nukku

Tämä kävi esitelmän jälkeen syömässä ja syömisen jälkeen nukkumaan
tai ensin luki kaksi sivua kirjaa
on ihmeellistä nukkua väsyneenä päivällä
tulee vain väsyneemmäksi

ja näin taas unta
sanon taas koska näin jo yöllä kaksi takaa-ajo unta.
(toisessa oli ganstereita jotka oli hirttäneet miehen alasti kerrostaloasuntoon ja toisessa autoon teljetty pappa)

mutta nyt olin korkeassa kerrostaloasunnossa
tila - huoneisto oli aika avara ja siellä oli hirmu isot ikkunat, koko seinän levyiset.
Ikkunoista näki ulos - tavallaan sisäpihalle, mutta ylhäällä näkyi junasilta.

Kanssani siellä oli joitain muitakin ihmisiä. Joitain lapsia, kaksi tai kolme ja sitten joku ystäväni (muutti muotoa jatkuvasti, joten se ei ollut kukaan yksittäinen, aivan kuten aikaisemmissakin yön unissani)
Välillä olimme kaikki sisaruksia ja välillä niillä lapsilla oli joku hirmuinen rikollinen eno jonka vaimo oli jossain lähetystössä töissä.
Yhtäkkiä huomattiin että piha oli täynnä paloautoja ja poliisiautoja ja aseistettuja miehiä.
Minä halusin hirmuisesti nähdä mitä siellä tapahtuu. Yritin kavuta ikkunoille, mutta niistä näki ulos sinne missä poliisist olivat liian vinosti. Ajattelin että on pakko avata ikkuna, kunnes tajusin yhden tosi ison ikkunan josta näki kun meni kyykkyyn - aivan suoraan ulos sinne, missä tapahtui.
Kyykistyin ja ystävänikin kyykistyi. katselimme ja arvailimme mitä siellä on tapahtunut. Epäilimme että ehkä joku yritttää räjäyttää junan ja siksi siellä on palomiehet ja kaikki. Juna kulki ohi.

Sitten yksi nainen alkoi hyppiä ulkona ja talosta alkoi irrota palasia. Palomiehet näyttivät aktiivisilta. Pelästyin että ne räjäyttävät koko talon. Entä jos ne eivät tiedä että me olemme täällä!

huoneeseen tuli mies. sillä oli viikset ja partaa ja sekainen tukka ja se oli ehkä n. 30 v. Miehellä oli ase. Säikähdimme mutta yritimme olla kuin emme huomaisi.
Poliisit näkivät miehen ikkunoista ja alkoivat ampua.
Pakenimme syvemmälle asuntoon ja minä ryntäsin ystävän kaulaan. puristin häntä ja pistin silmät kiinni. Olin vakuuttunut että meidän pitäisi näyttää jotain merkkejä poliiseille siitä, että täällä on myös siiviilejä. Poliisit eivät näyttäneet sitä huomaavan. Eikä mieskään.
Mies kysyi onko meillä omat tutkimusryhmät joita vedämme
minä kielsin sen jyrkästi
sanoin ettemme tienneet kuka mies on, ettemme olleet huomanneet kuin ainoastaan poliiisit ja palomiehet ja ihmetelleet mitä he täällä tekevät.
Mies kertoi suunnitelmansa siitä että lasten vanhemmat on surmattu ja kuinka hän ottaa lapset ja näiden eno ja täti hakisivat heidät ja maksaisivat kaiken ja kai lopulta ottaisivat lapset itselleen.
He kaikki olivat sotkeutuneet johonkin rikosliigaan ja joku lenkki tässä liigassa ei ollut toiminut - siis lasten vanhemmat - ja siksi heidät oli täytynyt eliminoida.
Minä takerruin yhä ystävääni ja me liikuimme hitaasti ikkunaa kohti. Minulla oli silmät kiinni.

Mies halusi mennä vessaan. Mietin uskaltaako hän jättää meidät huoneistoon vai pitääkö meidän kaikkien mennä katsomaan kun hän virtsaa. Tajusin siinä vaiheessa että tämä on unta. Että voisin tehdä mitä tahansa. Katselin miestä ja hän sylki luoteja. Katselin ystävääni enkä nähnyt hänellä kasvoja. Ajattelin että voin kuvitella ystäväni keneksi vaan. Kuvittelin hänet Annaksi ja kosketin hänen poskeaan poskellani. Minua nauratti. Tältäkö tuntuu olla ihan lähellä Annaa. Nauroimme kumpikin ja liikuimme lähemmäs ikkunaa. Kun jäin miettimään keneksi minä hänet seuraavaksi muutan ja mitä kaikkea voisi tapahtua
mies meni

en muista pakenimmeko vai mitä tapahtui
mutta jossain vaiheessa kävelimme koko joukko kapeaa käytävää pitkin peräkanaa ja mies yritti vaikuttaa mukavalta ja kaikki oli jo jotenkin ohi
tiesimme että lapset siirtyvät nyt miehelle. ja sille enolle ja tädille. tunsin olevani myös osasyyllinen. Olin nyt tuon joukon jäsen.

Kirjoitin nyt unen tänne. Vaikka oikeastaan se pitäisi kirjoittaa unipäiväkirjaan.
Kaikki musiikki tuntuu nyt vastenmieliseltä. Kaikki tuntuu.
Ja minun täytenee huomenna lähteä Orivedelle.
Minun täytyy, minusta tuntuu
ehkä se on vain tämä väsymys
sillä silloin kun olen virkeä olen ihan valmis lähtemään
jopa innoissani
koska tietenkin tahdon nähdä poikani
tietenkin
ehkä vain laiskuudessani olisin toivonut häntä tänne :)

olen laiska possu

minä haluaisin

minä haluaisin
olla.

minä kuuntelen
musiikkia.
mum
ja se aksenttiviiva

Green Grass Of Tunnel
"
Down from the ceiling
Drips great noise

It drips on my head through a hole in the roof

Behind these two hills here
There's a pool
And when i'm swimming in
Through a tunnel
I shut my eyes

Inside the cabin
I make sounds
In through the tubes i send this noise

Behind these two hills here
Fall asleep

And when i float in
Green grass of tunnel
It flows back

Down from the ceiling
Drips great noise

It drips on my head through a hole in the roof

Behind these two hills here
There's a pool

And when i'm swimming in
Through a tunnel
I shut my eyes "

Rakastan tätä laulua.
Ja tulee tunne

minusta musiikki on kaikista voimakkain
joka aiheuttaa tunteen
se menee suoraan
ei tarvitse mitään välittäjää
ei tarvitse ajatella yhtään vaan ääni
ja siinä on kaikki
tulee minuun

olisipa minulla ääni
olisipa saari
olisipa meri ja valaat
olisipa kevät
eikä koko ajan lumisade
olisi käsi ja selkä ja metsä
olisi puut
minun koivuni jotka ovat kuusia ja mänty
ja ne kaikki pihlajat ja tammi joka ei koskaan kasva
vaahtera jonka oksissa heiluu edelleen sininen muovipussi

ja haluan pois akateemisesta maailmasta
haluan pois yliopistosta
tänään sen tajusin

en jaksa taistella enää oman näkemykseni puolesta
en jaksa taistella sivistyssanoja vastaan

miksi taistelisin?

tämä on sellainen maailma että tänne kuuluu pitkät lauseet
ja ihmiset joita en ymmärrä
en tahdo ymmärtää

jos minä en kuulu niin minun on mentävä pois

minne menisin?

kuuhun?
ei siellä ole vettä

eikä minulla ole edes pienenpientä mökkiä
eikä kanelikeksejä

on vaan jogurtti cashew pähkinöitä
ja ruoka jota en ole vielä laittanut

on vain loputtomasti sanoja
joita pelkään
antaa

on postikortti jota en ole vieläkään lähettänyt

on pöytä täynnä tavaraa
ja kännykkäkotelo jota en voi ikinä käyttää koska puhelimeni on siihen liian suuri

on hienoja astioita joita sukulaiset minulle ostavat

on poika josta en ikinä luovu

on tämä musiikki
joka ei ole minun
joka on ihmisten joita en koskaan ole nähnyt
muuta kuin äsken kuvissa
ja silti laulu tulee tänne
minuun

voiko minun sanoilleni käydä joskus niin?
voiko joku kuulla
niin ettei tiedä kuka minä olen?

ja tänään tapaan larsin
tapaan hänet valkokankaalta jonne menemme ajoissa suurin joukoin
ja ainakin kaksi meistä on innoissaan
ja jos tapaisin hänet oikeasti
hän joisi kahvia, mustana, minä teetä pienenpienestä mukista
enkä tasan uskaltaisi katsoa silmiin
olisin kutistunut kutistunut

ja tällä hetkellä minä jännitän
ymmärretäänkö minua kun annan

"The wind plays flute
Through the cellar door
And on my window sill
Plays a sad old song
I hope tonight
You will touch my hair
And draw ghosts on my back"
- Múm -

joka maanantai

minä siirrän kaikkea
kelloja piti siirtää viime yötä edellisenä
mutta minä siirrän kaiken muun
katson kelloa
ja voin vielä pelata yhden pasianssin
voin vielä syödä yhden leivän
ennen kuin
tiskaan sitten kun olen
siivoan sitten
luen myöhemmin
sitten vasta

ja minä olen taas levoton

se johtuu epävarmuudesta
aina kun en ole varma
minusta tulee levoton
katson minuutin välein puhelinta
kierrän ympyrää
selaan sitä selaan tätä
sivulta sivulle minä siirryn

ja tänään minun epävarmuuteni on hulluutta
se on hullutta
mutta intuitioni
se joskus sanoo että kaikki ei ole nyt hyvin
kerran olen ennustanut isäni putoamisen katolta
mutta muuten se ei ole kyllä pitänyt paikkaansa
puhelin on soinut mutta ei sieltä ole mummo soittanut papan kuolemasta

minun tekisi mieli soittaa
pojalleni
kaikille vain varmistaakseni että he ovat kunnossa
mutta se olisi naurettavaa
he ovat töissä
he ovat koulussa
he ovat tiellä he ovat kaupassa

ja pian minä menen ystävän luokse syömään suklaakarkkeja koska hän lupasi niitä tarjota :)

avaan kirjan. ehkä se rauhoittaa. ja se on oltava rajatapaukset koska se on minun "raamattuni"

" Ihmisiä arvioitaessa ei tarkoiteta pahaa. Sen tulee tehneeksi, koska itse on joutunut niin monasti testatuksi. Lopulta ei enää edes osaa ajatella muulla tavalla."

hoh

Tämä päivä oli alunalkaenkin väsyttävä
ja päätin etten enää ikinä VALVO

mutta vihdoin iltapäivällä menin ystäväni luokse syömään vispipuuroa
ja sitten leivoimme pannukakkua
ja katsoimme dokumenttisarjaa jossa mies vierailee erilaisten heimojen keskuudessa
tällä kertaa dokumentti keskittyi aika paljon vain siihen mieheen, eikä niinkään heimoon
mies kun kävi läpi rituaalin jossa hänen piti nauttia hyvin voimakasta hallusinoivaa huumetta
ja niin hän pääsi matkalle itseensä
miehen ruumis huusi koko ajan että ei ei ei
oksentamalla tekemällä mahdollisimman tukalan olon fyysisesti
mutta aina mies vain otti lisää puun juurta
ja lopulta hän näki näkynsä ja koki kokemuksensa
jotka olivat salaisia
ja niitä ei saanut kuvata
mutta sen verran mies kertoi että hän ikään kuin koki tekemänsä vääryydet niiden näkökulmasta joita oli satuttanut

mielenkiintoista sinänsä
ja varmasti kokemus oli eheyttävä ja muutti miehen elämää
olen aivan varma

mutta minulle minun ruumiini on myös tärkeä
en voi vaan päättää välittämättä koko kehostani
minusta sitä pitää kuunnella
koska kaikki minussa on yhteydessä toisiinsa
ja jos vartaloni tärisee puistatuksesta
ja vatsani ei suostu ottamaan vastaan sitä mitä minä syötän
eikä nieluni niele
ja lihakset jäykistyvät ja veltostuvat ja taistelevat vastaan
on minun harkittava päätöstäni uudelleen

kai siinä nyt jotain mätää on jos ruumis taistelee vastaan?

voiko henkisiä kokemuksia arvostaa niin paljon että vähät välittää fysiikastaan?
tai
onko ruumiista piittamattomuus edes joskus oikein?
vai kertooko meidän vartalomme totuuden?

mutta eilen en kunnellut mitään ruumista
juoksin vain tanssin vain nauroin vain
ja ystävän mielestä small talkkasin hyvin (hän sanoi olleensa kateellinen, MINULLE, minulle, joka en osaa ikinä sanoa kellekään mitään)
ja hävitin huulirasvan jonka olin juuri aikani pihtailtua ostanut
pahus

ja ruumiini kosti minulle sen tällä kaamealla päivällä
joka ei tahtonut millään käynnistyä
koska on mahdotonta liikkua jos vartalo ei liiku
on mahdotonta siirtää katsetta jos pää ei tahdo toimia

niin.
kuunnelkaamme siis kehoamme
niin saisimme joskus siivottuakin
(en siis todellakaan siivonnut tänään)

Valokuva

Tämä minä on seissyt koko päivän pimiössä
suuremmassa kun on aikaisemmin koskaan nähnyt
siellä oli monen monta konetta mutta vain kolme toimi ja se kolmas ei lopulta ollutkaan toiminut.
Tämä seisoi ja odotti vuoroaan
pisti paperia purkkiin
kieritteli
pesi purkkeja ja
leikkasi paperia
arvio onko se keltainen vai liian punainen
ja odotti että pääsisi tekemään kuvaa

jossa ystävä istuu puussa
se on hieno puu ja on kevät ilta
sellainen jo lämmin
kolme lasta kahlaa vedessä
ja ystävä ja minä kierrämme lauttasaarta
rantoja
ja ystävä kertoo oudoista miehistä ja miehestä joka ehkä on
ja minä näen ensimmäistä kertaa maan ja veden rajalla lokin pesän
siellä on poikaset
ja minä ehkä vähän säikähdän
että jos se emo tulee
koska minä kyllä tiedän että lokit ovat hyvin vihaisia kun niillä on pesä ja pienet
eivät päästä saareen tai saaresta pois
olen soutanut mökillä
ja lentävät niin että viistävät melkein päätä
ja melonut pojan kanssa
enkä tiedä pitivätkö ne lokit silmistämme
mutta joka tapauksessa
lauttasaaressa minä näin pesän eikä se emo tullut
ja kamerasta oli loppunut jo ajat sitten silloin filmi

ja tänään tämä oli erityinen
niin, sillä tavalla, ettei itsekään tiennyt että voi olla niin
että kertoo itsestään asioita nauraen toisille
joita ei voi vähempää kiinnostaa
ettei ollutkaan hiljaa

en minä tiennyt että minä voin olla se joka aloittaa keskustelun ja sanoo viimeisen sanan
oikean sanan
tai sitten väärän
mutta ei välitä

tai tiesin ehkä.
sillä kyllähän minä joskus
mutta ne eivät ole olleet samanlaisia
minulla oli tänään vapaus jota ei ole ennen ollut

olin elementissäni
olin pimiössä joka on minun paikkani

ja muistan kuinka ystäväni joskus sanoi että minusta tulisi hyvä valokuvaaja koska olen niin epäsosiaalinen.

mutta on silti erilaista olla pimeässä huoneessa toisten ihmisten kanssa
kuin että olisi yksin

ei se ollut yhtään sama
mutta paikka mikä paikka

ja nyt minä syön sellaista salaattia jossa on tulista oliiviöljyä!

ja illalla lähden juhliin
pitkästä aikaa
ikuisuudesta

ja kaikkialta pääsee aina pois
(paitsi pimiöstä jos joku juuri ottaa esille paperia)

ja huomenna tämä siivoaa
minä siivoan


ehkä

puhetta

Joskus on päiviä kun vaan puhuu puhuu puhuu
ja voi olla päivä ettei saa sanotuksi mitään

tai ettei saa sanotuksi mitään mutta puhuu silti

minun pääni on ihan täynnä keskusteluja
minun pääni on pääni sisälläkin tänään pelkkiä keskusteluja

tuntuu että täytyy koko ajan soittaa jollekin
kävellessä ei voi vain katsoa taloja tai vesilätäkköjä tai kuolleita puita

ajatukset ova toisinaan liikaa
tänään ne eivät ahdista
vaikka niitä on ollut paljon ja hyvin raskaita

"Miten olla hyvä maailmassa, joka on paha"

ja muistin
kuinka yksi joulu joulupöydässä
minä sanoin mielipiteeni ajattelusta
siitä kuinka olisi helpompaa kun ei ajattelisi
tietenkin, tuohan on päivänselvää
mutta minun isäni suuttui vähän minulle
ja minut leimattiin taas niin äärimmäiseksi
ja muistan sen tunteen kun purin huulta ja tajusin etteivät nuo ymmärrä
että ne sanovat ymmärtävänsä mutta eivät ne

mutta tänään minua ei häiritse ajatteluni lainkaan
tänään minua ei haittaa myöskään se etten ajattele
jos en ajattele
että voin kirjoittaa tännekin ajattelematta sen tarkemmin sanamuotoja
ettei minun tarvitse olla tieteellinen
että voin olla rauhassa täysin niin naiivi kun vain haluan

mutta ei tämäkään päivä
onnistu tekemään minusta tyytyväistä
itseeni

minun levottomuuteni on kestämätöntä
ja se että otin tänään taas vastaan määrittelyjä itsestäni
nyökkäsin hymyilin myöntelin ja mumisin
ja kuitenkin
pahinta on se että mielessäni kauhistuin minusta sanottua
AI ETTÄ MINÄ OLENKIN TUOLLAINEN
NOINKO MINUSTA AJATELLAAN
MAHDUNKO MINÄ TUOHON

enkö minä hyväksy itseäni lainkaan sellaisena kuin olen
vai annanko minä itsestäni aivan erilaisen kuvan kuin olen
näkeekö minua kukaan niin kuin minä näen?
voiko nähdä?

ja plaah plaah plaah
tämän tytön identiteettikriisi on taas puheenaiheena

kuka tällaista jaksaa edes lukea
miten jaksan kirjoittaa?

ehkä minun pitäisi pitäytyä unien maailmassa
siellä sentään vallitsee jotakin mielenkiintoista
(vaikka juurihan sanoin että sallin itseni olla naiivi?)

tai ehkä pitäisi tosiaan lakata ajattelemasta

aukaisen päivän ajatelman Gripenbergin runokirjasta nyt:

" Tahdotko kaiuntapaisen. Ne asuvat piironginlaatikoissa silopintaisten
järvien rannoilla. Kyykisty sileimpään postimerkkiisi. Silloin löydät itsesi
järven vastarannalta."

syö

Söin paljon
(maailman söin ja niin edes päin virtahvoset)
ja vaikka pitäisi olla jo uudestaan nälkä minä söin suklaata
jonka eilen kalliin kalliin kalliilla hinnalla ostin

mutta eilinen kääntyi hyväksi illalla
kun tutustuin ystäviini vielä
enemmän

minä pidän illoista
kun voidaan istua yhden pöydän ääressä
ja kukin saa sanoa
ja kukin saa nostaa kortin
jos tahtoo
ja ottaa lisää
vaikka ei jaksaisi

ja tänään minä olen väsynyt
enkä jaksa enää ajatella mitään teoreettista

joskus tahdon tiedemaailmasta pois
joskus tahdon maailmasta

ja tänään minä mahduin hissiin postinkantajan ja jonkun toisen isokokoisen miehen kanssa
ja kumpikin pureskeli purukumia
ja minä olin juuri syönyt yrttivalkosipulikeittoa
ja minä katsoin hissin ikkunasta kerroksien ikkunoista ulos
ja jäin pois
ja kun sain takin pois minun postiluukusta kilahti kirje
pojaltani.
häneltä tuli 53. kirje
vielä melkein puolet jäljellä, sillä hän kirjoittaa minulle 100
ja voi kuinka oli ihana repiä kuori nopeasti auki ja hymyillä
olla rakastunut

minulla on olo että kesän pitää pian tulla
minulla on olo etten malta enää odottaa
mitään
miksi minä aina odotan?

ja minä avaan nyt päivän lauseen:

" Sanat kulkevat suoraan lävitseni, suoraan unieni lävitse Nuukissa"
-Märta Tikkanen, Suurpyytäjä -

Ei minun tarvitse muuta sanoa.

minä lurjus

en mennyt joogaamaan vaikka olisin voinut
olisi pitänyt

miksi teen itselleni velvollisuuden kaikesta vapaaehtoisestakin?

eikä minua huvita mennä valokuvauskurssillekaan
mutta raha toimii tässä motivoijana
kun olen kerran maksanut niin

ja olen poikkikuollutväsynyt
haluaisin käpertyä sänkyyn
pehmoiseen
lämpöön

mutta " ei saa nukkua päivällä, jos on nukkunut huonosti, koska syvästä unesta on vaikea herätä"

minä en tahdo koskaan herätä

haaveilen vedestä
jonne voi mennä milloin tahansa uimaan
ja aina kun ei ui voi nukkua
ja koskettaa ihoa joka on lämmin ja vierellä ja turva
nukahtaa
ja herätä taas
ja uida

Herätä

Minun ei pitäisi matkustaa koskaan kokonaista päivää tai tehdä ylipäänsä mitään
sain eilen kamalan päänsäryn.
Se alkoi paluumatkalla Savonlinnasta, jossa kävin katsomassa Hänen olivat linnut laitoksemme kanssa (oli hyvä)
Ja bussi juuttui tielle
oli autokolari
joku rekka räjähtäneen näköinen
ja matka kesti ja kesti ja me vielä pysähdyimme puoleksi tunniksi melkein heti
ja matka kesti ja kesti
ja kun jyväskylä jo näkyi minä ajattelin ellei tämä ihan pian ole perillä minä oksennan
ja kun jäin pois minä miltei juoksin kotiin
kiersin ympyrää kellarikerroksessa ja painoin silmiä kiinni

pimeään huoneeseen minä jäin makaamaan
päänsärky migreeniksi
mutta kun nukuin se meni pikkuhiljaa ohi

ja näin unta joka jatkui vain
aamulla
jatkui aina
kun minä heräsin minä en ymmärtänyt että se oli unta
minä selitin itselleni kuinka se on totta, vaikka olin hereillä
että ON SE TOTTA
minun asuntoni on lehdessä. minun kotini. minun entinen kotini. en minä enää asu yliopistonkadulla. minä asun nyt hienossa suuressa talossa, jossa on monta huonetta, eikä se ole opiskelija asunto ja siellä on antiikkiset huonekalut.
mutta kun aamu muuttui ihan aamuksi
minäkin ymmärsin uneni uneksi
enkä enää muistanut mitä haastattelussa, jossa Kari esitteli kotini ja itsensä enää sanottiin.

edellisenä yönä näin unta että yskin ja oksensin verta
että kaiketi tämä oli silti mukavampi uni. ja olikin.

Ja nyt aamulla
minä olen käynyt kaikki erilaiset tunteet läpi
luin ystävieni kirjeitä
ja ne ovat kuin kirjoja
hämmennyin niin voimakkaita
ja minä rakastan voimakkaita
musiikkia
naiskuvia
kirjoituksia
tunteita
vaikka herkkää

hämmennyn jos joku sanoo totuuden
niin että minä sen ymmärrän
kirjoittaa kirjoittaa
ei rakennettu totuus vaan kirjoitettu tai sanottu
annettu

ehkä se on antaminen
on hämmentävää ottaa vastaan suurta
toisesta jotakin

kun tässä ajassa on tottunut pintaan
ettei kenestäkään
muuta kuin pieniä pisteitä eikä aina niitäkään
joskus vain muovia ja kangasta joka peittää ihon ja kasvot

mutta aina kun saa
ensin minä ahmin, otan kaiken itseeni koska saan
kerrankin
ja sitten minua alkaa ahdistaa kun se kaikki on minussa
yritän ymmärtää ja
mietin itseni
onko minunkin totuuteni niin?
ja ymmärrän ettei minun elämäni sovi samaan
ja tuntuu että en pysty olemaan hetkeäkään paikoillani
että minun täytyy kiertyä kiertyä
ja mennä jonnekin pois
metsään pois
en pidä ihmisistä
tämä on ihmistä ihmistä ihmistä
olen ottanut ihmisen ihmisen enkä tahdokaan enää nähdä unia

mutta vähitellen olo muuttuu ilmaksi
ja minä olen taas sellainen joksi muut minut pistävät
ja jolle voi kertoa salaisuuksia
ja minä olen taas minä
jota kukaan ei pistä ja tuli
joka voi olla, voi
ja maa, joka on aina minun jalkojeni alla aina minun metsässäni
ja vesi
joskus
ja sitä minä rakastan
kaikista eniten mutta se on vierain

mutta minulla on vesipoika
joka voi opettaa minut uimaan

Arki

Viikonloppu on mennyt
ihana

Ja ikkunasta näyttää keväältä
mutta kun saatoin poikani bussiin
siellä tuuli ja minulle tuli punaisetpunaiset posket
ja niin kylmä että oli hyvä laittaa kaksi paitaa ja pipo

ja minua odottaa hirmuinen pino
tiskejä
kirjoja

olen alkanut lukea esitelmää varten Helene Cixousta.
Kiinnostavaa, mutta englanninkielellä lukemiseni on hyvin hidasta
ja vaikka kirjat ovat ohuita pinossa yksikin sivu saa silmät kiinni

mutta feminiininen kieli
minusta ajatusta erilaisista kielistä kannattaisi työstää jatkaa ajatella
sillä on olemassa
olen siitä varma
erilaisia tapoja käyttää kieltä
tietenkin kaikki käyttävät eri tavalla
mutta jotain sellaista perustavanlaatuista

minä voin kirjoittaa tarinatarinan
sellaisen joka etenee loogisesti ja siinä on alku ja loppu
ja selvät selvät rajat
kieltä ei ole vaikea ymmärtää, koska se sanoo kaiken mitä sanoo juuri niin kuin on

ja voin myös kirjoittaa
vain kirjoittaa
niin ettei tarvitse tulla rajoja
on alkuja alkua ja jatkuu tai ei jatku
mutta kieli ei rajaa
ja siinä on merkityksensä
maailma tulee jo kielestä
pelkkä kieli olisi jo itsessään maailma

ja minä pidän kirjoittamisesta
eniten pidän teksteistä jotka on kirjoitettu, ei rakennettu
ja luulen että tässä on jotain myös feminiiniseen kieleen liittyvää

Ja tämä viikko tulee olemaan niin kiire
mutta ehkä tekeminen on minulle toisinaan hyväksi

mutta viikot
ne tulevat tuntumaan niin pitkiltä!
niin pitkiltä
ja minun täytyy hakea viimeiset työt

olen kyllä jo luopunut toivosta
pikkuhiljaa täysin

ei tästä maailmasta löydy paikkaa johon voisi kysymällä päästä.
paitsi kaikki muut.

ja on vielä aikaista
koko päivä aikaa
paitsi jos käyn nukkumaan

ainiin
Minulla on sama ongelma Neil Gaimanin kanssa

kuvat

mutta ehkä jonain päivänä onnistun tai sitten en onnistu
ja täällä ei näy koskaan taivasta

ehkä sittenkin

tämä toimii ehkä sittenkin
painoin jotakin nappia
ja kaikki rivit olivatkin oikein

mutta en vieläkään ymmärrä kaikkea
joten saattaa olla
että tämä alku on hyvin kankeaa
ja minäkin mietin täällä teknisiä ongelmia
hyvin paljon hyvin paljon juuri nyt

ja minä heräsin vähän aikaa sitten
monta kertaa kuten täytyy
ja näin unta ystäväni menneisyydestä
yhden pätkän vain hänen elämästään
jonka tiedän tapahtuneen
mutta muistin jotain ahdistavaa
enkä saanut sitä päähäni

kunnes
aloin kirjoittaa unta
se palautui

unet palautuvat kun niitä alkaa kirjoittaa

minä ehkä kirjoitan tänne paljon unista

pidän unista
vaikka ne kammostuttavat minua

toivottavasti tämä ei ole pötkö.

tämä ensimmäinen

tuntuu oudolta
kovasti
en tiedä yhtään miltä tämä näyttää
ja yhtäkkiä minulla ei ole edes sanoja
koska kaikki aika
tunnit tunnit
vaikka piti mennä viisi minuuttia! viisi minuuttia, kuvitella
ja nyt minä juuri ja juuri ehdin ehkä saada tämän alkuun
tämän kirjoituksen
tämän kaiken
johon minulla on ollut intohimo vain toisilta

enkä ymmärrä miksi minä aloitan
aloitan aloitan aloitan
nyt jonkin aikaa

ja joudun ehkä säätämään tekniikkaa vielä vuodet
tai sitten kyllästyn häpeän ja poistan kaiken
hii

vaikka minun nauru oli e-vokaali