulaa ja minun pitäisi keksiä jotakin ihanaa äidille
sukulaiset eroavat
kummipoika kasvaa enkä minä näe
poika käy koulua ja puhuu ihmisille joita minä en tunne
kaikki puhuvat ihmisille joita minä en tunne
ja englannintunnilla nauramme w äännettä

ja yhtäkkiä paistaa aurinko niin
lujasti
ei tarvitse pitää takkia
minulla hihaton mekko

yhtäkkiä saippuakuplia tulee kaikkialta
kaikki puhaltavat yhtäaikaa
ja ne ovat pieniä
hajoavat kun nousevat ylös

ja ilmapallo
se kieppuu
näemme tuulen suunnan
ja minä sanon jos se tulee meidän luokse, sinä jäät
ja pallo menee pois päin
kunnes se vaihtaa suuntaa ja me nauramme ja puristamme käsistä
mutta
kun käännymme kuuluu ääni
käännymme eikä pallosta ole jäljellä kuin kuori

ja aine on tehokasta
kemikaalit aina tehokkaita
kuolleita 'heikkejä' kolmisenkymmentä
enemmän

emmekä me tahdo tappaa

aurinko tulee
tulee ja minä muutun kesällä aina ulkopuoliseksi
miten syksyn lapsi voi istua auringossa ja tuntea kuuluvansa

minä pistän saappaat jalkaan ja
tuhat vettä
minä sukellan
aina uudelleen menen veteen ja uin niin että kuumuus häviää ja minä voin jatkaa

aurinko
se on minun merkkini

mutta tahtoisin olla vesi en tuli
tahtoisin en maa
en ilma

ystävät jakautuvat ryhmiin
ne jotka tuntevat minua vain pinnallisesti
ovat tavanneet ja minä olen istunut hiljaa
sanovat että maa
ne jotka ovat lähellä jakautuvat ilman ja tulen välille

vettä en ole kenellekään

mutta

vesi on minulle

silmät kiinni

Vappu
mutta minä en jaksa selittää siitä mitään

olen istunut koneella nyt jo kohta tunnin
ja keksinyt nimiä kuville.
(toivottavasti onnistun pistämään tänne tämän päivän, teknisiä ongelmia täällä taas)

ja nyt minun silmäni tahtovat kiinni
kovasti
väsyneet äänistä
kaiketi

ja pitäisi kirjoittaa
pitäisi montaa sanaa

enkä ole jaksanut kertoa siitäkään
kuinka opettajaksi joskus kutsuttu
vaati
antoi minulle luvan
lähettää hänelle tekstiäni
jotta saan palautetta

kuinka iloiseksi hän teki minut
vaikka purin huulta kun hän sanoi että tarvitsen rohkeutta

sitähän minä
aina
itsekin

ja puhuttiin tänään puistossa ronjasta
siltä ei puuttunut rohkeutta
hyppäsi kaikkien kuilujen yli
ja juoksi niin ettei pitänyt silmiä kiinni

olen tavannut ronjia
ja minä olin penkkaripäivänä birk

mutta itsestäni en ryövärintyttöä saa

palelee

tein kaikkeni jotta poika olisi jäänyt
koska hän lähti juuri
kun olin taas alkanut tottua häneen
siihen että samassa huoneessa on toinen
että samassa samassa samassa
ja minusta niin epäreilua
minusta niin mahdottoman epäreilua

että aina silloin
kun kaikkein vähiten tahtoisi olla yksin
tahtoisi olla auringossa tahtoisi juosta tahtoisi
(ja taas jäi kirja kesken, kirjoitus kesken)
täytyy lähteä
täytyy jättää
ja sanotaan ettei ole mahdollisuutta
mutta se on vale
se on vale vale vale
aina on mahdollisuus
aina

aina voi sanoa ei
ei minä en tee
mieluummin ei

aina voi sanoa kyllä

tai olla sanomatta mitään

joskus voi olla liikkumatta

minä en ole puhaltanut yhtään ilmapalloa
en yhtään serpentiiniä

mutta olen juonut simaa
meidän oma tekemää
minun ja ystävätytön
ja siitä tuli hyvää

ja ystäväpojan munkkeja

ja ihooni on piirretty
ja aurinko rajat
vähän
ihan hennot mutta kuitenkin

ja kirjoitus ei kulu vedellä pois

eikä sade tullut
vaikka ensin sen piti tulla metsään

ja jos tahtoo nukkumaan
voiko mennä takaisin uneen
jossa kuvitteli sen todeksi
ja että tämä onkin unta
unessa ei sanota kaunis

tämän täytyy olla unta
silmät kiinni
niin herää

(en saa kuvia toimimaan, harmi)