nenäliinoja ei saa islannista
ruokakaupasta ainakaan
ehkä niitä saisi apteekista
josta saa myös sukkahousuja.

Sanne tuli luokseni käymään. Hän asuu lähikadulla. Ihan tuossa lähellä. Hänellä oli mukana appelsiini ja luumu. Sitten me juotiin vihreää teetä sitruunalla maustettuna keittiössä ja kerrottiin toisillemme opiskeluistamme ja vertailimme maittemme luomuhintoja (kauhistelimme islannin luomuhintoja) ja lopuksi tutkailimme Sannen kurssikirjaa, joka oli paksupaksu ja tieteellinen ihmisen kehityksestä.
Voi.
Sitten tuli Maija ja toi minulle kaksi kurssikirjaani Islannin kieltä varten ja mustikkasoppaa! Samaa kuin Suomessakin!

En olekaan ihan yksin täällä! Vaikka sairastan!

Ja taivaalta ei pyrytä mutta on lunta maassa. Taivas sininen kuu ei enää ihan täysi. Aurinko melkein laskenut. Pakkaspäivä. Kirkon tornit ikkunasta. Jonain päivänä menen sinne. Kirkkoon. Kirkontorniin soittamaan kelloja.

sitten kun olen parantunut tästä toivottavasti vain flunssasta.
Sitten astelen punaiset lapikkaat jalassa pitkin lumista Reykjavikia ja hah hah haa, minäpä olenkin tottunut lumeen! Sitten hymyilen läheisen päiväkodin lapsille kun he kumpparit ja kurahousut jalassa vesilätäköissä. Sitten astelen kevein askelin tuulta vasten merenrantaan. Kaivan lumeen hautautuneita kiviä. Meri jäässä, onko? Joutsenet vielä yhdessä rykelmässä järven (se lampare) toisessa päässä huutamassa. Hanhet kevein jaloin heikoilla jäillä.

Mutta siihen asti
minä täällä peittojen sisässä palelevin sormin.