Taas on niin myöhä
ettei rytmistäni tule mitään
en opi tämän maan tavoille
tai ehkä juuri opinkin
sillä täällä kaikki tapahtuu varsin myöhään (ruokakauppaankaan ei pääse ennen kahtatoista arkisin)

mutta olen ripustanut tänään sanoja seinälle
sen jälkeen kun tyttö tuli luokseni pakoon kämppiksensä ja tämän poikaystävän riitaa ja kirjoittamaan koulutehtävää
oli omituista. että siinä hän istui hollantilainen tyttö minun pöytäni ääressä minun tietokoneellani kirjoittamassa ja aina välillä kysymässä mistä voi tallentaa tai mistä voi muuttaa rivivälin puolitoistakokoiseksi, koska tietysti, kaikki oli suomeksi
ja minä minun lattialla
merkitsemässä kaupunkeja karttaan
kiinnittämässä valkoisella sinitarralla suikaleita seinään

ja illalla kaikkien kauppareissujen ja ruoanlaittojen ja teenjuontien ja suklaakeksien syöntien jälkeen meillä oli keskustelu
kolmella meillä. sanasta väärinymmärräys tai väärinkäsitys tai väärintulkinta
ei ehkä ole ihan hyvää suomenkielistä sanaa
vaikka ei kyllä englanniksikaan
misinterpretation
että mitä se tarkoittaa
koska Dejan tahtoisi tehdä siitä vaatesuunnitteluunsa työn
ja minä ja Sanne istuimme ensin keittiössä, sitten sohvilla
ja Sanne puhui ja hänen ajatuksensa olivat niin hienoja ja selkeitä
englanniksikin
ja lopulta minäkin sanoin ihan vähän jotakin
ja Dejan innostui meidän ajatuksista
ja siinä oli niin hyvä
ja sitten me selitimme ja puhuimme Dejanin kanssa kohtalosta ja sattumasta ja kumpikin tarkoitti samaa mutta väitteli toista vastaan kunnes Sanne nauroi että te olette samaa mieltä.

Mutta paljon on ollut myös surua nimittäin Sannen isoäiti oli saanut sydänkohtauksen.
Ja me olemme täällä. Meren takana.

On niin outoa. Että olemme täällä. Olemme olleet jo ihan pian kuukauden.
Olen ollut täällä jo yli kolme viikkoa. Päivän yli kolme viikkoa. Se on niin pitkä aika, mutta
mennyt vain
ja tulevatkin viikot menevät
ne menevät yhä nopeammin
ja minulla on vain Islannin kartta edessäni kaikkine paikkoineen.

Niin paljon mitä haluaisi nähdä. Tulee sellainen kuin pitäisi juosta
ja niin paljon mitä pitäisi ehtiä
tuolla tuo keskeneräinen kirjani palasina
osa seinällä osa lattialla
ja joka toinen minuutti saan mukamas loistoidean
uuden
aivan kuten gradun tieteellisen osankin suhteen
voi
en toden totta ole ehtinyt mitään täällä

enkä haluakaan ehtiä

haluan olla täällä.

elää sen rytmin mukaan mikä minulle tulee
tuntea niin kuin tunnen
olla väsynyt ja tahtoa kotiin ja tuttuun
ja sitten taas hymyillä sille että on jo tutuilta tuntuvat kadut täälläkin
ihmiset joiden kanssa voi olla koko päivän niin että toinen tekee omaa juttuaan ja minä omaani
että on hyvä
että tämä on vain viisikuukauttapitkä
että täällä ollaan mutta että tullaan takaisin

väliaikainen mutta muutokset
jotka tapahtuvat minussa
jotka tulevat minuun
kieli ihmiset maa, johon olen astunut itse, yksinäni
ilman kenenkään apua
etsinyt kartasta itse keskustan
ovat pysyviä

voi.
on niin täyttyvä olo
sellainen että paljonpaljon

ja että siellä
mistä olen tullut on ihmisiä
joita en menetä vaikka olen täällä
että
minun poissaoloni
saattaa jopa lähentää

ja että on mahdollisuuksia. kaikki on.