itkupäivä

Aamulla on noustava ylös
vaikka onkin nukkunut monta tuntia enemmän kuin tavallisesti
yöllä naapurista kuulunut actionelokuva ja omituinen puhelinsoitto naapurihuoneesta
ja herääminen neljältä aamulla muka aamuun
väsyttävät
ja tuntien jälkeen on parityö
ja parini, Olga, Venäjältä
osoittautuu hirvittäväksi.
Kaikki minun itää rakastavat ystäväni saavat nyt kurittaa minua, mutta en ole vielä kertaakaan tavannut miellyttävää venäläistä. Ei saa yleistää. Tiedän. Enkä ole sen tyyppinen, että ajattelisin ihmisiä hirveästi kansallisuuden perusteella. Paitsi venäläisiä näköjään. Hän oli hirveän tarkka kaikesta ja ei kelpuuttanut mitään ideoitani ja kun yritin tutustua häneen hän vastasi hyvin nopeasti ja ilmeettömästi kysymyksiini ja kiirehti eteenpäin. Ja
kaiken huippu oli, että hän halusi korjata islanninääntämykseni. Hän huomautti jokaikisestä u:sta jonka lausuin uuna enkä yynä ja kirjoitti ne vihkooni. Ja hän on ollut täällä jo kolme vuotta. Opiskellut islantiakin. Voi miksi, voi miksi minä olen saanut hänet parikseni (Koska hän kysyi minua enkä silloin arvannut että hän olisi tuollainen!) ?

No, lounas ja lounasseura aamuisen parityön jälkeen oli mukavaa. Suomalaislounas. Ja sitten oli suunnitelmissa huoneen imurointi, pyykit, vuokranmaksu, kotitehtävät, draama...

mutta
kuinka ollakkaan, jo kaksi viikkoa aikaisemmin valmistamani powerpoint esitelmä Suomesta ei avautunut. Ensimmäisellä kerralla, kun minun piti pitää se ei ollutkaan aikaa ja viime viikolla en saanut sitä avattua koulussa. Luulin sen johtuvan macista, mutta ylläripylläri. Ei se avaa sitä nyt mun omalla macillakaan. Kahden unettoman yön työt hukassa. Suomifaktat, kuvat, yliopistot kaikki. Aloin itkeä. Niin turhauttavaa.

Ja sitten kuulen vielä senkin, että poikani ei pääse vieläkään terapiaan
koska hän on liian masentunut! Hän on liian masentunut jotta voisi saada apua masennukseen! Mikä paradoksi! Mikä käsittämättömyys!
Tekisi mieli ravistella niitä terapeutteja ja lääkäreitä ja kaikkia. Että tätähän se juuri on. Että ihmiset odottavat ja odottavat ja jonottavat ja jonottavat ja syövät lääkkeitä ja yrittävät ja kulkevat luukulta luukulle ja lääkäriltä lääkärille ja mitään ei tapahdu. Ei kai ihme että sitä turhautuu eikä pian jaksa edes yrittää. Silläkö se tyhjyys sitten lievenee että odottelee toiset puolivuotta lisää....jos se vaikka itsestään...

Enkä sitten mennyt edes maksamaan vuokraa ja nyt kurssi on huomenna varmaan taas puolet enemmän rahaa minulta pois.

Mutta joogaan menin ja se oli hyvä. Vaikka pienen hetken meinasin sielläkin itkeä, mutta sitten sain taas mielen keskitettyä. babanam kevalam.

mutta sitten taas keittiössä kaikkien ihmisten ympäröimänä Sanne soittaa ja kysyy onko minulla kaikki hyvin ja onko kaikki hyvin meidän välillämme ja minun on pakko sanoa että kaikki on hyvin että puhutaan huomenna ja sitten laitan puhelimen pois ja alan itkeä ja kuka luulee että itken hänen takiaan ja joku toinen että hänen tai sitä tai tätä ja kaikilla on selitys minun itkuuni
paitsi minulla
joka vaan itken

ja mietin miksi itku on itkupilli ja sitten ilopilleri
miksei itkupilleri ja ilopilli

ja on karpalovadelmasuklaata ja leijonasalmiakkeja (KIITOS Ä!)ja nuuskamuikkuspurkkaa (KIITOS H!) ja itkettää itkettää itkettää vaan eikä sille jaksa keksiä mitään uusia nimiä kun se on itkua ja sitä voi itkeä vaikka keittiössä jossa on kaikki ihmiset ja sitä voi itkeä tässä ja kadulla ja koulussa

mutta koulusta
minä sen verran että olen päättänyt jättää sen koko draamapaskan
en mene sinne huomenna kun ei ole powerpointtia enkä mene sinne enää koskaan ottamaan typeriä kuvia tai tekemään käsinukkeja tai mitään vaikka se onkin hauskaa mutta minä en ole hauska
ja ensi vuonnakaan en voi opiskella enää draamaa jyväskylässä koska meillä on niin kiva yliopisto että se ei halua rahoittaa moista turhaa ainetta näin yksinkertaistettuna mutta totuudenmukaisesti ilmaistuna
joten minä jätän koko paskan. mikä saattaa kuulostaa tyhmältä ja onkin tyhmää
koska sitten minun täytyy taas keksiä uusi sivuaine joka vie taas uudet kolme vuotta (kun minullahan ei ole kun approt naistutkimuksesta, filosofiasta, ekologiasta, draamasta melkein plus tietty kirjallisuus josta on melkein syventävätkin ja mitähän helvettiä niilläkään teen kun en tee gradua sinne ja plaah)

tänään jo ajattelin taloustieteen aloittamista
kun näyttää nuo valuuttakurssit tulevan jokapäivä tutuiksi näinä päivinä.

että sellaista tänne.