Eilen sain postissa paketin
synttärijoulupaketin. Vaikka siis synnyin jo kesällä, mutta oli ihana niin ihana yllätys
sieltä paljastui Mannerini! kirjeitä. siis kirja, joka oli niitä kirjeitä.
ei sekään täti nyt mulle sentään haudasta kirjoittele,
sääli
olisikin hienoa jos kirjoittaisi!

Olen lueskellut niitä.
On niin hassua, että niinkin lahjakas kirjailija on tuntenut ihan samoja tunteita kuin me, jotka täällä masentelemme omia epäonnistumisiamme ja onnistumisia ja kaikkea siltä väliltä

päänsärkyä ei enää ole. voisin siis alkaa lukea tenttiin.
juuri äsken ihan pikkuisen kirjoitin
oli pakko
kun näin niin hmm - oudon - hmm unen
tekstistäni, että sen kummemmin miettimättä unta päädyin siihen ratkaisuun, että kirjoittaminen on aloitettava nyt, viimeistään tänään.
nimittäin unessani
minä tavallaan tein elokuvaa siitä tekstistäni
tai halusin tehdä, mutta ne sekoittui jotenkin kummallisesti toisiinsa

Kohtaus: puisto, jossa päähenkilöni/tyttö juoksee ja jokainen vastaantulija muuttuu
ikään kuin yhdeksi "niistä viidestä", vastaantulijat kääntyvät katsomaan sitä päähenkilöä/kameraa ja niillä on jotenkin vääristyneet kasvot tai liikkeet, päähenkilö yrittää paeta, ja yrittää muuttaa ne vastaantulijat normaaleiksi ihmisiksi. Kertojaääni kertoo, että ne muuttuvat normaaleiksi, mutta sitten taas yksi vanhus kangistuu ja vääristyy ja juttu alkaa uudestaan.

kohtaus: kertojaääni taustalla hokee jotakin tosi hienoa lausetta (jota en tietenkään aamulla muistanut, ehkä onni, sillä unen hienot lauseet eivät välttämättä sitten aamulla ole...) - tämä saattoi sekoittua myös edelliseen kohtaukseen tai olla sitä ennen tai olla koko unen ajan.

kohtaus: kuvaan videokameralla itseäni peilin läpi, heijastun peilistä viitenä, en näytä minulta, vaan muistutan jollain lailla sitä pissisrooliani, heijastun erivärisenä, mustavalkoisena, keltaisena, punertavana kuvana peilistä, puhun jotain kameralle, ehkä sitä lausetta joka oli aiemmin tai tekstiäni

kohtaus: suuri sali jossa on lapsia, tyttöjä ja poikia ja niitä testataan yhteen, että kuka poika sopii kenenkin tytön sisälle.

kohtaus: jossa tyttö ja poika (lapsia) harrastavat seksiä ja minä tavallaan olen sekä se poika että se tyttö, tunnen miltä kummastakin tuntuu ja tunnen miltä tuntuu kun se poika laukeaa, pojan näkökulmasta ja sitten herään

niin. en tiedä tahdonko purkautua tuolla tavalla, mieluummin puran nyt suunnitelmani päästä paperille ja ryhdyn kirjoittamaan. olen lykännyt tätä liian kauan ja silti ahtanut aivoni täyteen pelkkää tarinaani. niin siinä sitten käy yöllä, että hups vaan.

no joo. mutta oli niitä kaikkia painajaisiakin ja kaikkea muuta
ja aamulla migreenisärkyä

ja huu haa

aloitin tänään myös oikean oman päiväkirjan,
ostin eilen sellaisen muistikirjan, joka muistutti sellaista kirjaa, jonka sain alle kouluikäisenä isoveljeni kummeilta.
tuntui hyvältä.
ehkä vielä lopetan tämän julkisen
ja rupean taas kirjoittamaan vain itselleni.

ja sitten tietokoneella vain omiani.
ja koulutehtäviä.
tällaiseenkin paskanjauhamiseen menee yllättävän paljon aikaa.