lumihangissa kahlausta
oppii kertomaan käsillään mitä harrastaa
kankeat sormet
jäätävät ja nukahtaa kesken päivän

hiihtävät jo jäällä
ympyrää
onko siellä ladut?
ja lumen alla jää
yksinäiset ihmiset yksinäisen näköisiä ainakin kun kävelevät valtavaa järveä poikki

ja minä luen maanis deprsessiivisen mannerin kirjeitä
toiselle ihmiselle tarkoitettuja
ei minulle
ei minulle
mutta
onko hän ajatellut sitä
että joku ehkä jonain päivänä
lukisi
kuinka moni
ajattelee
että joku toinen ehkä jostain toisesta ajasta joskus myöhemmin
lukee
sinua
minua
niin.

kun ei voi enää kuunnella.
viime yönä minä olin ekaluokkalaisten opettajana ja puhuin viittomakieltä ja siellä oli toinenkin opettaja joka oli varsinainen opettaja ja ihmettelin miten ne lapset viittoi niin nopeasti
ja sitten selvisi että ne lapset olivat kuuroja ja äidinkieleltään viittomakielisiä ja minä olin ainut joka ei osannut viittoa ja lapset viittoivat nimeni, sille oli oma viittoma

prosessit päässä
nyt astor piazzolla.
suosittelen häntä.
minullekin on suositeltu.
siis kuunnelkaa astoria.

enkä tiedä miksi päivällä tekee mieli nukkua
eikä ollenkaan mieli tiskata
ja marjapuuroa tahtoisin vispata mutta en tahdo tahdon vain syödä sitä sitten katsoa kun se on valmista
aina tahtoisi nähdä kun on valmista
mutta keskeneräisyyttä ja keskinkertaisuutta
ja sitten ei osaa missään tilanteissa puhua niin kuin silleen luontevasti
vaan aina tulee väkinäisiä hymyjä jotka näyttävät väkinäisiltä eikä ventovieraille saa kertoa uniaan, sehän pitäisi tietää sillä heidän ilmeensä sanoo älä, älä jatka enempää, en tahdo tietää mitä sinä teet öisin

mutta on sellaisia päiviä, että tekisi mieli pysähtyä järven rantaan ja kuvitella se toiseksi järveksi
kertoa tarinat mielessään niin monta kertaa että osaa laulaa ne ulkoa sillä sävelellä jota soittaa pianolla sitten monta kertaa peräkkäin
palaamatta olla
koskaan enää
mutta sitten tulee nauru koska kaikkihan on nykyään liian sentimentaalista
ja melankolista

mutta muistaa kuitenkin

minä odotan uusia levyjä postista
mumin uutta ja cocorosieta

ja tahtoisin osata piirtää
peuroja
hirviä
ja sellaisia
niitä jotka olivat maata

joskus oli sellainenkin ilta
kun oli vielä haltijoita ja keijukaisia
ja se yksi menninkäinen ja me kuvittelimme millainen maailma olisi
maa tuli ilma vesi
eläiminä
meinä

sarvet vai pyrstö
siivet vai häntä kuono ja korvat

minä menisin meren alle
pohjaan asti kääntyisin kerälle ja piilottaisin kiviä niin ettei niitä löydettäisi jos yritettäisi kaivaa
multaan en menisi tukehtuisin
enkä tuleen pelkäisin niin kauheasti ja lentämistä
vaikka puista pidänkin ja ketuista
ja en ole yhtään vettä
tipan tippaa minussa sitä ole oikeasti
niin että turhaan nautin sateestani
ja turhaan nautin lumestani joka on kylmää
joka on niin valkoista niin valo niin valo ettei mikään koskaan voi olla yhtä
kirkasta ja
samaan aikaan pimeys niin syvä että en usko islanninkaan olevan säkimpi
ja kylmyys
ja lämpö samaan aikaan
kannattaa tehdä tunneli pesä jos joutuu myrskyyn
vain niin selviää hengissä

uskomaton elementti
minun elementtini
kun vedestä tuleekin maa
ja vain tuli taas
voi sen muuttaa takaisin vedeksi
ja ilmakin siinä on
kun se sataa
kaikki minun elementtini
joita turhaan lasken itseeni kuuluvaksi
niin kuin jokainen

sillä tämä ihminen on niin kaukana kaikesta todellisesta kuin vain voi olla
turha ihmisen uskotella kuuluvansa luontoon
hah
sanon minä
yhden sekunnin ihminen
yhden pienen sekunnin kun maailma on ollut miljardeja vuosia

joskus kirjoitin ruotsin aineen, johon ujutin bo kaspers orkesterin sanoituksia: vi kommer aldrig att dö, vi kommer altid att leva.
annakin kirjoitti samaan aineeseen samat sanat. koska olimme aamulla herättyämme kuunnelleet sitä.
me olimme silloin mies ja äiti. vaimo ja lapsi.


missä ovat minun tyttöni nyt
kaikilla on uudet tytöt
yksi mennyt uutena vuotena kihloihin
ja vielä joskus oli pimeää ja kynttilän valo ja helminauhoja siinä ikkunassa josta näki kaikki valokuvat

sivistyssanakirja ja englanti-suomi-englanti sanakirja auki pöydällä.
ja nyt vain odotellaan että päästäisiin läpi ja voitaisiin sulkea nuo paksut kirjat.
vaihtaa reppu kassiin.

tahtoisin oman pienen mökin
jossa minulla olisi paperia ja kyniä
pensseleitä ja vesivärejä
kirjoja joita en ole lukenut ja ne muutamat jotka luen aina uudestaan
olisi metsä ja järvi ja meri toisella puolella olisi joki ja nuotio, eläimiä ikkunalaudoilla, oven pielessä, kynnyksillä, puissa, meressä, järvessä (eläviä) ja jälkiä lumessa

mutta unet
ne ovat vain unia
ja hullu niihin uskoo

pitää ostaa sukset
ja lähteä hiihtämään
niin kuin ne jotka
jo järveä kiertävät
ja sitten kiertäisi itsekin.