on niin paljon taas kerran asiaa
tentistä olen päässyt läpi! yhteensä kymmenen pistettä (ja papukaijamerkki!) /12p
jee, eli kirkkaasti ja hienosti tämä humanisti pärjäsi biologian ihmeellisessä maailmassa, kuitenkin.
vielä odottelen että harjoitustyötkin kaikki hyväksytään, vaikka kai nekin oli hyväksytty.
huokaus.
ekologian perusopinnot kasassa. hyvä minä. onnittelen tänään itseäni
lukemalla

humisevaa harjua, johon olen jäänyt ihan koukkuun
päädyin siis kuitenkin lukemaan sitä jääskeläisen ja kate bushin innoittamana
eilen aloitin
ja huh, se on ihan kohta luettu loppuun
luin sitä eilen jopa samalla kun hämmensin ruokaa
olen mahdoton
mutta niin pitkä aika siitä kun on lukenut jotain,
hmmm
sanoisiko keveää

ja kun ei oikein enää muistanutkaan kaikkea, paitsi sitten kun ryhtyi lukemaan
ja jännää
miten siinä kirjassa ei ole yhtään miellyttävää hahmoa
todella harvinaista minusta
sitä ei oikein voi samaistua kehenkään, tai ei halua samaistua
mutta en minä tästä nyt ala mitään kirjallisuusanalyysia kerronan kerroksellisuudesta ja muustakin voisi vaikka kuinka pitkään

ja nyt
sain rakkaaltani muumimustikkavadelmalakun ja se onkin palkkani!

ja sitten kävin tänään pankissakin
mutta en minä tiedä vaihdanko pankkia, mistä sitä tietää?

mutta sen pankkinaisen ääni oli sellainen, että tuli hyvät kylmät väreet
sellaiset että tuntuu kuin tukka nousisi pystyyn
hyvällä tavalla

ja tajusin
että äänet
niin, minä muistan ihmiset aina äänestä
jostain syystä juuri äänestä
ja on joitain tuollaisia ihmisiä, joiden ääni saa väreet
se on erikoista

ja aloin enemmänkin miettiä suhdettani ääniin
ja siinä on jotakin kummallista

kun tavallaan, olen siitä harvinainen tapaus, että voisin varmaankin elää ilman musiikkia
usein musiikki enemmän ärsyttää kuin miellyttää minua
vaikka sitten taas nautin aivan suunnattomasti musiikista myös
mutta
silloin kun olen vaikka kipeä, en siedä mitään musiikkia
ehkä tämä vastenmielisyys ääniä kohtaan johtuu myös päänsärystäni
mutta kuitenkin
tajusin
että ehkä minä olen erityisen herkkä äänille

minä en kestä tietokoneen hurinaakaan jos yritän nukkua tai päätä särkee tai muuten vain tahdon keskittyä
en sähkön ääntä
siinäkin on ääni!

ja vau. olen niin innoissani näistä havainnoista että tulen sekopäiseksi.
mutta oikeasti
istuin siellä pankissa vain sen takia puolituntia ja olisin voinut enemmänkin
itse asiassa menin sinne sen äänen takia
vain äänen takia

ja yhden laitoksemme proffankin luennoilla olen käynyt pääasiassa sen proffan äänen takia.
uskomatonta.

ja vieläkin pyydän poikaystävääni välillä toistamaan tiettyä ihan tavallista sanaa vain sen takia, että se saa minussa väreet aikaan. jostain syystä. käsittämätöntä.
tai ehkä ei niin käsittämätöntä.
mutta

siksikö minua kiehtoo myös hiljaisuus?

ja vain sen äänen ajatteleminen saa ne väreet
toisinaan

ja oikeastaan
kun mietin
ehkä minun fyysisyyteni onkin äänissä
ehkä haluan olla lähellä niin
aallot jotka kulkee sanoina tai lauluina
mikä sen tekee
en minä tiedä

mutta kannattaa joskus kokeilla sellaista äänihierontaa
se on mahtavaa
eli pyydä jotakuta laulamaan ihosi läpi, selkääsi, niskaasi, päähäsi
se tuntuu
niin,
kokeilkaa miltä se tuntuu
itse oon leikkinyt sitä ekan kerran teatterissa
ja tahtoisin leikkiä sitä koko ajan.

ooi

sekavia unia sekava olo tekisi mieli kirjoittaa kaikki samalla kertaa
eikä niin että ensin yksi asia sitten toinen
unessa eläimiä, pidän aina siitä kun näen
nyt rupikonnia
ensin yksi aivan valtava, sitten monta pienempää ne uivat minun jalkojeni juuresta
olimme retkellä kulkemassa kohti leirintäaluetta auto oli jätetty ja käveltiin iso porukka siellä oli vaihtareita ja minä jäin katsomaan rupikonnia kukaan muu ei huomannut
toiset ehkä johannes en muista sekoitan aina johanneksen ja yhden ala-aste luokan pojan keskenään unissa
näki kuolleita kettuja tai ainakin ketunpoikasen kaikki menivät katsomaan sitä
ne eivät tunnistaneet ensin eläintä
mutta kai se oli sitten se kettu
minä en nähnyt koska rupisammakot

ja hii hii hii ilmeisesti olen pääsemässä tentistä läpi
kaksi tehtävää on tarkastettu ja mulla on seitsemän pistettä, koko tentin maksimi on kaksitoista pistettä ja pitää saada puolet oikein eli mulla on jo yli puolet oikein! vielä sieni tehtävä on tarkastamatta ja kai minä siitä pari pistettä ehkä voisin saada vaikka en tiennyt mitkä aineet vaikuttaa ja tämä on nyt tällaista niin sekavaa tekstiä ettei tätä voi lukea koska olen seka
isin

eilen oli vastuunjakoa kokouksessa
ja minusta tuli varapuheenjohtaja ja ehkä leirinjohtaja ja
sain avaimet ja nyt on paljon asioita
ja huomenna menisin sitten taas avaamaan mangoa aamulla
vaikka olin haaveillut aamusta pitkästä aamusta
mutta
ei se mitään minä voin mennä.

ja ja ja ja ja

tein eilen sen vispipuuronkin!

ja lunta sataa!

tnt

tänään sitten nähdään
miten tää selviää kaikista biologian kauheuksista
ei muita tavoitteita kuin että pääsen läpi
ettei tarvitse ensi syksynä uudestaan.
pää kipeänä termeistä
koko yökin oli vain tiedon järjestelemistä päässä
arthropoda centipedes mycelium hyphae septa blastula heterotrofi sukusolupesäke gameofyytti tsygootti kollageeni kitiini itiökanta sporangia abioottinen synteesi monomeerit oomycetes parabasala

joo

mutta on lunta
ja kello vaihtui eilen yhdeksitoista niin että olisi pitänyt maksaa yölisä eikä minulla ollut mutta kuski sanoi olet sitten lapsi tämän kerran

ja vesilasi on tyhjä vaikka äsken se oli täysi ja
voi kun tämä päivä olisi jo ohi
voi kun voi kun voi kun

kaikki ajatelkoot tänään mahdollisimman biologisia ajatuksia
ja lähettää ajatuksensa minulle niin että muistaisin edes
jotain ihan vähän vaikka vaan

mutta nyt ei aikaa enää tähän
sillä kyllähän vielä on hyvä opetella millaisia eliöitä ovat stramenopilesit
tai ciliatesit tai dinoflagellat

ja

Hoo
pitkästä aikaa
ja uutena alkaneena vuonna

paistaa aurinko
ja olen lukenut tänään pikkuisen eläimistä
eilen luin sienistä.
ne ovat aika veijareita,
kaikki
kasvitkin ovat
ja protistit
ja bakteerit ja arkit

ho ho hoo

olen nähnyt paljon unia
ja kaikissa unissa minä aina itken
yhdessä peppi pitkätossusta oli tehty elokuva tai musikaali
ja kuuluisat ihmiset haukkuivat sen lyttyyn
mutta minä sen kun vain liikutuin kyyneliin niistä lauluista

ja viime yönä
yksi oriveden opettaja, runoilija ja yksi yliopistolla opettava olivat joutuneet johonkin onnettomuuteen
ja minä jostain syystä olin joutunut ystäväni kanssa vartioimaan sen yliopisto open tilaa
orivesi ope kuoli ja kaikki hääräsi sen ympärillä ja me jostain syystä tapettiin sen ystäväni kanssa se yliopisto ope.
kukaan ei kuitenkaan huomannut sitä, mutta me jätettiin merkitsemättä sellaiseen taulukkoon, että montako minuuttia se oli ollut hengissä.
syyllisyys alkoi painaa, ja eniten se, että jos meidän murha selviäisi
ja minä aloin esittää roolia, että tämä opettaja olikin sukulaiseni ja surin sitä kauheasti, tulin tunneille vollottaen ja kyyneleet jäätyivät silmäripsiin
lopulta sen open elintoimintojen tilastoja tarkastettiin ja olin itse siellä tarkastamassa niitä, merkitsin, että heppu oli ollut kolme minuuttia hengissä päästä ja yhden minuutin käsistä. tulostin meni sekaisin ja syötti kummallisia kirjaimia ja numeroita ja henkilökunta ja tekninen apu tuli paikalle. heräsin ennen kuin kenellekään selvisi osallisuuteni murhaan.

tänään aamupäivällä mentyäni uudestaan nukkumaan
vaivuin taas unen ja toden rajamaille.
kuulin kuinka isäni tuli kotiin ja puhui puhelimeen työpuhelujaan. tajusin, että siinä on jotain outoa, mutta en millään keksinyt mitä. sillä kyllähän isi tulee usein keskellä päivää käymään kotona, mutta mutta...
niin
sitten lopulta pääsin sängyssä istumaan, eikä isin puhelua enää kuulunut ja tajusin
että tietenkin,
tämähän on minun ja karin koti.
ei isäni koti. ei se tänne jyväskylään kesken työpäiväänsä tule.

ja koti tämä on.
minulla on nyt isovaarini vanha lipasto
maalattuna tumman punaiseksi
ja se on niin koti
olen ihan hulluna siihen
kirjaimellisesti hullu
kun ihastelen omaa huonekaluani päivä toisensa jälkeen.

ja tänään haluaa kävelylle vaikka väkisin.
ehkä pitäisikin mennä nyt.
kun on tullut päivän biologiatkin luettua

ja tänä vuonna minulle tulee saamani ennustuksen mukaan tapahtumaan:
jonkin uuden alkamista
toiveiden toteutumista
hautajaiset

siitä tulikin mieleen että yhdessä unessa näin myös piirrosfilmin, joka oli tavallaan vaihtoehto disneylle. siinä oli disneyn hahmoja, mutta se oli aivan absurdi, jonka alussa kerrottin herra Bushin kuolevan
ja lopulta pluto laittoi dynamiitin tuolill, johon piirretty Bush sitten iloisesti hymyillen tuli istumaan
piirretty yleisö oli kauhunsekaisen jännityksen vallassa
mutta uni loppui siihen ennen kuin näytettiin räjähtikö se
tai sitten en vain muista loppua.

ja nyt nauttimaan valosta
josta en yleensä nauti pääni vuoksi
mutta joka tuntuu nyt tämän pitkän sadekauden jälkeen hyvin hyvältä.

plaah.
minua raivostuttaa niin että tekee mieli huutaa ja luovuttaa
ei pentele
minä en osaa vastata yksinkertaisimpiinkaan kysymyksiin
mitä prkl yhteistä on eri saniaisten lehdillä?
mulla on ne kaikki piirrettynä ja googlattuna ja en minä keksi
enkä minä osaa sanoa limoviikunan kasvutavasta muuta kuin että se on puumainen.
ja kaiken huipuksi
olen ruhtinaallisesti vieläpä myöhässä tämän koko sopan kanssa
30.11 on jo mennyt aika päivää sitten ja minä palautan tän aikaisintaan 10.12
voi p

miten tästä on tullut yhtäkkiä niin vaikeaa?
joskus minä, niin minäpä juuri, olin hyvä tällaisissa
missä vaiheessa olen pudonnut kelkasta
vai olenko sittenkään ollut kyydissä?
ja tän pitäisi olla kaikista ensimmäisin kurssi
olen suorittanut jo kaiken muun, ihan hyvällä menestyksellä
joten
en tiedä
mutta olen lopenkyllästynyt
ja niin täynnä tätä bilsapaskaa
että jos saan tän kurssin läpi
niin en koske enää yhteenkään kasviin
taikka eläimeen
taikka biologiankirjaan
taikka mihinkään mikä viittaa tähän
ja jos en pääse läpi tästä
niin olkoot
sitten jää koko helvetin yliopisto vaikka kesken mutta
en aio enää toista kertaa kaivella niitä silmiä ja sukupuolielimiä
ulos yhdeltäkään
joskus eläneeltä otukselta.

tulipas vuodatus.

myyh

minä olen vähän innostunut eliökunnan rakenteesta ja monimuotoisuudesta.
se on sen kurssinkin nimi
mutta selailin painavaa kirjaa ja siellä oli niitä puita
että miten lajit on kehittyneet
ja se on oikeasti mielenkiintoista!

uskookohan kukaan...

tänään minä katson elokuvan
jossa ei toiminut koulussa äänet
se on hyvin kokeellinen kuulemma. unkarilainen.
mutta teknisesti ei niin erinomainen
mutta idea onkin tärkein.
ja minä katson sen
kun ei minua ole kutsuttu katsomaan jotain toisia elokuviakaan

ja pinjakin kertoi lukeneensa vanhoista päiväkirjoistaan että oli ajatellut minua inhottavana, kylmäkiskoisena, joka puhui liikaa ja liian nopeasti enkä kiinnittänyt mitään huomiota häneen.
sellainen minä olen.
niin.
sellainen minä vain ehkä olen
minä ajattelin eilenkin
istuessani odottamassa näytelmän alkua
kun sanoin puolituttavalle etteivät nämä ole aiemminkaan olleet mitään maailmaani räjäyttäviä
tajusin heti miten kamalalta kuulostin
etten tahdo kuulostaa siltä
niin kuin yksi poika kuulosti kun puhui itsestään ja toisista
niin että kaikki ne läsnäolijat olivat ne toiset
joita poika oli sanonut huonoiksi
juuri edellisessä lauseessa
katsoa ylöspäin ja kääntää nenänsä toiseen suuntaan

mutta minkäs teet
jos sellainen sinä toisille olet

minä luin vanhasta päiväkirjasta:
(6.3.2005)
Pidämme yhteyttä varmaan
Pinja, Kaisa S., Essi, Heidi - nämä ovat ihan varmat
Riikka, Sanna - melko varmasti
Sami, Veikko, Kaisa P., Noora, Anna, Jokke - ehkä.
Kaikki riippuu myös tosi paljon seuraavasta vuodesta.
Että missä kaikki ovat. Jos opiskellaan samassa paikassa, niin varmaan ollaan tekemisissä.

Minusta oli hauska huomata, että ne jotka olivat ihan varmoja silloin, muutama vuosi sitten, ovat olleet varmoja oikeastikin. Harmittaa, ehkä etten ole nähnyt Essiä sen jälkeen :( Mutta seuraan kuitenkin jatkuvasti mitä hänen elämässään tapahtuu, mutta onko se yhteydenpitoa?

Mutta mieli muuttuu ja ihmiset.
Ja sitten on kuitenkin niitäkin. Joiden kasvot on nähnyt ensimmäistä kertaa silloin kun ne olivat isoveljen kaverin kasvot, mutta joista näkee vieläkin unta, jossa ne ovatkin oman parhaan ystävän kasvot.

voi helvetti minä olen mustasukkainen!
kaikista ystävistä joille minä en ole paras!
tahtoisin omistaa kaikki ihmiset
ihan kokonaan
mutta pieni tyttö kulta
se ei ole mahdollista
ja siksi sitä ei sitten jaksa edes välittää
tuijottelee vain lumihiutaleita
ja sanoo jaa, ei kiinnosta.
ja sitten minusta tulee se inhottava ja kylmäkiskoinen
varmaan

mutta minä katson sen ihmeen.
ja yritän tajuta miten se sujet oikein menee.

näin pitkästä aikaa unta, jossa minä uin
näen unissani vettä todella paljon, olen vedessä usein, mutta aina veden päällä, melomassa tai sitten uin niin etten kuitenkaan mene sukelluksiin
viime yönä minä sukelsin

unissani myös satoi kovin rankasti viime yönä

sade liittyi vähän ahdistavaan ja epätasaiseen uneen, jossa ikään kuin seurattiin useaa eri tilannetta samaan aikaan. en oikein muista tai pysty erittelemään olinko minä niissä kaikissa, vai olinko missään. sade oli kuitenkin aina pahan ilman aikaan saamaa.

uiminen taas oli hyvä. jotenkin. vaikka ehkä se uni ei ollut mitenkään miellyttävä, välttämättä. mutta nyt, aamulla, myöhemmin, minusta tuntuu hyvältä, että uin yöllä.

pitäisi alkaa puurtaa nyt heti aamusta.
että saisi jotakin aikaiseksi.
en ole vieläkään päättänyt menenkö tänään alkavalle eko&evo kurssille
että jatkanko ekologiaani. minun, ihan kuin se olisi koskaan ollutkaan minun

hassua
että lukiossa minulle oli niin selvää mikä minusta tulee, tavallaan
tai ainakin se mitä haluan ja mitä rupean opiskelemaan
että seuraan äitini jalanjälkiä
ja luen luonnontieteitä luen ympäristönsuojelutiedettä luen biologiaa

ja sitten yhtäkkiä olenkin opiskelemassa jotain ihan muuta
tekemässä jotain ihan muuta
ja minusta oikeastaan koko biologia tuntuu aika kaukaiselta
en jaksaisi enää olla kiinnostunut niistä asioista
vaikka olenhan minä
mutta en haluaisi olla koska se tekee elämästäni vain vaikeampaa
täällä pitää olla erikoistunut johonkin tiettyyn
ei voi haalia kaikkea
ja sitäpaitsi sitä paitsi
tunnen oloni hyvin ulkopuoliseksi siinä yhteisössä
luonnontieteilijöiden yhteisössä
nyt

ja joskus minä olin hyvä siinä aineessa. joskus se oli minun.

nyt tahtoisin vain ajattella omaa kirjoittamistani. tahtoisin omistatutua sille niin paljon kuin mahdolliista
päästä tavoitteisiini (mihin tavoitteisiin!)
päästä eteenpäin
kirjoittaa kirjoittaa kirjoittaa

olen ehkä alkanut luopua teatteristakin
pikkuhiljaa draamasta
se tekee kipeää
kovasti
koska joskus teatterikin oli minun juttuni
se oli se, jossa minä olin
ainut missä saatoin olla
niin, oli aika kun ajattelin että minusta tulee näyttelijä
nyt se on niin kaukainen ajatus, että voin sanoa sen ääneen
että voin sanoa sen ja naurahtaa, sillä minulla ei ole enää pienintäkään halua tulla näyttelijäksi
vaikka ikävöinkin joskus
näyttämöä
sitä hetkeä ehkä eniten
kun esitys on ohi ja kumarretaan
rakastan katsoakin sitä hetkeä
tai toisaalta ehkä sitä kun kaikki on vasta niin alussa
että tuntuu ettei mikään ehdi ikinä valmistua
ettei tästä tule mitään
epätoivon hetki ja kuitenkin tietää
on ihan varma että siitä tulee
ehkä se hetki kun alkaa nähdä että tästä sittenkin tulee jotain
kun alkaa hahmottua
muistaa jo vuorosanat ja paikat

muistan kun käytiin tutustumassa johonkin isoon teatteriin joskus, olisikohan se ollut lahden kaupunginteatteri
meidän lasten teatteriryhmän kansssa
muistan sen tunteen kun tulimme siihen suurelle näyttämölle
minusta tuntui että tämä on minun paikkani
se oli kovin voimakas huumaava tunne
vähän tuntui kuin olisi jännittänyt kuin olisi ollut jo siinä yksin kuin tulisi olemaan

ja eilen mietin bussissa tullessani jyväskylään
myös ensimmäistä kertaa sitä
että entä jos olisinkin jatkanut pianon soittoa

nyt minulla on enää vain kirjoittaminen
ja pelkään että se unohtuu
että se jää että sittenkin
minä löydän itseni muutaman vuoden päästä jostain postista
ja olen siellä seuraavat kaksikymmentä vuotta
enkä enää kirjoita
muistelen sitä niin kuin nyt näyttelemistä tai pianon soittoa tai biologiaa
ja juuri nyt kirjoittaminen on
niin paljon etten tahtoisi luopua siitä
se on enää ainut mitä minulla on jäljellä
niistä asioista joita olen rakastanut tehdä
ainut millä voin enää ilmaista itseäni

ja tuntuu niin vaikealta jo nyt
kirjoittaa enää
mitään kunnollista
kynnys on noussut jonnekin kauas taivaan yläpuolelle
on tullut liikaa vaatimuksia
minulta itseltäni
olen ruvennut kriittiseksi omille sanoilleni
jokaiselle
mitä kirjoitan ja siksi en kirjoita mitään

ja tämä sade
joka ennusteiden mukaan jatkuisi koko tammikuun
saisi minut juuri kirjoittamaan
sade, joka ei lakkaa
ei lakkaa

ennen kevättä
ennen kevättä ennen kuin
vesi tulee yli
merien rantojen yli parvekkeen yli niin ettei
voi enää soutaa
ottaa kaloja yksitellen kämmenelle ja katsoa kuinka ne kuolevat koska eivät osaa hengittää

kesällä on luokkakokous
ala-asteen
näin pian, mutta emme osanneet lapsina ajatella aikaa niin kuin nyt

pidän päätä veden alla
vaikka en koskaan valveilla
osaa sukeltaa silmät auki
enkä pitkää matkaa
osaan katsoa vain omasta kameran linssistäni
vain minä voin kuvata minut
kun olen valveilla
mutta
niitä on kaksi
niin nopeasti liikkuvaa ja täytyy katsoa suoraan
sopii tammikuulle, koska on niin epätarkka

ja me piirsimme isin kanssa haavoihin hopeiset viivat
ja piti saada toiseenkin käteen
ääneni ei kuulunut kun huusin
vasta sitten kun puhuin tavallisella äänellä
ja veri lakkasi vuotamasta
minä pitelin ovea
mutta isi avasi sen rauhallisesti kokonaan
ja hänet potkaistiin nurkkaan
mitä minä olen tehnyt sinulle mitä minä olen tehnyt sinulle

jos olisi lumi minä
haluaisin mennä makaamaan sen keskelle
tehdä kuvioita tuijottaa taivasta joka on niin suuri jossa niin monta tähteä
liikkumatta liikkumatta ihan pieni hetki vain
juosta jäälle juosta niin monta kertaa että juoksisimme vielä uudestaan
mutta lumi oli vain pohjoisessa
ja kun lähdimme alkoi sade

ja sade jatkuu
tässä tammikuussa
joka jatkuu

ja minun on alettava suunnitella muodonmuutosta.