kuumakuuma

herää kello viisi
kävelee ja sanoo ettei saa unta
lukee kirjaa
nukahtaa uudelleen
herää kello puoli kaksitoista
keittää puuroa laittaa siirappia - ei hyvä idea

ja suu niin kipeä ettei ole moneen päivään voinut syödä
yritti keittoa mutta se pahempi kuin leipä
aftat
kirotut aftat
ja oikeanlainen hammastahana maksaisi jotain kymmenen euroa

miksi kaikki terveellinen ja hyväksi on kallista?

saan selkääni suukkoja
aina sille puolelle mihinkä en kato

minun tekisi mieli soittaa ihmiselle
kahdellekin
joita en pitkään aikaan ole nähnyt
en tiedä mitään siitä mitä he tekevät tänään

näin outoja unia
paljon
yhdessä oli maa, jota katsoin perheeni ja joidenkin ystävien kanssa jyrkänteeltä ja osa oli vihreää, osa punaista. punaiseen ei tahdottu mennä, perheeni lähti vihreään ja minä jäin ystävien kanssa odottamaan
ystävät kuitenkin lähtivät punaiselle alueelle autolla ja minä jäin yksin, pelkäsin
lopulta toinen ystävistä ilmestyi viereeni, hän oli kummasti siirtynyt punaiselta alueelta, tavallaan teleportannut itsensä tai jotenkin. hän oli hyvin sekava eikä muistanut miten oli sieltä tullut ja millaista siellä oli ollut.
lähdimme etsimään toista ystävää.
minä en olisi tahtonut mennä sinne punaiseen vieläkään.
toinen ystävä tuli meitä vastaan ja oli myöskin hyvin sekava. hän nauroi koko ajan mutta muisti sentään jotain punaisesta alueesta, huokasin helpotuksesta että hän ei sentään ole siirtynyt sieltä ihmeellisesti, mutta ystävä nauroi ja sanoi että itse asiassa kyllä vain, hänkin siirtyi.
lähdimme autolla punaiseen takaisin.
matkalla näin tien reunassa uskonnollisia patsaita ja pieniä kappeleita ja tajusin että punainen alue olikin ehkä paikallisten pyhä paikka, sanoin ettemme ehkä saisi mennä sinne, mutta minua ei kuunneltu
ja lopulta tajusin että tie oli initaatio tie enkä minä ainakaan ollut siihen vielä valmis

toisessa unessa outo mies kärräsi veljeni ja minun leluja kaatopaikalle, ja kuuluin puolittain sen miehen elokuvakerhoon ja sain syntymäpäivälahjaksi suuren pinon elokuvia koska en ollut halunnut katsoa huonoja kauhuelokuvia vintillä
ja syntymäpäivilläni poikaystäväni iski lapsuudenystäväni ja kukaan ei tahtonut syödä kakkua koska pöydällä oli ötököitä ja yhden miehen ruuassa ja valokuvaajakummisedän mielestä vika ei ollut kamerassa vaan minussa ja lopulta kaikki sukulaiseni alkoivat tehdä rituaalia jota minä en halunnut tehtävän ja he kantoivat tukkia rituaalipaikalle ja lauloivat ja minäkin aloin laulaa ja minulla oli siivet ja liehuvat lasten prinsessa vaatteet ja orjantappurakruunu ja minä lauloin kansanlaulu sävelmällä että olen miehen tytär joka ei ole noita eikä tule olemaan ja siellä oli myös noita joka tahtoi tehdä rituaaleja ja me taistelimme

tiivistetysti
vaikkakin ehkä turhan laveasti silti

kohta lähden etsimään kummipojalleni synttärilahjaa
tahtoisin löytää jonkun mikroskoopin tai suurennuslasijutun tai sellaisen
koska poika on innostunut juuri nyt tutkimaan kaikkea pihassa, eliöitä ja olioita.

aurinkopäivä

heti huomenissa!

pate sekä kissa heti huomenissa!

lähde: google (mikäpäs muu)

sade jatkuu

minä kirjoitin eilen
pitkästä aikaa
ehkä kaksi lausetta ehkä lauseen ehkä kolme
sivun
ehkä

ja löysin yhden todella vanhan kirjoituksen
tai en voi sanoa löytäneeni koska siellähän se on ollut samalla muistitikulla jossa kaikki kirjoitukset ovat
se on sellainen yellowstone jota aloin kirjoittaa kun olin viidennellä, ehkä
joskus silloin kun minulla oli stephen king vaihe :) ja jatkoin sitä yläasteelle
se on eilen keksimäni määritelmän mukaan the baby sitters club+ stephen king
ja aika hauskaa lukea
kuinka jokainen lause on suora plagiaatti
ja ah ja voih niitä ihmissuhteita

mutta muuten teksti oli kyllä yllättävän sujuvaa. kieli ok ja muutenkin. olin kirjoittanut sitä 219 kirjan sivua! siis sellaista puolikasta A4 koska halusin tehdä siitä kirjannäköisen ! :D
voi voi
mutta yllätyin tekstimäärästä vaikka muistankin kateellisen veljeni ja kuinka hän sanoi että tulen saamaan yläasteella äikästä kympin kun olen kirjoittanut sitä niin paljon
että yläasteella on joku äidinkielen maraton ja jos kirjoittaa 10 sivua saa arvosanaksi 10
ja kun oli jo yli sata niin kymmenen kymppiä.

mutta oikeasti
olen ajatellut että minä en kuulu niihin kirjoittajiin jotka ovat aina kirjoittaneet, tai en oikeastaan ole muistanut milloin olen aloittanut kirjoittamisen ja jotenkin oli sellainen kuva, että olenhan minä jotain kirjoittanut mutta en kai minä mitään
ja yksi kaksi minä huomaan että olenhan minä jo 10-13 vuotiaana kirjoittanut pitkäjänteisesti romaania!

ja sitten muistin että kyllähän minä muutenkin kirjoitin
minulla oli vihko jonne kirjoitin tarinoita
sellaisia pieniä ja joskus jotkut sitten kirjoitin kirjoituskoneella puhtaaksi ja annoin äidille
ja äiti itki

ihmettelin aina miksi
tosin eilen tajusin ehkä myös miksi
kaikissa tarinoissa päähenkilön äiti oli joko kuollut tai kuoli
ja yhdessä, (silloin mielestäni oikein onnistuneessa) päähenkilö tyttö tekee itsekin itsemurhan jotta pääsisi äitinsä luo uuteen maahan
se oli ehkä vähän veljeni leijonamieli tyylinen
mutta hauskaa silti
ja vähän kauhistuttavaa
että pikkutyttö kirjoittaa kuolemasta

tai en tiedä

ehkä minä käsittelin kuolemaa sillä tavalla

sitä en kyllä muista mitä minä oikein ajattelin
että miksi minä kirjoitin sellaisia
oliko se vain hienoa että joku kuoli vai oliko se keino päästä toiseen todellisuuteen vai kiinnostiko minua kuolema
no sitä varmasti
yritinhän minä olla hengittämättä ja keskustelin kuolleiden kanssa koska olin ihan varma että vaari vahtii minua koko ajan ja suunnittelinhan minä jo ala-asteella itsemurhani ja kuvittelin hoitopaikassa olevani kuollut ja mitä minulle tehdään kun olen kuollut ja leikin kuollutta aina kun vain oli tilaisuus
ja itse asiassa edelleen...

alan kiinnostua omasta suhteestani kuolemaan

en ole ikinä ennen ajatellut että minulla olisi siihen jotenkin erikoinen suhde
mutta

taas rutiininomainen kirkuminen yläkerrasta. sama lapsi jokaikinen päivä.
ja tänään on sadepäivä
kirjoituspäivä
unipäivä

soitin mummillenikin ja puhuin kummipoikani kanssa
kummipoika ei muistanut miten posteljooni pate laulu menee
kun minua on jo pitkään vaivannut päässäni soiva kohta
pate sekä kissa
että miten se jatkuu kun siihen rimmaa vaan
ovat juovuksissa
enkä usko että se siinä lastenlaulussa niin menisi
mutta ratkaisua ei ole vielä löytynyt

eiköhän google auta tähänkin ongelmaan :)

tuntuu hyvältä.

sadeilma

sadeilmalla ihana pitää ovea auki
nyt voi pitää parvekkeen ovea auki
ei haittaa puoli seitsemän ei puoli kuusi ei enää se että minä ilman vaatteita aamulla
sillä enää minun kotiini ei tule vieraat ihmiset
ei nyt
vain ne joiden haluan tulevan

tänään söin jäätelöä syntymäpäiväsankarin luona
ja juttelimme vähän
hän on syntymäpäiväsankari
ja minä nautin kosteasta ilmasta joka on ihan eri kuin sisä
tämä on koti-ilta
juuri sellainen

tuntuu että olen kodissa! tietokone päällä ja hämyinen lamppu
ja poika ja kuvat ja poika ja kostea ilma ja kadulla huuto
ja minä nukuin iltaunet

kirjoittaminen tuntuu taas helpommalta
tahtoisin kirjoittaa juuri nyt
tänä iltana

minä aloitan

Kotina

Yöllä olisi ollut kaunista kävellä
jos juna olisi pysähtynyt lammelle
siihen missä oli usva

mutta kello neljä aamulla on kadut suurkaupungeissakin tyhjät
ja istutaan kirkon portaille, koska olen aina halunnu tehdä niin.
ja kassit tekevät tehtävänsä
tietää että on kantanut

pikku karhu ja pikku tiikeri
halusivat olla rikkaita ja löysivät kultaisia omenoita
mutta koska kuningas suojelee pahoilta rosvoilta pikku karhu ja pikku tiikeri joutuivat antamaan lopulta puolet rahoistaan pois
no taakka keveni
ja lopulta rosvo varasti nekin ja pikku karhu ja pikku tiikeri sanoi että kuninkaanhan piti suojella kun maksettiin mutta rosvo vain nauroi ja otti rahat ja sanoi että eihän kuningas ole täällä, hän nukkuu tuhansien kilometrien päässä
ja sitten pikku karhun ja pikku tiikerin taakka oli niin kevyt että he saattoivat kantaa toisiaan
ja kantoivatkin
koska olivat niin masentuneita

minä luin

kun olin tullut mökkiin jossa oli vesi ja tuli ja maa ja ilma
ja olisin voinut asua sellaisessa
sen tytön kanssa sen tytön jonka perheeseenkin haluaisin tutustua
ja ajattelin
että minä voisin olla sen tytön poikaystävä
sillä minulle kyllä maistuisi savulohi
ja minä kyllä lähtisin suolle
ihan milloin tahansa
ja minun perheeni lähtisi
isä menisi varmasti kalaan
ja äidit voisivat mennä lakkaan
tulisivat loistavasti toimeen
vaikka me olemmekin kaupungista ja heillä on metsää

aina tahtoo nähdä toisten
aina tahtoo tietää toisten
siksi kurkistaa ikkunoista
tai kameran objektiivilla
siksi kuulee mitä mummot eivät sano kun istuvat vierekkäin
tai ne tytöt tai ne pojat tai ne kaksi jotka eivät tiedä mitä heidän välillään oikein on

ja mustat pilvet
minä en ole saanut vielä ukkostani
sadetta olen
ja oravan poikaisen
ja veden
voi veden minä olen saanut vartalolleni vartalolleni ja unet

unia niin paljon että muistan
enkä ole kirjoittanut ainuttakaan
niin etten voi tietää muuta kuin että olen lentänyt
ensimmäistä kertaa unessani todella lentänyt ja se tuntui parhaimmalta

iltaterve

kesä on alkanut
eikä remontti ole vielä tullut ovesta sisään asuntooni aamulla kello 9 eikä illalla klo 19
mutta puoli seitsemältä edelleen ikkunan takana
huomisesta eteenpäin en enää välitä koska menen pois
kauas pois
niin kuin kirsi kunnaksen elefantti tosin minä en ole trumelunki enkä haistele väkisin ruusuja jotka itkevät kun niin tehdään, ja kukapa ei itkisi jos väkisin kärsä sisään työnnetään.

ja ensimmäinen kesän tentti on ollut jo ohi
sitä on juhlittu makoilemalla pitkin päivää ja jäätelöllä jota voisi syödä loputtomasti
mutta missä ovat virolaiset villit?
ja carcassonnella ja suudelmilla ja kävelyllä edestakaisin vailla päämäärää tai aikataulua

pian aikataulu taas tulee
mutta sitä ennen
sitä ei ole

ja olen päättänyt viettää ajattoman päivän
joku päivä
se on pakko ottaa
sellainen
ettei katso lainkaan kelloa, ei koko päivänä, ei
vaan elää oman tahtinsa mukaan
mutta ajaton päivä voi koittaa vasta sitten kun ulkopuoliset (remonttireiskat, jotka ovat ihan varmasti vasta amiksia, koska vittu ja vittu ja vitun työ ja murrosikäisen pojan hirnuva räkätys ja vitun vittu) tekijät on eliminoitu
(joka kerta kun ambulanssi hälyttää, ja se hälyttää usein, toivon vähän pikkuisen ilkikurinen virnistys naamallani että ne reiskat olisi pudonnut nosturistaan)

mutta huomenna äiti ja isi tulee ja minä saan uikkarit ja lähdemme kauas pohjoiseen
äiti ja isi vienan karjalaan ja minä kuhmoon poikani äidin ja isän luo

ja joskus on ihan hauskaa olla hassu ja kävellä päin seiniä ja kompastua katukiveyksiin kun miettii liian kauan tervehtiäkö tyttöä jonka joskus tahtoi näyttelevän
ja suihkuttaa homeista biojäteastiaa ilman että muistaa ottaa lattiakaivon kantta auki niin että vesi valuisi viemäriin
tai sitten vaan laulaa koko ajan ja tanssii
laulaa
pienen pieni veturi
maa on niin kaunis
en etsi valtaa loistoa
nalle luppakorva pupulla ja oravalla turkit pehmoiset
ja etsii eppu normaalin sanoituksia internetistä vain varmistaakseen että oli oikea
ja lumikin seitsemän kääpiötä ja pepin hevosen
ja selaa lukion biologian kirjoja jatkuvasti koska pitää tietää mitä milloinkin

ja jos on napa, ei voi olla lintu

kesällä pidetään kaulaliinaa

olen ehkä lukenut liikaa feminististä tutkimusta

tai sitten liian vähän

aina on pää ja toinen pää ja niistä pitää valita
liikaa
ei yhtään
nukkumaan nukkumaan tai sitten lähtee liikkeelle niin nopeasti että kaataa kaikki astiat
täynnä vettä
kaataa kaikki astiat
tyhjät

tai ei kaada

valitse valitse valitse

oletko tässä oletko tässä oletko tässä
etkö ole etkö

tänään valitsemme elokuvan

jos olisi hiljaa

jos on liian pitkään hiljaa muuttuu se sanomaksi
täytyy aina kysyä miksi täytyy aina kysyä
koska ei voi vain mennä ei voi vain olla sanomatta mitään tai avata ovea tai laittaa kiinni koska täytyyhän olla syy
täytyyhän laittaa tyynyn alle
pääsiaismunahammasrahayllätys

antaa tytön mennä

ja aina kun joku tulee selän taakse minä katson

unissa minä näen vain vettä ja vanhoja luokkatovereita
jotain tärkeää viimeyönä
geometrisistä kuvioista joita piirsi
vuorotellen piirsi
mutta en muista kuka
en muista ketkä
isi
ehkä se oli isäni tai joku niistä muista
jotka ottavat oikeiden ihmisten hahmot ja muuttuvat kaltaisikseen muuttuvat pois

olenko se minä vai onko se vain joku toinen vai kaikki?

olen löytänyt kesälukemista
duras
ja tahdon löytää lisää

huomenna poikani täyttää
syntymäpäivät joita minä en osaa koskaan juhlia
omia
ja menemme katsomaan kirjoja
ja minä aion löytää
omani
kirjan
uuden

minulla on jo rajatapaukset ja suurpyytäjä ja poltettu oranssi ja aallot, tiitiäisen satupuu ja ehkä vähän sotilaan tarinaa

mutta

minä kaipaan jonkin pienen
sellaisen jonka sanat olisivat juuri nyt eivätkä vain talvella

aina kirjastossa istuessa ja lukiessa minä haluan kirjoittaa
olen saanut miljoonasti ideoita
olen keksinyt kaiken
kaiken kaikenkaiken
mitä juuri pitäisi kirjoittaa
mutta kun tulee kotiin
tahtoo syödä vain jukurttia
ei jaksa järjestää edes kuvia koska ei muista paikkojen nimiä

isi muistaa linnut
äiti kasvit

veli tiesi kaikki rekisterinumerot ja automerkit kunnes tiesi musiikin

ja minä en koskaan muista vuosilukuja nimiä (paitsi ystävät ja ystävän ystävät) sivistyssanoja

mutta rytmini on hyvä
tänään eilen toissapäivänä
työmiehistä saatava hyöty on aikaisin liikkeelle

ja se sama vanha mies kävelee joka päivä vastaan
en katso sitä silmiin
en
koska kerran kun annoin hänen tulla
hän huusi niin kummallisella äänellä sanoja joita ei voinut jaksottaa oikein
että koko kassa pysähtyi eivätkä hänen silmänsä lakanneet

ja hän mainitsi pojan
oman poikansa
ja minä
tietenkin ajattelin poikaa
joka joskus asui helsingissä
niin kuin miehenkin poika
ja ajattelin että he ovat sama poika

ja sain myös puhelun
jossa kaunis nainen ahkera nainen
kertoi aloittavansa kirjoittamisen opinnot täällä syksyllä
ja hän tulee pummaamaan minulta yösijan.
pidän hänestä ihailen liikaa ihailen itseni pieneksi
kuten tavallista

ja tavallista enemmän olen ajatellut niitä
joita olen ihaillut

ja tekisi mieli kirjoittaa kirje
' olen kadottanut sinut, tule takaisin, tahdon sittenkin, vaikka oletkin niin suuri'

mutta kun toisen ihmisen oppii tuntemaan ei häntä enää osaa katsoa ylöspäin
tulee arki

niin se on

etäisyys luo illuusion

minä sittenkin

todellisuus ei mitään siitä mitä kuvitelma

(ja mieleeni tulee peter ' kuvitelmat ovat usein pahempia kuin todellisuus')

ja minun kuvitelmani
eivät koskaan riitä
koska teen kaiken
ja minun uneni
tekevät toden

ahkerapäivä

Minä olen siivonnut tänään niin
että melkein kehtaisin kutsua kylään ihmisiä joista pidän
tai kehtaisin koska ovat he nähneet kaaostanikin
mutta kirjoituspöytäni, tämä
on edelleen täysi tavaraa kaikkea pursuaa kaikkea sellaista mitä olen siirtänyt toisilta pöydiltä ja sellaista joille ei ole olemassa mitään järjellistä paikkaa

mutta toden totta olen siivonnut
pyyhkinyt pölyt ja siivonnut keittiön hyllyt!

vaikka nukkuminenkin on venähtänyt aina päivään puoli kahteen
ja ruokaa on syöty kun on tullut nälkä ja oltu sisällä koko päivä
ja minä niin hymyillyt

ripsiä saa olla puhaltamassa koko ajan
ja parvekkeen oven voi avata kun on varovainen eikä kerro työmiehille
nostaa vain katseensa ylös vasemmalle viistoon
levittää kätensä
ja sanoo : " se oli jo"
(kreikkalainen asenne)

minun kuva päiväkirjani on unohtunut jonnekin matkan varrelle
jokaisen päivän kuva alkoi tuntua liioittelulta koska en ole kamerassani kiinni
meitä ei ole sidottu
ja nyt minä en voi ladata kuvia koneelle koska unohdin heinolaan välitysjohdon tai sen sellaisen

ja muutenkin minun ajatukseni eivät näin kesällä tahdo tarttua kirjaimiin
koska on piha ja puut
ja kaikki maailman vesi on paljas
ja saa mennä ja tulla koska kukaan työnantaja ei pitänyt minua tarpeeksi pätevänä
on vain muutama tenttipäivä ja tietenkin ne tenttikirjat (joita täytyy ikävä kyllä näillä näkymin lukea kirjaston lukusalissa) mutta muuten minua ei tänä kesänä sido mikään
yhteen paikkaan

suussa maistuu sipulilta
ja on sellainen olo
että kohta pääsen saunaan
(ehkä se on tunne lapsuudesta, aina siivouksen ja lakanoiden vaihdon jälkeen pääsi saunaan ja sitten puhtaana puhtaaseen sänkyyn)

tyydyn
biojäteastian pesuun
ja suihkuun

rakastan

vihaan minä

minulle ovat paikat ja tilat
aika
en tiedä
mutta tilat ja paikat se varmistuu
enkä kestä sitä etten voi olla siinä tilassa joka on minun
on minun tämä on minun kotini!

ajattelin että kahdessa viikossa tilanne olisi korjaantunut
KORJAANTUNUT
mutta remontti jatkuu ikuisesti kuten arvata saattaa remonteista päätellä
argh
ikkunat edelleen muovissa ovet muovissa ei saa kulkea sieltä ei täältä
ja työt alkaa silloin siellä täällä
ja niin kaikista koomisinta on tämä ilmoitus joka on seinillä ja tullut myös postiluukusta
"
Tiedoite!
Asukkailla joilla on ns. ranskalaistyylinen
parveke.
Maalauskäsittely joudutaan suorittamaan
huoneistosta käsin. Pyydämme poistamaan
mahdolliset esteet ovien edestä. Mikäli huoneistoon
ei saa mennä yleisavaimella, ilmoitus asiasta isännöitsijälle.
Maalaus käyntejä on 3 kpl. käynnit
suoritetaan eri vrk. aikoina klo: 9.00 - 19.00
arkisin.
"
ei minkäänlaista päivämäärää siitä milloin käynnit tapahtuvat
ja olisivat nyt jonkun aikataulusuunnitelman tehneet
eiväthän ihmiset voi elää niin että milloin tahansa saattaa kotiin pamahtaa työmies!

olen todella vihainen.

kukaan ei alunperinkään ilmoittanut minulle, missään vaiheessa että tällainen remontti alkaa
yksi kaksi työmiehet vain olivat pihalla ja lappuja seinillä että kulku sieltä kulku täältä

tiedän että on raivostuttavaa valittaa asioista joille ei mitään mahda
ja kai tästä talosta tulee nyt sitten kauniimpi ja arvokkaampi ja tiesmitä
mutta

tämä ei ole minun koti
ei tunnu

en tahdo olla täällä
tahdon koko ajan pois täältä

en näe taivasta! en näe mitään! en mitään en kerrassaan mitään! pimeässä
ja ihmiset kulkevat kulkevat läpi taloni
mitä he sanoisivat jos itken?

ja koko kaupunki. vihaan tätä koko kaupunkia. itsekäs paska sika kaupunki.
kirjasto on maailman tyhmin. sieltä ei ikinä saa lainaan mitään mitä tarvitsee. ihan liian vähän kotilainakappaleita. typerä yliopisto. typerä. lopetan sen typerä. typerät äänet koko ajan joku hitsaa ja poraa ja kolisee ja autot ja ihmiset ovat typeriä teinejä kaikki typeriä ja autot ajavat

tahdon kotiin

maailmasta pois

tuntuu todella kuin olisin ollut

48 uutta sähköpostia
et ole käyttänyt niin ja niin moneen päivään tätä ja tätä tiliä sinut deletoidaan ellet rekisteröidy 30 päivän kuluessa
ihmisiä en ole tavannut
en muita kuin niitä jotka ovat minulle sukua ja tuntemattomia mummoja ja pappoja
ja niitä joita en ollut tavannut koko vuonna ja jotka oliva kipeitä
ja minä itse
en saanut varmastikaan heiltä koska heillä ei ollut kuumetta eivätkä he oksentaneet

ja minä toivoisin ettei pyörryttäisi enää että päänsärky lakkaisi

kirjaston kirjat ovat menneet vanhaksi
varaukset ovat rauenneet
enkä pääse sittenkään tänään kotipaikkakunnalleni ajoissa sillä en jaksa vielä muutaman tunnin sisällä lähteä
mutta olen turvassa täällä

minua pelottaa tulla takaisin
tuntuu niin oudolta
tuntuu kuin olisin astunut sieltä jo pois
kaikesta
en osaa lukea enää tenttikirjoja
ne ovat kamalia ne ovat kaukana ne kuuluvat sinne mistä lähdin
vaikka enhän ole ollut kuin kaksi viikkoa pois
miten se tuntuu näin pitkältä?
se tuntuu käsittämättömän pitkältä
en edes tiedä miltä taloni näyttää ulkoa päin koska se jäi remonttiin enkä päässyt tiedotustilaisuuteen.

ja poikaani en ole nähnyt kolmeen viikkoon
niin pitkä
aika
ja tuntuu oudolta että näemme huomenna

ikävä on tavallaan tunnetila johon tottuu
niin paljon
että on raskaamapaa totuttautua siitä pois kuin jäädä siihen
sillä enää en kaipaa

on vain hyvä nukkua ja katsoa elokuvia ja viedä kiviä puroon
ja nauraa naapurien pihan laajennusyrityksiä isän kanssa niin että korkeat katot kaikuvat

kaukana kaikesta on helppo kestää etäisyys

kirjoittaminenkin tuntuu etäiseltä
kaupungit
tiet

olen vain suojassa talossa jossa on paksut kiviseinät
ikkunat jotka kiertävät kaikki puolet
enkä enää laita ovea yöksi lukkoon

olen niin kaukana kaikesta

pääsykokeissa (jotka eivät yllätys yllätys minun osaltani menneet mitenkään) tunsin olevani yhtä ulkopuolinen
katselin kaikkien toimia kuin sivusta
vastailin kysymyksiin mutten oikeastaan ollut siellä
paleli ja kun joku sanoi että on epätodellinen olo minä en voinut käsittää
minun oli niin todellinen olo itsessäni koska tunsin kaikki pienet liikkeet vartalossani niin selvästi että kaikki oli kyllä todellista
mutta mielenkiinnotonta
sellaista johon en kuulu
ja vahvistui tunne etten kuulu
ja kun istuin sohvalla pianoa vastapäätä ja odotin haastattelua
ja pieni lapsi joka puhui vasta haparoivia sanoja yritti katsoa äitiään joka lauloi ovien takana ja vilkutti minulle
minä ajattelin
että entä jos sanoisin tuomareille että haluan kyllä kirjoittaa, mutta en täällä
että tahdon sanoa teille etten tahdo tahdo opiskella täällä
ja sinä senkin pakkomiellefreudilainen sinä se olet penseä ja luoksepääsemätön
mutta en sanonut
sen sijaan istuin kiltisti kuten aina
ja katselin heitä vuoron perään enkä tiennyt kysymyksiin vastauksia
koska kun minä kirjoitan en ole kirjallisuudentutkija kuten he ilmeisesti olettivat
mutta ei sen väliä
kun etsin ystävieni ovea kuume oli jo niin korkealla että toivoin vain että saisin nukkua
ja minun kolmekymmentäviisipilkkuseitsemänasetta nousi kolmeenkymmeneenkahdeksaanpilkkuviiteen ja sitten kuumemittari sammui

ja nyt suunnittelen koko ajan paluuta nykyiselle kotipaikkakunnalleni
mutta ruumiini estää sen jatkuvasti

ehkä se tahtoo nukkua nyt
ehkä on sen vuoro
se kieltäytyy nyt kaikesta mitä minä tahdon ei halua mitään mitä minä
ehkä olen vaatinut siltä liikaa
ja nyt se vaatii puolestaan minulta

vaatikoot
minä teen kaiken nyt sen mieliksi

kuljen äitini vanhoissa raskausmekoissa ja menen peittojen alle katsomaan elokuvia jotka ovat niin harvinaisia ettei niiden nimiä muista

5 tuntia

sitä on nukkunut viisi tuntia
tai vähemmän

sitä on virkeä
todella virkeä

kirjoittaa palautteen tiskaa pakkaa etsii osoitteita etsii vaatteita etsii tavaroita joita tarvitsisi.
ei tiedä oikein mitä tarvitsisi

ja silmät alkaa väsyä

aina tähän samaan aikaan

ei muista uniaan, onneksi
koska nukahtaminen oli liikaa ajattelua
sellaista mikä nyt on jo unohtunut

ja nauraa nyt
nauraa nauraa

ja pian kouluun ja sieltä bussiin ja bussista autoon ja autosta taloon ja talosta autoon ja autosta taloon ja talosta autoon ja autosta terminaaliin ja lentokoneeseen ja sitten olenkin kreikassa.

silmät menee kiinni, menköön

muistaisinpa nyt kaiken mitä tarvitsen.

koti jää sotkupekaksi
basilika ehkä kuolee
se on ihmeellinen, alkoi kasvaa vasta kun lakkasin kastelemasta

ja tänne ei pitkään aikaan ilmesty mitään
ja sitten minä tiedänkin jo kuinka pitkälle tänä vuonna pääsin
hiio hei

tämä tarkastaa nyt loputkin tavarat!

unipäivä

raivostuttavaa
minä tallensin vahingossa unipäiväkirjani päälle uuden unipäiväkirjan josta puuttui noin puolet unista
tai tarkemmin sanottuna
minulla on ollut yksi unipäiväkirja käsinkirjoitettuna, jonne olen kirjoittanut osan unista
sitten aloin pitää koneella unipäiväkirjaa, jonka olin tallentanut koneelle
kunnes tallensin sen myös muistikortille
ja sitten disketille
ja nyt minä olin jotenkin epähuomiossa ajatellut että kaikissa näissä on aina ne kaikki unet ja kun olin käyttänyt diskettiversiota päivitin sen kaikkiin muihin
ja kappas
diskettiversiossa oli ehkä uusimmat unet mutta ei joitain unia välistä
koska en ollut aiemmin tallentanut kaikkea kaikkiin

jo liian sekavaa

mutta jokatapauksessa suuri osa unistani katosi
plaa
ja ne eivät olleet niitä joita olin kirjoittanut käsin.

ei ikinä pitäisi olla kuin yksi paikka minne tallentaa

ja olen niin väsynyt että voisin mennä takaisin nukkumaan. mutta lupasin lähteä kiertämään kirpputoreja ystävän kanssa
(tosin heräsin silloin juuri hänen soittoonsa yksi päivä joten kun lupasin olin hieman sekavassa tilassa, enkä ole ihan varma oliko se tänään ja monelta)

ja tuhat viimeistä tehtävää odottaa tekijäänsä.

aina

päättyisi jo!

niin että voisi voida pahoin
voisi juosta
voisi pistää kaiken yhteen pieneen kassiin
käsimatkatavarat
ottaa syliin puristaa itseään vasten
käsimatkatavarat
maksaa kaksieuroa teleportista
maksaa enemmän jonkin verran
kaikki rakastuneet kaikkialla maailmassa

ja nukuin viidestä kahdeksaan
nukuin horteessa ja ikkunan takana pestiin porattiin autoa koko ajan päällä
se on aina päällä
se käynnistetään aamulla seitsemältä
ja tulin mistä tahansa se on päällä
ja vielä puoli kymmeneltä ikkunani takana pesu ja pora ja ääni

voisi mennä nukkumaan
taas koko ajan uudestaan
rytmi niin sekaisin niin sekaisin ettei tiedä miten matkustaisi
ei haluaisi olla enää päiväkään
haluaisi juosta haluaisi syödä
haluaisi suudella syliin

ja nukkuessa ei tarvitse ajatella
ei voi
muuta kuin unia
ja sinne tulee kuvia

kirjoittaa kaikkea vähän lukee vähän
ja taas voisi voida vaikka pahoin voisi juosta voisi juosta juosta juosta
voisi mennä nukkumaan

ja sitten sitä makaa ja piirtää seinään kynsillä syvennyksiä
pitkiä viivoja piirtää kuvioita joita seuraava asukas voi katsoa jos sattuu makaamaan niin toinen korva märkää tyynyä vasten ilman lakanoita puoliksi patja sängystä pois ja silmät seinässä seinän alapuolella
ja vähän aikaa on siellä minne ei pääse
sanoo että on ottanut roskiksesta pois sen jonka kanssa ennen nukkui
ja katsoo sitä se hymyilee

eikä tällä ole kuin ikävä
eikä se tule kuin aaltoina
kuin aaltoin vain

pelkää että unohtaa

ja tänään toivonut olevansa niin kuin kadut
kävelevät ja kaikilla sellaiset kasvot jotka ovat kaupoissa
mutta ei voi saada töitä ellei ole pidempi ellei näytä ikäiseltään tai edes kolme vuotta nuoremmalta
tämä näyttää kymmenen
ravintolassa kysytään onko alle kaksitoistavuotiaita
tekisi mieli sanoa että mitä mieltä sinä olet herra tarjoilija? kaksitoistavuotiashan minä olen. eli ilmainen ruoka, vai?

ja sitten voisi olla liikkumatta
voisi olla ihan hiljaa ja piirtää
kuvioita kattoon paperille kävellä siellä
voisi ajatella ettei tahdokaan kuulua
että tahtookin vain
aina pitää olla jotain huonosti

mustelma jalassa kahdeksikon muotoinen
unissa aina etsitään
eikä verhoja saa auki ei saa auki ja vaikka avaa ei näe mitään muuta on suljettu muovin sisään
ei tämä ole koti

koti on siellä missä on lämmintä
missä on ainut iho
kodissa saa toivoa minä en koskaan koska toiveet olen minä
mutta ehkä jos minun jokeni tulevat tarpeeksi lähelle minä nielaisen ne ja tähdenlennot ja ripset ja kaikki minun silmistäni eivät enää vain toisille

ehkä vain kaikki pian tehty
ehkä siitä tämä väsymys
että pian ei pidä tehdä vaikka pitääkin

ja ehkä tiet
ehkä tiet joita ei ole päässyt näkemään pitkään aikaan
tiet joita ei kuljeta
näkee vain ne joita koko ajan mennään
edes takaisin ja takaisin ja takaisin ja eteenpäin

ja vettä tämä kaipaa
edelleen

Uninen

Minä kävin nukkumaan
kaiken jälkeen kävin sittenkin
mutta ei kovin hyvä idea
ei kovasti hyvä

se oli heräämisen unessaheräämisen ja nukkumisen rajoilla hyppimistä
jossa minä olin kaksi ja toinen yritti kuristaa itsensä kunnes ei enää tahtonut koska tuli toinen joka olisi tehnyt sen hänen puolestaan ja sitten oli vielä neljäs joka oli kristian sankari (tuli varmaan esitelmästäni) ja lopulta minä vain tunnustelin kaulaani ja odotin olimmeko kuolleet vai emme ja näin huoneen joka sitten kun puhelin soi ei ollutkaan tämä huone

mutta heräsin
lopulta onneksi kokonaan

vaikka pian aion lähteä ulos tai jonnekin että voin hengittää

herättyäni luin runot
ne joista minun annettava palautetta

ne olivat aika voimakkaita ja hyvin symbolisia
ei enää jälkeäkään alun runoista

ja tuntuu että
kyllä tekstit kertovat kirjoittajasta
tahtomattaankin
kyllähän ne
en ole niin kuin heidegger joka ajattelee että taide ilmaisee vain jotakin olemisen totuutta
tai ehkä niin
mutta ehkä olemisen totuuteen liittyy myös ihmisen totuus

ennen kaikkea minusta kirjoitus paljastaa

kyllä, kyllä se paljastaa vaikka olisi kuinka rakennettukin

ja meillä oli tästä mielenkiintoinen keskustelu tätini ja setäni kanssa äitini syntymäpäivillä.

olen vieläkin uninen ja söin kaikki luumut joita löysin kuivattuna kaapista
ja yllätys yllätys
työmiehet ovat lopettaneet, lopettivat varmaan heti kun heräsin.

ikkunoissa on silti likaiset muovit joten ulos ei näe.
pitää taas käyttää valoa.

minulla on sellainen olo
että minun pitäisi sanoa jotain tärkeää
että se minkä unohdin unestani oli jotenkin tärkeää
sillä siinä oli syy siihen miksi toinen minä kuristi itseään ja miksi se kolmas henkilö halusi kuristaa toisen minäni eikä huomannut toista
kaikelle oli syy, ne selitettiin tai ainakin minä tiesin unessa
ja siksi minä yritin herätä

miksi unimaailma ei voisi olla vaikka ihan vähän selkeämpi niin sen voisi ymmärtää.
edes vähän voisi.
tai ehkä se on liian selkeä, se on niin selkeä että tahtoisimme piiloutua sellaisten merkitysten taakse joita emme tahdo ymmärtää.

ja aina minä jaksan taistella unta vastaan

ks

En pääse katsomaan ulos

jo monta tuntia olen tehnyt

uskomatonta.
uskomatonta todellakin. olen tehnyt koko päivän englannin esitelmää
enkä osaa puhua sitä
vieläkään
montakohan kertaa olen lukenut sen ääneen?

tekisi mieli vain syödä.

minulle syöminen on yksi pako
nukkumisen lisäksi
ja spider pasianssin

mutta nyt kun ei ole ollut ruokaa
ja olen kyllästynyt pasianssiin
ja nukkuminen on mahdotonta tämän remontin keskellä
olen toden totta saanut aikaan.
vähän. ihan vähän, mutta kuitenkin.

aina minä puhun aikaan saamisesta
ja saamattomuudesta.
ovatkohan ne elämäni tärkeimmät asiat? vallitsevat?

en epäile etteivätkö olisi.
sillä kaikkea ne määrittävät.
kaikkea tekemistäni määrittää velvollisuudet
ja halut

entä tekisinkö koskaan mitään ellei olisi pakko?

olen opiskellut valaita ilman mitään pakkoa
ja lintuja
ja yrttejä
ja teatterista ja myyteistä ja symboleista ja väreistä ja raamatusta ja naiskirjoituksesta (ennen kuin piti kirjoittaa se essee)
ja olen minä paljon muustakin
kyllä.
olen aina ajatellut että sittenkin saisin enemmän aikaan ellei olisi pakko, mutta kun on pakko niin en saa mitään aikaan koska pakko tekee kaikesta vastenmielistä.

miksiköhän se on niin?

miksi kaikesta velvollisuudesta katoaa halu?

vaikka minulla on motivaatiota kristian smedsiin
olen erittäin kiinnostunut hänestä ja hänen töistään
mutta kun minun pitäisi esitellä hänet huomenna, minua ei yhtään huvita
(Toki se voi olla tämä englannin kielikin...)

mitä minä sitten juuri nyt haluaisin tehdä?
ehkä maata riippukeinussa auringossa ja lukea kirjaa
jotain sellaista kirjaa jonka olen ottanut kirjaston hyllystä ajattelematta lainkaan koulua tai sivistystä tai mitään sellaista
olen valinnut sen vain miellyttääkseni itseäni

mutta en minä siinä riippukeinussa kauaa jaksaisi kuitenkaan lukea
(tiedänhän minä sen niistä kesistä jolloin minulla on ollut siihen mahdollisuus)

ehkä haluaisin että siihen olisi nimenomaan mahdollisuus.

ehkä toivoisin että olisi enemmän mahdollisuuksia.
enemmän puita
enemmän kiviä
enemmän vettä ettei minun tarvitsisi aina unissani meloa.

ja kaikkihan on minusta itsestäni kiinni.
olen valinnut tämän. olen valinnut. toden totta. olen valinnut että opiskelen ja olen vielä valinnut ne kurssit joita opiskelen. ja olen valinnut sen mitä kursseilla teen ja teenkö.
niin.
ja olen valinnut sen että istun tässä nyt kirjoittamassa internettiin päiväkirjaan jota kaikki voivat lukea
enkä esimerkiksi kauppaan menemistä
ja valitsen sanani

mutta mitä me emme voi valita? (paitsi sukulaisia)

kaurapuuroa

en muista unia
vaikka muistin kun heräsin
kai muistin
luulen muistavani
mutta enää en muista
ainoatakaan

enkä muista yöstä muuta kuin että heräsin ja nousin ja laskin kraanasta vettä

aamulla en herännyt ennen herätystä paitsi työmiehiin

kaikki muutkin talon asukkaat vihaavat niitä

ja käytännönasioita on mahdotonta hoitaa
kun paikat eivät ole auki silloin kun tahtoisi
tai sitten ei vain löydä perille

mutta huomenna minulla on esitelmä ja
työhaastattelu

ja odotan jo että pääsen taas takaisin kotiin
sanon kotiin koska se tuntuu nyt enemmän kodilta kuin tämä

täällä on tuskastuttavan kuuma vaikka ulkona paleltaa takissa
enkä jaksa käydä kaupassa koska kuitenkin pian lähden taas kahdeksi viikoksi ainakin pois

tänään en osannut puhua englanniksi feminiinisestä kirjoituksesta
ajatukset ovat jumissa ja pitäisi muokata teksti josta haluan palautteen
pitäisi jaksaa tehdä kaikki näiden kolmen päivän aikana jotta voin olla kreikassa

ja sitten ystävä tulee englannista ja toivon että näemme kun olen helsingissä juuri silloin ehkä tulen juuri silloin kreikasta

huokaus

minäkin pakenisin uneen

Silmissä vettä vettä
niin paljon
ja ikkunan edessä muovi
ei tiedä sataako
räntää vai lunta vai vettä

ja sienipiirakkaa sienipiirakoita jotka näyttävät lihapasteijoilta
ja kirjoitusta
kirjoitusta niin
että vettä vettä

ja minä olen pikkuhiljaa löytänyt ihmisen
olen epäillyt sitä jo ensikohtaamisesta
mutta silloin epäilin myös voinko minä olla hänelle
mutta pikkuhiljaa
sanojen kautta
ja kun luottaa vähän
uskaltaa vähän
me olemme tulleet niin ettemme uskalla enää kohdata

joskus minulla oli tyttö
hyvin erilainen mutta kaltaiseni
mutta hänestä kuulee enää niin harvoin etten tiedä
onko hän enää minä kuten minä samaa samaa
vettä vettä
tai sitten vain puita joita minä olen katsellut vasta niin vähän aikaa
ja toinen
jo niin monesti että muistaa ne ulkoa
syyhyt
vuodet

minä vain ajan joka on kellossa

ja kamera täynnä äidin kuvia
kuvia ihmisistä jotka sanoivat kauniisti ja kaikki nostivat maljan

vettä vettä
niin paljon vettä että joet
melomme kanootilla hitaasti hitaasti sillä minä en ole koskaan nopea
en koskaan
niin hidas että vesi ehtii tulla melaan
vesi minun sormilleni

ja nyt minä tiedän että tässä maailmassa on
vielä

Ou

siirtelen kortteja pinosta pinoon
ja tunne vain vahvistuu
vakuuttelen
ja silti jokainen unikuva tuntuu todelta
vakuuttelen
pudistan päältäni
ja silti minä tiedän
mikä häntä vaivaa
mikä minua vaivaa
en voisi sanoa koskaan ääneen
pudistelen
vakuutan
pudistelen
siirrän kortteja
kirjoitan sanoja
kirjoitan kirjoitan kirjoitan
en ehtinyt bussiin
ääni ei kuulosta todelta
ääni on jossain muualla ja taas on tunne
jota ei saisi olla
tekisi mieli nauraa
minun haluni ei ole totta
minä en tahdo oikeasti nauraa
ja tulen vain surullisemmaksi
koska tiedän mitä pitäisi tehdä
tiedän
ja en anna tietää
en minä kuitenkaan tiedä, minä sanon
ja pudistelen
pudistelen pudistelen
koska enhän minä koskaan
minä tyhmä
kaikki on vain väärinkäsitystä
ja kun minä kirjoitan tarpeeksi katoaa
katoaa niin kuin unet katoavat jollei niitä heti kirjoita
mutta entä jos on kirjoittanut jo

minä näen.
en tahtoisi nähdä tällä tavalla kun näen
enkä uskalla sanoa mitä minä näen
en koskaan
ole uskaltanut
paitsi niille joita ei koskaan näe

minä en tahdo tietää
sellaisia asioita joita minun ei kuulu tietää
minä en tahdo nähdä
koska minulle ei ole näytetty ei ole kerrottu

sanon ääneen asioita joille ei ole minulle merkitystä
sanon niitä koska tahdon oppia ilmeistä
sanon koska olen kaikkea pahaa mitä minussa ei päälle päin ole
ja salaisuuksia

ja minä muistan ilmeet

ja muistan kuinka väittelimme viime vuonna ruokalassa
kuinka minä sanoin että ilman sanoja voi lukea
toisesta
kaiken
ja toiset sanoivat ettei niin ole
ja minä vakuuttelin
että paraskin petos paljastuu, voi opetella
voi opetella huijaamaankin ilmeillä, mutta kunhan on tarpeeksi aikaa
tulee pieni heilahdus
ihan varmasti
loputtomiin ei voi salata koska ei itsestään tiedä
kaikkea

minä vakuuttelen itselleni
että tämä huimaus johtuu vain korkeista paikoista
ja että aurinko tekee minut kauniiksi vain koska on kesä
ja minun nimeni
se sanotaan ääneen vain koska niin kuuluu tehdä

ja vakuuttelen kaiken lopunkin

koska mihin sitä sitten voi uskoa
ellei usko ajatuksiinsa
niihin jotka ovat kaikkien takana

minä näen
jatkuvasti näen enkä saa kuvia pois
näen näen näen näen
ja kohta minä huudan
niin lujaa että katoavat
johtuuko se siitä että on taas vuosia?

tuleeko aina tämä sama tunne
epätoivoiset askeleet edes takaisin ja takaisin

mutta miksi sitten ilma lakkaa liikkumasta
ja miksi ambulanssimiehet ostavat ruokaa
ja miksi ilmeet loppuvat kun minä pistän käden kädelle?

pelottava tunne

heräsin
menin suihkuun
ja aloin tiskata
tiskejä oli paljon paljon koska ystävät söivät luonani viikonloppuna emmekä tiskanneet
niin
yhtäkkiä olo etten pysy pystyssä
menin sängylle istumaan
huuhtelematta
nousin ja aloitin huuhtelemaan
pyörrytys
oksettaa
kouristus ja väreet koko selän läpi vatsan läpi ihon läpi
hiki
takaisin sängylle
ja makaamaan

ehkä tämä vain alhaista verensokeria
ehkä vain

silti minua kammostuttaa

pelkään sairauksia
pelkään kaikkea mikä liittyy terveyteen
olen hysteerinen sen kanssa
mutta silti niin
että piilotan kaiken
en mene ikinä lääkääriin
koska silloin minussa todettaisiin ne mitä pelkään
yritän välttää viimeiseen asti
ja kun lääkäri sitten sanoo ettei minussa ole mitään vikana
minä en ole helpottunut
pelkästään
tietysti olen vähän
mutta minusta tuntuu että minussa on jotain sellaista joka vain on
ja on ja on ja on
eikä lähde ikinä pois eikä siitä saa kukaan selvää ja minun on pakko olla kehoni kanssa joka ei tahdo olla minun kanssani
eikä toisen kanssa
kenenkään kanssa tämä ruumis ei tahdo olla
se tahtoisi ehkä olla ilman ajattelijaa
sen voisi ehkä heittää ulos antaa olla
niin kuin kuolleen kuoren
lapsena ajattelin

ehkä se on vain tämä kuumuus ja syömättömyys ja kuumuus ja nopeat nousut

tänään lähden
odotan jo iltaa
sillä en jaksaisi enää yhtään istua tässä näin
en yhtään ajatella
ja sain tehtyä mitä piti
ehkä vähän huolimattomasti nopeasti tyhmästi
vielä pitää oikolukea
mutta kuitenkin tein

tänään lähden
illalla
ja tulee ehkä tauko

mutta odotan