mä en osallistu bileisiin tänään. siellä ne on. Asbjörn ja hänen kaksikymmentä ystäväänsä ja he kaikki haluavat käyttää minun vessaa koska se on ainut vessa käytävällä heitä lähinnä. alhaalla ei ole vapaita. mutta eihän minunkaan vessani ole vapaa. minun vessani on minun vessa mutta se sattuu vain olevan käytävällä koska jaan sen toisen ihmisen kanssa. plaah. kirjoitin punaisin kirjaimin oveen että se ei ole muiden käytössä. vaikka siinä oli jo ennestäänkin lappu.
tyhmää. olen tylsä ja tiukkapipoinen mutta en halua että kännäävät islantilaiset ja jotkut ärsyttävät itävaltaiset goottitytöt käyttävät minun juuri siivoamaani vessaa.
plaah.
mutta lähden ulos. en tiedä minne tai mitä mutta vain ulos. Dejan tulee minun kanssa. näemme kahdentoista minuutin päästä. Hän on kiva. Vaikka totaalisen erilainen. Sellainen sosiaalisuuden sosiaalisuus. Ja vahva ja avoin ja kaikkea sellaista mitä minä en. Mutta kaikesta huolimatta hän pyysi minua lähtemään ulos kanssaan. Kohteliaisuudesta tai ei.
Jokatapauksessa, joten ehkä me olemme ystäviä.
Ja tahtoisin nähdä jo ne revontulet. Tänään siihen olisi pieni mahdollisuus. Pieni pieni, kun on taivas ollut kirkkaampi.
Vihaan bileitä.
(vaikka eilen olikin kaikesta huolimatta ihan hauska katsoa kännisiä islantilaisia ja juoda punaviiniä hienossa kahvilabaarissa)
6 kommenttia:
Voi Hanne! Voi Hanne Hanne, miten kaipaankaan sinua!
"Vihaan bileitä." Minä niiiin tiedän, miltä susta tuntuu.
Kaipaan sitä, että on tulossa bileet. Minä mietin vaatteita kotona. Mikään ei näytä hyvältä, ihmiset alkavat pelottaa enkä halua juoda mitään. Sitten soitan sinulle. "Kuule... haluatko sä mennä?" Ja sä et halua. Ja sitten nauramme bileet ulos meidän elämästä, laitamme lenkkivaatteet ja menemme kävelylle. Sitten juomme teetä minun sinisessä keittiössäni.
Minä en vihaa bileitä. Mutta minä en jaksa niitä.
Hanne, kaipaan sinua. Kaipaan meitä. Meitä tylsimyksiä. Mutta olemme tylsimyksiä vain niille, jotka menevät bileisiin. Mulla on sun kanssa miljoona kertaa hauskempaa kuin missään bileissä!
Pinja, nyt mua itkettää koska mä olen kauheessa koti-ikävässä ja kaipaan sinuakin niin paljon! sitä että todella olisit täällä ja lähtisit kanssani lenkille ja teetä tai että mä olisin siellä!
pikku ystäväni siellä maailmalla
ja minäkin täällä
bileisiin sopeutumatta
Hanne. Koti-ikava tulee. Ja se menee. Usko pois. Alussa minakin vain itkin. Itkin ja halusin kotiin. Mutta se olo kannattaa kestaa. Kuukauden paasta sinulla jo on joku, jonka kanssa olla menematta bileisiin. Jonka kanssa ei tarvitse yrittaa tutustua, koska tunnette jo! Alku on vaikea, paljon itkua. Ainakin minulla. Mutta katsos - tanne mina vain jaan!
Rutistuksia
Niin. Minusta melkein alun koti-ikävää pelottavampi tunne on se, kun tajuaa että osaa elää ja elää toisen maan epätodellisessa todellisuudessa.
Ja kiintyy ja kadottaa vähän itseään, vähän entistä ja tulevaa
ja kysyy
kuka minä olin
missä
ja mihin minä menen.
Niin. kai se on vain uskottava. Vaikka tahdon edelleenkin kotiin! Tahdon oman rakkaani viereen ja omaan sänkyyn ja teidän luokse! Vaikka täällä ei tänään sadakaan vaan on pakkasta ja sininen taivas. Vaikka ostinkin islannin kielen sanakirjan ja juon höyryävää teetä ennen seuraavia luentoja. Olen tulossa kipeäksi :( luulen. Ja sekös vasta koti-ikävän synnyttää! Täällä mua ei kukaan hoivaa!
Lähetä kommentti