Meksikotyttö menee ehkä naimisiin
ja minä oon innoissani
vaikka vain jo ajatuksesta.
rakkaudesta. voi.
niin monet alkaa mennä naimisiin
ja monien isovanhemmat ovat sairastamassa kuolemassa
ja minä tulen olemaan pian kaksikymmentäneljä.
en oikein tajua sitä. muistan aina että olen 21. olen jämähtänyt siihen
mutta bussissa neljän teinipojan piirittämänä
kun yksi tuijottaa ikkunan heijastamana minua yksi yrittää hiplata jalkaani jalalla
ja yksi muuten vaan tosi kiinni
ja he puhuvat islanniksi olevansa seitsemäntoista
minä ajattelen että pienet pojat ettekö te tajua että en ole viisitoista vaan kaksikymmentäviisi melkein! että olen vanha muija! jättäkää minut rauhaan!
hassua. niin hassua.
ja ahdistavaa. että olen jo niin vanha.
mutta kuitenkin näytän pieneltä.
haluaisin toisinaan näyttääkin sitten vanhalta.
enkä ikuisesti teiniltä. en haluaa enää yhtään noita tilanteita että typerät seiskatoistakesäiset finninaamat yrittää flirtata mulle.
huomenna on laavakenttä
ja minä ajattelen ainoastaan ystävieni häitä
oikeasti toteutuvia häitä
ja mahdollisia häitä
pakon edessä häitä
haluttuja häitä
mäkin haluun naimisiin. vapaaehtoisia sulhasia?
5 kommenttia:
miksi?
Minä en halua naimisiin.
En halua olla osa sitä.
Morsiuspuvut ja hunnut ja kaikki mitä häihin liittyy, ne lähinnä kuvottaa mua, saa voimaan pahoin. Juhlat. Ihmiset änkeytyneinä typeriin vaatteisiin. Ja korkokengät. Tuskaa.
Vaan on mukavaa, että jotkut pitävät häistäkin. Ja muista.
Ja minustakin tuntuu vaikealta hahmottaa, että täytän 24. Tuntuu vaikealta ajatella, että olen jo niin vanha, koska minusta tuntuu, että olen sama. Ja sittenkin vanha. Niin.
no sen takia että kaikki pikkutyttöjen näköiset vois pitää hääjuhlat samana päivänä ja pukeutua mekkoihin syödä leivoksia olla rakastuneita ja leikkiä koko päivä. ;)
enkä minä nyt ehkä ollut ihan tosissani.
vaikka en tiedä sopiiko näin vakavalla asialla leikitellä!
t.r
mä oon tosissani!
mutta ei häät tarkota että pitää olla kermakakku
voi olla myös puita ja ystäviä
ja hannen suklaakakkua jonka päällä on mustikoita ja kukkaseppeleitä joita tehdään toisilleen ja musiikkia jota joku laulaa.
ei naimisiinmenon tarvitse olla kuin kahden välinen. sitä että rakastaa ja että tahtoo jakaa sen niitten kanssa joita myös rakastaa.
minusta se on kaunistakin.
se ajatus. että tahtoo olla toisen kanssa aina. ja että sitten sitä juhlitaan. kun kumpikin tahtoo.
ja minä tykkään myös leikitellä
ajatuksella
leikkiä.
joo, kyllä mä ymmärrän tuon tosissaan olemisen kanssa.
tuo aikaraja oli nyt semmonen hupsu heitto. mietin vaan sitä, että yhtäkkiä kaikki ois naimisissa ja toisiaan seuraavia metsähääjuhlia.
mut viimeaikoina ei ole tuntunut enää yhtään kummalta, jos ihmiset on miettineet naimisiinmenoa.
t.r
Lähetä kommentti