Reykjavik. Haaveilen ullakkohuoneista.






Täällä on talvi.
Revontulet melkein himmeästi vihreät, mutta samaan aikaan sattui kuunpimennys. Tai luulen niin sillä tämän kuvan jälkeen kuuta ei yhtäkkiä enää ollutkaan koko taivaalla.

Esja vuorille.
Sanne, Liesbeth, Charlotte, Maija










Synttärisankari. Näin hienoa.

Uudet kengät valmiina tanssimaan. FM Belfast

Tanssivat. Hanne, Dejan, Charlotte, Sanne

Eilinen oli siis täysi. Niin paljon valoa ja matkaa. Musiikkia, ihmisiä, ihmisiä. Klubit ovat täällä niin täynnä että tanssiminen on hikeä. Hikeä se on kun tanssii kello yhdestätoista aamu viiteen niin että ei ole yhtään ujoa.
Ja vuoret. Niille menen vielä monta kertaa uudestaan. Ja simpukkarantaan.

Aamukuudelta kotona. Väsyneenä jalkapohjat. Tänään niskat. Koska heilutin uutta tukkaa. Pidän siitä. Ja täällä olosta. Pidän siitä että aurinko tulee ikkunoista. Että lumi kiiltää hankena. Että on tuttuja teitä ja ihmisiä.
On tyttö jonka kanssa kävellään toisiimme nojaten ja poika huutaa takaa että lesbot.
Ja että sama poika kävelee tuntien päästä kädessäni kiinni ja sanoo että olen suosikkisuomalainen.
Ja että aamunhämärissä me juoksemme alas katuja niin kuin vuoria
sen jälkeen kun olemme juoneet tuoremehua ja syöneet paahtoleipää ja mysliä jatkoilla
neljä suomalaista ja slovenialainen

ja huone on kaaos. minun huoneeni.

rakastan selloja ja viuluja.