Hoo
pitkästä aikaa
ja uutena alkaneena vuonna

paistaa aurinko
ja olen lukenut tänään pikkuisen eläimistä
eilen luin sienistä.
ne ovat aika veijareita,
kaikki
kasvitkin ovat
ja protistit
ja bakteerit ja arkit

ho ho hoo

olen nähnyt paljon unia
ja kaikissa unissa minä aina itken
yhdessä peppi pitkätossusta oli tehty elokuva tai musikaali
ja kuuluisat ihmiset haukkuivat sen lyttyyn
mutta minä sen kun vain liikutuin kyyneliin niistä lauluista

ja viime yönä
yksi oriveden opettaja, runoilija ja yksi yliopistolla opettava olivat joutuneet johonkin onnettomuuteen
ja minä jostain syystä olin joutunut ystäväni kanssa vartioimaan sen yliopisto open tilaa
orivesi ope kuoli ja kaikki hääräsi sen ympärillä ja me jostain syystä tapettiin sen ystäväni kanssa se yliopisto ope.
kukaan ei kuitenkaan huomannut sitä, mutta me jätettiin merkitsemättä sellaiseen taulukkoon, että montako minuuttia se oli ollut hengissä.
syyllisyys alkoi painaa, ja eniten se, että jos meidän murha selviäisi
ja minä aloin esittää roolia, että tämä opettaja olikin sukulaiseni ja surin sitä kauheasti, tulin tunneille vollottaen ja kyyneleet jäätyivät silmäripsiin
lopulta sen open elintoimintojen tilastoja tarkastettiin ja olin itse siellä tarkastamassa niitä, merkitsin, että heppu oli ollut kolme minuuttia hengissä päästä ja yhden minuutin käsistä. tulostin meni sekaisin ja syötti kummallisia kirjaimia ja numeroita ja henkilökunta ja tekninen apu tuli paikalle. heräsin ennen kuin kenellekään selvisi osallisuuteni murhaan.

tänään aamupäivällä mentyäni uudestaan nukkumaan
vaivuin taas unen ja toden rajamaille.
kuulin kuinka isäni tuli kotiin ja puhui puhelimeen työpuhelujaan. tajusin, että siinä on jotain outoa, mutta en millään keksinyt mitä. sillä kyllähän isi tulee usein keskellä päivää käymään kotona, mutta mutta...
niin
sitten lopulta pääsin sängyssä istumaan, eikä isin puhelua enää kuulunut ja tajusin
että tietenkin,
tämähän on minun ja karin koti.
ei isäni koti. ei se tänne jyväskylään kesken työpäiväänsä tule.

ja koti tämä on.
minulla on nyt isovaarini vanha lipasto
maalattuna tumman punaiseksi
ja se on niin koti
olen ihan hulluna siihen
kirjaimellisesti hullu
kun ihastelen omaa huonekaluani päivä toisensa jälkeen.

ja tänään haluaa kävelylle vaikka väkisin.
ehkä pitäisikin mennä nyt.
kun on tullut päivän biologiatkin luettua

ja tänä vuonna minulle tulee saamani ennustuksen mukaan tapahtumaan:
jonkin uuden alkamista
toiveiden toteutumista
hautajaiset

siitä tulikin mieleen että yhdessä unessa näin myös piirrosfilmin, joka oli tavallaan vaihtoehto disneylle. siinä oli disneyn hahmoja, mutta se oli aivan absurdi, jonka alussa kerrottin herra Bushin kuolevan
ja lopulta pluto laittoi dynamiitin tuolill, johon piirretty Bush sitten iloisesti hymyillen tuli istumaan
piirretty yleisö oli kauhunsekaisen jännityksen vallassa
mutta uni loppui siihen ennen kuin näytettiin räjähtikö se
tai sitten en vain muista loppua.

ja nyt nauttimaan valosta
josta en yleensä nauti pääni vuoksi
mutta joka tuntuu nyt tämän pitkän sadekauden jälkeen hyvin hyvältä.