lähtö

Tää menee nyt.
Kohta.
Kohta. Pian.
yksi
kaksi
kolme
ei vielä. Mutta yöllä jo
on maita ja viikonloppuja kun pitää palata
etsimistä
löytämistä
meditaatiota johon nukahtaa
pöydän ääressä perhe,
veli sanoo kiitos paketista
terveisiä
Japanin aikataulut ovat eri
kuin kaikki muut
ja mistä sitä tietää miten sähköinen ja paikanpäällä
ja sitten valitsee kaikista viimeisimmän paikan
ihan viimeisimmistä viimeisen ihan perällä
eikä tiedä onko siellä hurina
vessa
humalaisia
tai mikä lie pakkolasku ja sitten viimeisten joukossa ulos
mutta sitten sen ei kai olisi enää muutenkaan väliä
en minä onnettomuuksia pelkää
tai kuolemaa
paitsi toisten
kun tyttö sanoo nähneensä unen jossa kävellä katuja ja itkee itkee vaan
ja miettii että pitää pistää statukseksi single
että se
kuinka kamalaa
tekee mieli sanoa että juuri niin se on
että siinä hetkessä
ajattelee ettei pääsekään kokoukseen
että pitää perua opetustunnit
että kaikki pitää alkaa alusta, kaikki se mikä on ollut

mutta nyt äiti sanoo että pitää syödä pinaattifetapiirakkaa
ja isi sanoo ettei tee mieli
se raukka jännittää vaikkei lähde edes matkaan

ja sitten on Janet Frame
mukana
vaikkei se ole oma
mutta se on laukussa ja ajattelee jos löytäisikin hänet
kadulta, poissa mielisairaalasta
vanhentuneena, miltei ikuisuuden vanhana
hänen englantinsa sellaista jota haluaisi suomentaa
(toivottavasti kukaan ei varasta häntä ennen minua!) omistuksenhalu

kohta
yksi
ja vuorokausi ja sitten
lentokenttiä, lentokenttiä, lentokenttiä
lentämistä, lentämistä, lentämistä
onkohan sen jälkeen enää mitään

kopiokoneessa tunnit
ja miettii miten opettajat välitunnein

kohta
nyt.

22.1

21.1

20.1

19.1
18.1

Regina Spektor
ja unessa runo
ja unessa runo pitkä
ja unessa valkoinen pyöreä museo ja
kauppakeskus joka muuttui elokuvateatteriksi muuttui valkoiseksi
funkkisrakennukseksi
ja piti löytää toinen,
paljon suurempi kauppakeskus ja ravintola
mutta ravintoloita oli kolme ja kadut ja bussi johon vain nousi ja tajusi että oli jo siellä missä piti

ja Regina Spektor:

"No one laughs at God
When their airplane start to uncontrollably shake
No one’s laughing at God
When they see the one they love, hand in hand with someone else
And they hope that they’re mistaken"

ja kun on sellainen päivä
että suoritukset vihdoin, vihdoin
ja tarjotaan melkein oikeita töitäkin
noin vain
noin vain
ja kun on sellainen päivä
että jaksaa tehdä joogan ja tiskata
ja Regina
ja ylihuomenna
ja eilen
ja naulataan seinän takana
ja nauraa appelsiiniosastolla
ja taas siinä kulmassa
jäädään kengällä ympyrää
ja ehkä puhuu liian kovaa
entisistä

ja sitten on kirjekin
sanne ja hanne
ja
voi miten voi pomppia ympäri talon

ja nyt pitäisi siivota ennen lounasta ja pitäisi pakata ja siivota ja pakata ja
olisi ihana vaan istua pakkasta tuijottamassa ja kahvia

"Two birds on a wire
One says come on
And the other says
I'm tired
The sky is overcast
And I'm silent
One more or one less
Nobody's worried"
-Regina Spektor, two birds -

17.1
Sunnuntaikultti.
ja sitä on onnellinen, kun on jooga, jossa hikipisarat putoilee joogamatolle
ja sitten kävelee ihan rauhallisin askelin keittiöön, tietokoneet pöydälle
ja edelleen katulamppu vilkkuu
ja sitten on ehkä ratkaisu kesäksikin.

Hirveä lista asioita
tekemisiä
kun on vain viikko ja sitten jo
istuu lentokoneessa, vieläkin
ja miten mahdottoman käsittämättömältä se tuntuukaan että kaksikymmentäkuusi tuntia
ei kai koskaan ole matkannut niin pitkää, edes puolta
ajattelemattakaan niitä päästömääriä,
ajattelemattakaan
yrittää olla ajattelematta
(ja että jos tämä olisikin vain yksi matka, jos tämä olisikin ainoa matka mitä koskaan tekee)

ja kuinka vihaa kauppoja
kun yrittää etsiä häälahjaa, mitä edes sellaiseksi voi antaa? ehkä olisi pitänyt ostaa sittenkin pala suomalaista metsää, se olisi oikeastaan ollut aika veikeä lahja :) oikeastaan enemmän kuin sopiva, nyt kun ajattelee. ja sitten ei ole kirjojakaan kirjakaupassa kuin kalevala ja joku hemmetin dekkari. eikä mistään löydy mitään mitä etsii kun etsii ja aika loppuu ja taas on ihan myöhässä kaikkien asioiden suhteen niin kuin opettajatkin ovat ja sitä istuu kolmatta tuntia odottelemassa että käsiteltäisiin sitä mitä piti käsitellä mutta
olisihan se pitänyt aikaisemmasta kokemuksesta tietää että ei
mutta sitten ehtii juuri ja juuri pankkiin ennen kuin se sulkee ovensa ja sitä ehtii ja täti ei tiedä onko uuden-seelannin dollaria edes olemassa ja minä hymyilen niin paljon ettei enää haittaa että on istunut kolmatta tuntia odottamassa kun on kerrankin tehnyt mutta kuunteleekin jo kolmena vuonna kuullut samat tarinat siitäkin tytöstä joka kävi itkemässä kunnes kirjoitti huippugradun. ja joskus pankkinaiset ovat niin huvittavia. ja sitten
viikonloppuaamuna nauretaan että eihän siellä kun lampaita vaihdellaan
ja ajattelee Pianoa, jossa maisemat ja että ne maisemat kohta minun
olisiko?
voiko siinä käydä että siitäkin saaresta tulee minun? että kun on jo kaksi, on jo kaksi saarta kolmesta että sitten olisi kolmaskin? mikä sattuma
että on kirjoittanut kaikista saarista ennen kuin on käynyt
ja yhtäkkiä niissä käykin
että eri tavoin sittenkin kuin Waltari.


14.1 Äijälä. Mikä idylli. Vaikka 3-luokkalainen poika ajatteleekin vain itsemurhaa ja 5-6.lk pojat kasiluokkalaisten naisten tissejä.
15.1 Ja sitten kun on juossut pitkästä päivästä kotiin tulee poika, jonka kanssa on pelattu ennenkin ja tyttö, jonka kanssa poika on pelannut ennenkin. Ja päätä särkee niin että peli on vain peli ja kun ovet on menneet kiinni laittaa pimeän.

16.1 Ja tämä päivä on listattujen asioiden päivä. Kahvin voimalla.

Petäjävesi. Aamu aamupäivällä. Harmi kun aurinko meni just pilveen ja kun tuli takaisin oli jo laskemassa eikä bussikuski tiennyt minne piti ajaa, tullessa
mennessä ei taas keltään otettu maksua

mutta nyt
on taas kotona ja voi huokaista että huominen päivä alkaa vieläpä kaksi tuntia aikaisemmin eikä tietoa vielä milloin se päättyy.

ja sitten tehdään draamaprosessia työuupumuksesta. olisi paljon sanottavaa. niin paljon että mennä nukkumaan kun unia ei jaksa enää edes muistaa mitä niistä. ne on unia kuitenkin. ja kohta melkein viikon päästä on jo viikot kun ei malta nukahtaa yhtään malta.

tuli kotiin taas yhdeksän jälkeen. yritti kuvata lumen alle hautautuneita pyöriä
mutta eihän niistä mitään ja sitten on vain nälkä ja ajatus huomisesta ja ylihuomisesta ja tuntuu että tämän päivän kuvassakin on vain haamu. haamu siinä ovella jotenkin vain. haamuksi tullut. ja silti näitä päiviä rakastaa kun juoksee vain juoksee vain juoksee vain ehtimättä ajatella että juoksee ja kaikesta juoksusta huolimatta on aikaa siihenkin että on kahvikuppi kädessä ja tyttö näyttää thaikuvia ja pojan sängyllä on punainen peitto ja kirjat pinoissa lattialla ja talvella sumu on kumman värinen, hissit hitaita ja yliopiston kirjastossa mies ei katso tällä kertaa pornoa. niin ja on vielä aikaa kahlata läpi äänirunoutta ja hymähdellä sille miten kasiluokkalaisten silmät tulevat
edes takaisin edes kun he kuuntelevat niitä
hymähdys hym

Ehkä minun olisikin pitänyt tehdä vuoden kuvaprojektista omakuvaprojekti
kun en osaa kerta kantaa kameraa mukanani yliopistolle tai kirjastolle tai juomatehtaalle tai kauppaan tai ylipäänsä edes kadulle. sitten on jo ilta ja on vain omat väsyneet kasvot ennen suihkua. tuntuu hyvältä tulla kymmeneltä illalla koulusta kotiin. tuntuu että on tehnyt jotain
vaikka todellisuudessa opintopisteet eivät kerrytä mitään sellaista mikä missään näkyisi
ja ja ja
listaa voisi jatkaa ikuisesti

mutta sitten on kirje ystävältä joka asuu toisessa maassa ja joka istuu samalla tavalla pöydän ääressä kuin minä. ja on nunna joka sanoo että meditoi vaikka kolme minuuttia kerrallaan että ei sen tarvitse olla sen kummempaa ja että maailma on muuttumassa. hän sanoo että sen. että maailma on ja ihmiset
että uskoisiko sitä?
uskoisiko sitä sittenkin?

Yksi katulampuista vilkkuu.
Ja on salaliittoteorioita
joita voi keksiä itsekin
ja


I didn't believe in anyone but I found you today
My eyes are not closed baby I still remember
- Emilie Simon, to the dancers in the rain -

ja pakkanen lauhtuu

kuvat.
viimeiseltä viikolta.

5.1 Minun foss tyttö. Kun oli pakkanen ja me etsittiin kahvilaa joka ei olisi keskustan porvarikahvila mutta sitten me mentiin ketjuun ja me vain istuttiin nurkkapöydässä ja minä niin tykkään tykkään kovin minun foss tytöstä.


6.1 Ja oli jo yöksi vaihtunut kun istui junassa takaisin ja kuu oli pudonnut. tietenkään ei ollut kuin kännykän kamera ja kuu näyttää vain valkoiselta läntiltä joku valo piste joku mutta se oli ihan tummankeltainen ja kallellaan ja niin alhaalla ettei sitä näkynyt enää pihaan, josta pakkasessa juoksi sisään

7.1 Tuli kotiin ja oli kirjemeri lattialla. Oli tullut ihan toiselta maailman puolelta ja oli saarivaltioista ja oli Suomesta ja ihanat.

8.1. Yhdistystoiminta on.
9.1. Joka jatkuu seuraavan päivän puolelle.

10.1 Mutta tänään olikin violetti taivas.

ja sitten se muuttuu illaksi
ja yksi katulampuista vilkkuu
eikä enää muista kuinka ajatteli käytävien välissä lauluun
elokuvaa elokuvaa

unessa ihmiset jonoina jonoina
epiduraalipiikille.

ehkä tänä yönä
minä kohtaankin puolivälissä
puolelta
siinä missä on jäätynyt tie ja violetti taivas
känninen mies sytyttämässä savuketta
ja siinä missä kuuma musta yö
ja poltettu iho miehellä
joka soittaa kitaraa.
puolivälissä.

sosialisaatio

miten itsestäänselvyyksiä voikin oppia katsomalla kasvatustieteen videoluentoja.
Aikaisemmin en ollut edes ajatellut että nykyajan työelämä ja tositv
jakavat samanlaisen todellisuuden
mutta nyt ajattelen.

ja sitten oli lumityöt ja lumi upottamassa koko jalan
vuosi sitten oli sunnuntai
ja kävely sumuisessa Reykjavikissa meren rantaa
ensimmäinen kerta keltaisessa kahvilassa. puhelinnumeroiden vaihto.

mutta nyt on tämä vuosi
pitäisi lakata elämästä siinä mikä on jo ollut
tai laskemasta että enää 19 päivää

nyt. ja nyt
ei ole muuta.

1.1. Matkalla kummisedän 50v synttäreille.

2.1 Värit ja valo ei tietenkään tule oikein tässä blogiohjelmassa. Jostain syystä. Mutta oli hyvä hiihtää -19 asteen pakkasessa kun ei tuullut. Kuvassa äiti.

3.1. on vain istumista. Epämääräisiä yritelmiä tehdä jotain. Omakuva.

Tämä vuosi
ja minä otan joka päivä kuvan. Lisään näistä kolmesta ensimmäisestä päivästä kuvat tänne myöhemmin. Olen ne kuitenkin jo ottanut :)

kirjoittamattomia sanoja
paljon
voi
liikaa

kun mieluiten hiihtää vain järven yli pakkasella
neuloo neuloo neuloo
ja painaa käsillä naamaa kun kaikkea on tutkittu niin pirusti että hukkuu aineistoon!
se rajaus, se rajaus.

mieluiten vain kävelisi kamera kädessä

tasan vuosi sitten
tasan vuosi sitten lähti saareensa.

unessa on nukke joka osaa kuiskata
ja pulkkamäki eikä tiedä loppuuko se rotkoon
mutta mäki viettää järvelle
nauru

pakkasta niin paljon ettei kukaan suostu hiihtämään
kaikilla tekemättömiä töitä
huokaus huokaus huokaus

tasan vuosi sitten sitä oli jo
matkalla toiseen maahan
tasan vuosi sitten
sitä istui köpiksen lentokentällä odottelemassa toista konetta
tasan vuosi sitten
seurasi näyttelijäseuruetta ja mietti mitä he menivät kuvaamaan ja minne
kun jokainen testasi lepotuolia
tasan vuosi sitten
sitä oli painava matkalaukku ja reppu ja kassi ja kameralaukku
tasan vuosi sitten luki Vigdis Grimsdottirin viimeisintä kirjaa
sivu kerrallaan
oli menossa
ei tiennyt että sitä poikaa joka jäi lentokentän toiselle puolelle ei suutelisi enää koskaan
että ensimmäinen ihminen jonka saarella näkisi tulisi tytöksi jonka kättä on hyvä puristaa autojen takapenkillä
ei tiennyt että Grönlanti olisi Grönlanti että se olisi
että Islanti olisi Islanti että se olisi
ei tiennyt mitään niistä ihmisistä jotka tulisivat sisälle ja pois
ja musiikki

ja
miten kummallista ettei tästäkään vuodesta voi
edes tinan muodoista
että onko se saapas, varressa rahaa, vene niin kuin aina
vai raskaana olevan nainen

ja toisinaan sitä jää tuijottamaan yhtä pistettä
yhtä pistettä vain oli se sitten katto tai kirjahylly tai ikkuna

lumi sataa pakkasessakin.