flunssa ei lakkaa
vaan pahenee
maannut taas koko päivän
tuijottanut puita jaksamatta puristaa edes toisen ihmisen kättä
tuijottanut tornia jossa puluja pyörivät kuin luistelisivat
katolla

unessa
olin taas lukiossani
onnellinen uni,
aluksi
olin tekemässä jotakin näytelmää ja ihmiset tulivat juttelemaan minulle
itsevarma olin
nousin ystäväni pinjan ja heidin kanssa parvelle
siellä oli paljon ihmisiä
katsomaan jotakin esitystä
sen esittelivät opettajat, joista yksi oli lukioni puheilmaisun ope, joka ei enää opeta siellä (kuulin pari viikkoa sitten..:( )
hänellä oli tummat hiukset (oikeasti hän oli aivan vaaleanvaalea)
ja hän oli tanssija.
esitykseen meni edestämme kolme tyttöä, jotka tunsin jotenkin, ainakin olin jutellut heidän kanssaan juuri ennen esitystä
esitys alkoi

yhtäkkiä
punatukkainen tyttö kurottautui parvelta yli kaiteen ja hyppäsi alas
ensin näytti kuin hän vain leijuisi ilmassa, ja kaikki oli liikkumatonta
kunnes tytön vauhti kiihtyi ja hän paiskautui maahan esiintyjien päälle
parvella syntyi siinä samassa hetkessä paniikki
ihmiset säntäilivät sinne tänne
minä tunsin hypänneen tytön, mutta samassa kun hän paiskautui maahan, en enää pystynyt muistamaan hänen nimeään, enkä sitä mistä minä hänet tunsin
aloin itkeä hysteerisenä ja yritin selittää ystävilleni tilannetta, jotka eivät olleet niin järkyttyneitä kuin minä. yritin selittää, että minä tunsin hänet. ja että hekin tunsivat.
ihmiset säntäilivät parvelta alas ja mekin menimme massan mukana
kunnes jouduimme tasanteelle, jossa oli yksi esiintyjistä, hänen jalkansa ja vaatteensa olivat aivan verissä, hypännyt tyttö oli paiskautunut hänen päälleen. hän huusi "Painukaa hemmettiin pällistelemästä!"
tuli portaat tai sellainen jännä pieni jyrkänne jota piti nousta, minä en uskaltanut.
olin varma että tippuisin kuten se tyttö
ylhäällä oli vastassa joku mies, joka oli jostain tuttu ja ystävät yrittivät rohkaista minua, sillä takanani oli jo pitkä jono. jotenkin onnistuin kuitenkin jäämään jumiin siihen, koska minulla oli kumisaappaat, jotenkin ne eivät mahtuneet siitä ylös ja olin tippumaisillani
mies sanoi että saappaat pitää saada pois jalasta
ja me yritimme yhdessä kiskoa niitä pois, ongelmana olivat jotkin hopeanharmaat kiiltelevät lenkit, jotka vihdoin saatiin irrotettua
ja niille oli tullut nimetkin (en enää muista mikä, mutta jotenkin se oli ääntellisesti ja merkityksellisesti yhdistelmä vaskitsaa ja salmonellaa)
mies kysyi että kai minä tapoin ne. ihmettelin mitkä. ja hän tarkoitti niitä hopeanharmaita vaskitsasalmonelloja, ja sitten selvisi että ne ovat hyvin myrkyllisiä ja eläviä
näin että yksi luikerteli saappaani juuressa enkä tuntunut pääsevän siitä eroon
mies sai sen kiinni ja alkoi pelotella sillä minua ja lopulta se luiskahti hänen kädestään emmekä enää kumpikaan nähneet missä se oli...

olipa pitkä unenselitys.

toinen aihe: radio.
ensin, viikonloppuna, kun löysin radion pitkästä aikaa maatessani koko päivän sängyssä,
innostuin: "Ei voi olla totta! Täältähän tulee oikeasti mielenkiintoisia ohjelmia!"
kuuntelin mm. elokuvamusiikista, aivokasvaingeenien löytämisestä ja kartoittamisesta, maailmanpolitiikasta, improsta jne.
mutta
kun nyt on menossa jo tiistai
ja päiviä on ollut aika monta
olen ikäväkseni todennut (totesin tämän kyllä jo toisena radiokuuntelupäivänäni)
että sieltä tulee jatkuvasti samat ohjelmat. tismalleen.
uusintoja parin tunnin välein.
ja aina siinä välissä on siis uutiset. tunnin välein.
ja tänäänkin on tullut venäjänkilelisestä vähemmistöstä jo kaksi kertaa tismalleen sama, pitkä, ohjelma. lauantaina tuli se elokuvamusa ja sunnuntaina uudestaan. ja kun tänään oli se asteroidijuttu niin auta armias montako kertaa sen mahdoin kuulla! ja samat haastateltavat.
samat asiat. uutisissa, lehtikatsauksessa, päiväntasaajassa, ajankohtaisissa...jne jne jne
eikö ylellä ole varaa tehdä ohjelmia vai miksi ihmeessä saman päivänä aikana soitetaan samat ohjelmat monta kertaaa? ja usein ne on vielä jo uusintoja jostain vielä vanhemmista....
no jaa.
se on vaan ikävää, kun silmät valuessa ei pysty lukemaan
eikä ole tv:tä eikä sitä jaksaisi katsoakaan
ja radio olisi ainut mitä voisi.

valituksien valitus.

huomenna olen taas terve

kunpa kunpa kunpa