keskiviikkona, helmikuuta 04, 2009

Uusi harrastus

On parempi uida valoisaan aikaan
sillä silloin jaksaa uida
vaikka uiminen on niiiin paljon hitaampaa
kuin juokseminen
olimme siellä 12-15 melkein
ja uin 1200m
1km ja 200m
ainoastaan!
ja silti se tuntui paljolta
kun allas on pitkä 50m
aika monta kertaa edestakaisin

haluaisin mennä huomennakin
mutta olin eilenkin
ei sitä voi kai kolmea kertaa peräkkäin
varsinkaan kun siellä kuulemma käy aina samat ihmiset joka päivä

ja en aio mennä huomenna aamulla islannin tunneille
kuuntelen ne nauhat mieluiten vaikka kotoa
en jaksa herätä joka aamu seitsemältä

haluan jonkun aamun oman aamun

ja oli tänään niin hyvä Sannen kanssa
laittaa ruokaa ja syödä ja kuunnella musiikkia
meidän lempimusiikkeja
puhua puhua puhua
voi
meillä on niin paljon kaikkia samoja
ajatuksia
ja alfred j kvak
mikä sattuma
että sen luoja, hollantilainen mies
on Sannen suosikki
ja että tämä ihmellinen animaatiosarja
on ollut meidän kummankin suosikki lapsena

ihmeellistä että täällä on ihminen
jo ystävä. kyllä. puhumme jo siitä että hän tulisi käymään suomessa
haluaisin näyttää hänelle niin kovasti maani
sillä olen täällä ollessa alkanut pitää yhä enemmän omastani
voi
suot
katsoin ystävän kuvaa suosta ja naavasta
ja tuli niin voimakas
että kyllä
ne ovat minun maisemiani
eivät nämä vuoret
jotka toki ovat upeita
mutta minua
ne eivät ole
vähääkään
tai meri
ehkä kaunis ja sellainen

mutta kaikista eniten järvet. soutuveneet. puut huojumassa.
kylmä vesi ei tämä kuuma.
vaikka kuuma tuntuukin ihanalta
pakkasessa ja auringonpaisteessa. voi. voi.

ja minulla on sellainen tunne
mahassa
jaloissa käsissä
kaikkialla kehossa
sellainen vain
että tykkään olla täällä, että on hyvä
että on niin hyvä olla poissa kaikesta siitä mikä oli arkea
kaikista sähköposteista ja ajatuksista
jotka olivat lukkiutuneen
ihmisistäkin,
vaikka kaipaankin jokaista
enkä vähiten sitä jota rakastan

mutta silti
minun aikani
minun viisi kuukauttani
vain minun
että minä saan nähdä vuoret ensimmäistä kertaa
minä saan keskustella tunnin kuumassa kylvyssä uskoon hurahtaneen islantilaisen kanssa
vaikka tekisi mieli jo nousta pois vilvoittelemaan muttei kehtaa keskeyttää toista
että minä saan kävellä lumisia katuja jotka eivät ole minun
ja istua keltaisessa kahvilassa joka on minun vain tämän lyhyen ajan
vihreä villapaita päällä
islannin kuviot kauluksena

minun minua minulle
itsekäs tyttö. itsekäs mutta iloinen siitä että on
että otti tämän ajan
eikä pelännyt liikoja
ja että nyt kun olen täällä
minä todella
olen täällä.

2 kommenttia:

Puuvis kirjoitti...

Et sinä ole itsekäs,

pöh möh!

Et ollenkaan itsekäs, ihan vaan hyvällä tavalla itsestäsi välittävä, niin se pitää ollakin.

(Sanon minä, minä, joka halusin niin kovasti oman yksinäisen kodin, että loukkasin monia ihmisiä)

Mutta niin sen pitää olla.
Että sitten kun todella on,
on siellä missä on.

Unnaaarna kirjoitti...

:)