Miten hiukset voi haista tupakalle
vaikka sisällä ei saanut polttaa
ei missään sisällä niin kuin ei suomessakaan
että voisi kuunnella musiikkia ilman savua

kuuntelimme niin montaa musiikkia
etten muista niistä
kuin mysterious martan
ja minä sanoin hänelle että hänellä on hyvä ääni

ja minusta tuntuu
että joku kakkaa kiusallaan minun vessaan
koska tänään ei ollut edes juhlia
mutta siellä oli kakkapökäle
vaikka olin itse koko päivän poissa...
eli se ei voi olla minun.

blue lagoon.
saattoi uida kuumassa suolaisessa vedessä ja katsoa vuoria
sauna
sekin oli
mutta ilman vettä jota olisi voinut heittää kiukaalle
silti tuli kotoinen olo
koska se oli tehty puusta.

mutta kukaan ei maininnut eilisistä juhlista
sillä tavalla että olisi kysynyt mitä minä tein
kun minua ei näkynytkään
kaikki ehkä tiesivät
että se itkevä tyttö oli koko illan ja yön huoneessan
ei tullut edes laulamaan happy birthday

ja poikanikin lähetti viestin
että minä otan tämän ihan liian vakavasti
ja melkein alkoi itkettää
koska tietysti otan tämän aivan liian vakavasti
mitäpä minä vakava tyttö en ottaisi liian vakavasti
suupielet menevät itsestään alas
se on se minun perusasento, hymyillessä viivaksi
ja silti se tuntuu pahalta kuulla
että minä olenkin se
syyllinen itse kaikkeen
vain sen tähden etten osaa olla rento
että kakkapökäleet ja vessapapereilla vuoratut lattiat on ok. että on ihan ok että minä pyyhin kännisten vieraitten äijien pissaa ja kakkaa ja spermaa. joka viikonloppu
omasta vessastani
nyt liioittelen.
mutta niinhän minä teen aina.
liioittelen koska en ole rento.

en sopisi meksikoon. en sopisi minnekään.
en tähän aikaan

parhaiten jonnekin hyvin kaukaiseen ja merenalaiseen
kun ollaan vielä ameebavaiheessa tai muussa sellaisessa
kun yksisoluiset elävät yksin erillään toisistaan

ehkä en sovi ihmisiin

vaikka Sanne sanoi tänään että hän on niin onnellinen että me tapasimme. ja sattumat.
sattumien Islanti. Muutosten Islanti. Päämiesten eroamiset koska heillä on kummallakin syöpä. Tekosyy ilmiselvästi, koska eivät halua myöntää tappiotaan. Mutta syöpä kuitenkin. Tuskin he sitä ovat keksineet.
Ja milloin ne vuoret purkautuvat?

Niin. Ehkä minun pitää olla täällä juuri nyt. Juuri kun on muutosten aika. Täällä. Ehkä minussakin.
Ja jokin minussa aina toivoo että meret huuhtoisivat ihmiset pois tai laava
tai hillitön tuuli, noin vain, kuten pyyhkeet lentävät Blue Lagoonilta Grönlantiin

Ajatelkaa
mitä ihmettä me oikein teemme täällä?
Ne hetket kun näyttää siltä, että ihmiset nauttivat olostaan, ovat niitä kun heillä on pää seikaisin, kun he eivät enää täysin ole tässä todellisuudessa.
Yritämme kyllä kaikkemme, ja välillä hyvin onnistuen, hävittääksemme todellisuuden.
Siksikö hillittömät rakennuksetkin, kaikki? Että emme tietäisi missä olemme.

Välillä sitä vaan ei kuulu tähän. Kun kuuluu maahan
kun itselle riittäisi niin vain kirkas tähtitaivas tai pilvinen tai aurinkoinen ja metsät ja järvet joet tai meret. Kivet, käsittämättömän mustat pyöreät kivet, tai valkoiset, tai pienet harmaat muodottomat. Riittäisi ihan vain se että voisi istua kivellä ja hyräillä. Että voisi silloin tällöin nähdä hymyn ja koskettaa kättä. Riittäisi kuu ja sinilinnut (voi, minun täytyy mennä takaisin kirpputorille ja ostaa Vigdiksen Z islanniksi, sillä sekin oli sattuma, että se oli ensimmäinen kirja joka sattui silmieni eteen kun menin kirjahyllylle! Valehtelematta! Laskin käteni kirjalle ja siinä se oli Z!)

Mutta mistä löytyisi sellainen paikka että voisi tanssia vain tanssimisen vuoksi
voisi olla hiljaa ja olisi kaikkia lajeja. Eihän tässä maailmassa enää ole paikkaa, jossa ei olisi ihmisen ihmisyys. Ällöttävä. Oksettava. Röyhtäily, oksentelu, huutelu, keskisormen näyttely, sylkeminen, nuuskaaminen, kuolaaminen, puukottaminen, kirveellä paloittelu, ammuskelu,

Ja onko meitä muitakin?
Onko jossakin toisiakin sellaisia, jotka tahtoisivat elää syöden vain sen minkä tarvitsee haluamatta verta. Joiden ei tarvitse sekoittaa päätään ollakseen onnellisia tai nauttiakseen kauneudesta.

Toisinaan sitä on vain ihan yksin.