torstaina, maaliskuuta 30, 2006

nukku

Tämä kävi esitelmän jälkeen syömässä ja syömisen jälkeen nukkumaan
tai ensin luki kaksi sivua kirjaa
on ihmeellistä nukkua väsyneenä päivällä
tulee vain väsyneemmäksi

ja näin taas unta
sanon taas koska näin jo yöllä kaksi takaa-ajo unta.
(toisessa oli ganstereita jotka oli hirttäneet miehen alasti kerrostaloasuntoon ja toisessa autoon teljetty pappa)

mutta nyt olin korkeassa kerrostaloasunnossa
tila - huoneisto oli aika avara ja siellä oli hirmu isot ikkunat, koko seinän levyiset.
Ikkunoista näki ulos - tavallaan sisäpihalle, mutta ylhäällä näkyi junasilta.

Kanssani siellä oli joitain muitakin ihmisiä. Joitain lapsia, kaksi tai kolme ja sitten joku ystäväni (muutti muotoa jatkuvasti, joten se ei ollut kukaan yksittäinen, aivan kuten aikaisemmissakin yön unissani)
Välillä olimme kaikki sisaruksia ja välillä niillä lapsilla oli joku hirmuinen rikollinen eno jonka vaimo oli jossain lähetystössä töissä.
Yhtäkkiä huomattiin että piha oli täynnä paloautoja ja poliisiautoja ja aseistettuja miehiä.
Minä halusin hirmuisesti nähdä mitä siellä tapahtuu. Yritin kavuta ikkunoille, mutta niistä näki ulos sinne missä poliisist olivat liian vinosti. Ajattelin että on pakko avata ikkuna, kunnes tajusin yhden tosi ison ikkunan josta näki kun meni kyykkyyn - aivan suoraan ulos sinne, missä tapahtui.
Kyykistyin ja ystävänikin kyykistyi. katselimme ja arvailimme mitä siellä on tapahtunut. Epäilimme että ehkä joku yritttää räjäyttää junan ja siksi siellä on palomiehet ja kaikki. Juna kulki ohi.

Sitten yksi nainen alkoi hyppiä ulkona ja talosta alkoi irrota palasia. Palomiehet näyttivät aktiivisilta. Pelästyin että ne räjäyttävät koko talon. Entä jos ne eivät tiedä että me olemme täällä!

huoneeseen tuli mies. sillä oli viikset ja partaa ja sekainen tukka ja se oli ehkä n. 30 v. Miehellä oli ase. Säikähdimme mutta yritimme olla kuin emme huomaisi.
Poliisit näkivät miehen ikkunoista ja alkoivat ampua.
Pakenimme syvemmälle asuntoon ja minä ryntäsin ystävän kaulaan. puristin häntä ja pistin silmät kiinni. Olin vakuuttunut että meidän pitäisi näyttää jotain merkkejä poliiseille siitä, että täällä on myös siiviilejä. Poliisit eivät näyttäneet sitä huomaavan. Eikä mieskään.
Mies kysyi onko meillä omat tutkimusryhmät joita vedämme
minä kielsin sen jyrkästi
sanoin ettemme tienneet kuka mies on, ettemme olleet huomanneet kuin ainoastaan poliiisit ja palomiehet ja ihmetelleet mitä he täällä tekevät.
Mies kertoi suunnitelmansa siitä että lasten vanhemmat on surmattu ja kuinka hän ottaa lapset ja näiden eno ja täti hakisivat heidät ja maksaisivat kaiken ja kai lopulta ottaisivat lapset itselleen.
He kaikki olivat sotkeutuneet johonkin rikosliigaan ja joku lenkki tässä liigassa ei ollut toiminut - siis lasten vanhemmat - ja siksi heidät oli täytynyt eliminoida.
Minä takerruin yhä ystävääni ja me liikuimme hitaasti ikkunaa kohti. Minulla oli silmät kiinni.

Mies halusi mennä vessaan. Mietin uskaltaako hän jättää meidät huoneistoon vai pitääkö meidän kaikkien mennä katsomaan kun hän virtsaa. Tajusin siinä vaiheessa että tämä on unta. Että voisin tehdä mitä tahansa. Katselin miestä ja hän sylki luoteja. Katselin ystävääni enkä nähnyt hänellä kasvoja. Ajattelin että voin kuvitella ystäväni keneksi vaan. Kuvittelin hänet Annaksi ja kosketin hänen poskeaan poskellani. Minua nauratti. Tältäkö tuntuu olla ihan lähellä Annaa. Nauroimme kumpikin ja liikuimme lähemmäs ikkunaa. Kun jäin miettimään keneksi minä hänet seuraavaksi muutan ja mitä kaikkea voisi tapahtua
mies meni

en muista pakenimmeko vai mitä tapahtui
mutta jossain vaiheessa kävelimme koko joukko kapeaa käytävää pitkin peräkanaa ja mies yritti vaikuttaa mukavalta ja kaikki oli jo jotenkin ohi
tiesimme että lapset siirtyvät nyt miehelle. ja sille enolle ja tädille. tunsin olevani myös osasyyllinen. Olin nyt tuon joukon jäsen.

Kirjoitin nyt unen tänne. Vaikka oikeastaan se pitäisi kirjoittaa unipäiväkirjaan.
Kaikki musiikki tuntuu nyt vastenmieliseltä. Kaikki tuntuu.
Ja minun täytenee huomenna lähteä Orivedelle.
Minun täytyy, minusta tuntuu
ehkä se on vain tämä väsymys
sillä silloin kun olen virkeä olen ihan valmis lähtemään
jopa innoissani
koska tietenkin tahdon nähdä poikani
tietenkin
ehkä vain laiskuudessani olisin toivonut häntä tänne :)

olen laiska possu

Ei kommentteja: