eilen tyttö sanoi että eroamme
niin, minä sanoin
niin me teemme ja minäkin edesautan
katselimme kuinka ihmiset olivat joukko
minä olen liian monta kertaa
kuulunut
on ollut ihmisiä ympyrässä
ja sitten
yksitellen lähdetään
vaikka kuinka
aina
ainahan sitä sanoo ettei koskaan ja kyllä pidetään yhteyttä ja me

mutta kenen salaisuuksia kuiskataan öisin
kenen kanssa painetaan kädet yhteen ja kasvot ikkunaan suunnitellaan valot sammuksissa kuinka sitten joskus
kun ollaan isoja
kenen kanssa nauretaan elokuville joita katsotaan kaksikymmentävuottamyöhemmin

ja minun on hyvä näin
minun on hyvä vaikka ympyrät muuttuvat yksittäisiksi ihmisiksi

ja sitten joskus
sitten joskus on taas ympyrä
toisinaan
ja kysytään mitäs sinä

minä kävelen vaahterapolkuja ja koivunlehtipolkuja
ja lempipuu haapa

ei ole ympyrää
ei ole ympyrää jota kävellä edestakaisin
pysähtyä jokaisen eteen ja katsoa peiliin
kävellä siellä peilien ohi
pysähtyä peiliin ja nähdä kuinka takana liikkuu
minun ympyräni minun ympyräni piirretty punaisella näyttämön keskelle
ei siellä ole ketään

jotkut ihmiset lähtevät erämaahan
jotkut laulavat
joistain ei tiedä muuta kuin että uusi sähköpostiosoite
yhdestä lukee ehkä joskus lehdestä
ainakin nimen

mutta minun on hyvä
suoria viivoja punaisia viivoja
lankoja sinne tänne
ja kaikista paras jäädä aamulla sänkyyn kun toinen lähtee töihin
näyttää miten käsi on unessa
avata verhot ja siellä on värit

eikä se mitään
vaikka joskus tuntuisi että on menettänyt kaiken
yksitellen
jokaisen asian josta on pitänyt
kiinni
eikä se mitään
vaikka ei osaisikaan laulaa ja on unohtanut miten koskettimia kosketetaan jotta lähtisi kaunis ääni
ei mitään väliä sillä nukkuuko vai näkeekö unta
edelleenkään

maailmanloppu

masentaa.
ei pitäisi koskaan lukea mustavalkoisia tekstejä
joissa ihmiset
ne ihmiset joita minä näen joka päivä kun kävelen missä tahansa
kaikki ihmiset
vai onko se vain joku ihmisryhmä? joku osa vain? häviävän pieni
voi kun olisi
kirjoittavat omia mielipiteitään siitä mitä maailmassa on tapahtumassa
ja mitä kukin voisi tehdä.

joskus tekisi mieli kääriytyä peittoihin ja pieneksi
vain sen takia
ettei jaksa ymmärtää
eikä selittää

ja mistä sitä tietää
jos minutkin on vain aivopesty
kierrättämään lajittelemaan säästämään katsomaan ylös ja eteen halaamaan puita inhimillistämään eläimet sanomaan ei sanomaan kyllä asettumaan vastatusten
ajattelemaan
mistä sitä tietää jos minun päässäni ei olekaan mikään totta
että taivaat eivät putoa
meret eivät nouse
valaista ei vuoda verta
ja sudet syövätkin kaikki lapset kaikki aikuiset kaikki koirat ketut hirvet porot
että maailma on luotu
että se on luotu ihmiselle
meille
kulutettavaksi käytettäväksi
vain meille
vain minulle

tekisi mieli sylkäistä niiden kaikkien ihmisten päälle
ihan jokaisen
jotka nauravat
sille että pienenpieni tyttö istuu puunoksalla ja itkee

ilo ja onni

Grizzly man
epäilyttävä dokumentti
voiko sellaisia ihmisiä olla oikeasti? Voiko ruumiinavaaja tuijottaa silmät selällään kameraan ja selittää miltä tuntuu katsoa silvottua ihmistä ja toistaa monta kertaa yksityiskohtaisesti miltä kuulostaa kun karhu raatelee ihmisen. Selkä suorana.
Eikä yksikään kohtaus yksikään ihminen mikään liikuta kertaakaan vaan kaikki tuntuu epätodelliselta niin epätodelliselta että ainoat reaktiot ovat suu auki hämmästys ja nauru.
Hämmentyneissä tunnelmissa. Kyllä. Kyllä se on kaikkien tietojen mukaan dokumentti eikä fiktio eikä parodia.
Mutta Herzog.
Niin, selittääköhän se nyt kuitenkaan ihan kaikkea, jos osa materiaalista oli kuitenkin sen Timothy Treadwellin kuvaamaa. Suuri osa. Ja se itse naamoineen "I love you, I love you bears"
No mutta. Ehkä minä toivun tästä hengästyttävästä luontokokemuksesta.
Tämä olisi ollut kyllä niin nappi meidän tulevaan luonto&elokuva sarjaan.
mutta.

Ja olen myöskin onnellisen iloinen
sillä eilen
minä sanoin ääneen että tahtoisin ihan oman teatteriryhmän
että tahtoisin jonkun pienen
ja nyt
tänään
viisitoistaminuuttiasitten minulle soitti
ja nyt minä olen! Ensi keskiviikkona pääsen ekoihin harkkoihin!
Eihän se ole minun perustama eikä mikään sellainen minun nyt kuitenkaan
mutta tulen olemaan osa
jotakin pientä kokonaisuutta
ja kuulosti niin hienolta mitä alamme tehdä
kirjoitamme itse, minäkin
minäkin! pääsen kirjoittamaan näytelmää!
hii hii
ja lapsille ja monitaiteellista ja ja ja!
voi!
tämä ratkeaa riemusta

ja tänään oli myös hopskeskustelu ja sekin oli kiva
ja minun gradunaiheidea ajatusta ei ihan tyrmätty
ja opintojakin on kivasti
ja voi voi voi

tänään tää ei angstaa!

näin unta Medeiasta.
Sillä oli valkoiseksi maalattu naama ja punaiseksi maalatut huulet, pukeutunut valkoiseen. Hän oli hallitsija, mutta hänen hallitsijansa oli Argon. Medeia ei voinut edes vilkuttaa kansalaisille itsenäisesti, vaan kaikkea mitä hän teki, ohjasi Argon. Jos Medeia yritti tehdä jotakin itse, Argon alkoi kuristaa häntä.
Unessa minä katselin heitä kuin näytelmää. Olin sitä mieltä, että se ei oikeasti Medeian kertomuksessa mennyt noin. Yritin kovasti muistaa kuka Argon on oikeasti.
Aamulla tarkastin Christa Wolfin teoksesta, mutta ei siellä ollut mitään Argonia. Ainoa siihen vähänkään viittaava oli laivan nimi Argo.
Argon on jalokaasu tms. 18. alkuaine.

Ja nyt minun täytyy alkaa kirjoittaa interaktiivista satua.

retkeilyä

unissa huusin äidille paska vetyperoksiidiblondi
ja laukkasin vinhaa vauhtia hevosella

tänään kävellyt monta monituista tuntia ja kilometriä
onneksi kiersimme toiseenkin kertaan vaaruvuoren, sillä muuten ei ehkä tuntuisi että on kävellyt. nyt tuntuu. ja on niin ihana väsynyt.

minä laitan muutaman kuvan


kuvatkoon tunnelmaa
joka vallitsi retkellä
vaikka retkeen varattu aika ja matkan pituus eivät ihan osuneet kohdakkain
ei se mitään
omatoimisesti kuljettuna toiseen kertaan
oli hyvä

koko aamun minä olen tässä ollut etsinyt tietoa ja huokaus
jos joku tietää hyvän elokuvan, joka käsittelee ihmisen ja eläimen suhdetta voi vinkata.

minusta on omituista että ihmisen ääni ei aina näytä siltä ihmiseltä jonka ääni se on
kun on vain kuullut
ja sitten näkee kuvan

minä sain eilen kukkia
yhtäkkiä ja ne ovat niin kauniita niin syksy

nälkä mahassa
ja osaan jo viittoa hyvää huomenta hyvää päivää hyvää iltaa hyvää yötä tervetuloa näkemiin mitä kuuluu kiitos samoin hauska tavata

lallala laa
kuuntelen joanna newsomia

enkä oikein tiedä miten päin tässä olisi.

juhlien jälkeen

oli viikonloppu
oli ystävät
tyttö joka leipoo tiskaa juoksee ja laskee meille kaikille rahat
Tampere
ekskursio nokialle
rolls rolls ja kokki lähtee muille maille
tammenterhoja kassin pikkutaskuun
ja paikallisia jotka muista kaupungeista joiden aamukaljat eivät jaksa kiinnostaa
viittomia baarissa
luumuhillo
vohveleita aamiaiseksi
kello neljältä tanssia kevyen miehen kanssa
siis ei enää silloin mutta näyttävät miten

väsynyttä väsynyttä
koska eihän sitä koskaan nuku
kun lattialla hengittää seitsemän kahdeksan
ja kaksikymmentäviisineliötä

mutta uskomatonta miten nauraa
avaa käärepaperia sanomalehtipaperia vessassa
ja melkein vähän itkettää kun on tyttö
joka ei tahdo että minä menen kauaksi
enkä minäkään tahdo mennä ja sitten olen ollut vähän rohkea,
niin kirjoittaa minulle
ja niin minusta oli tuntunutkin

väsynyttä väsynyttä
ystäviä

oo
minulla on ystäviä
ja unisilmät
sateenvarjo ja uusi mekko

minulla oli hyvä viikonloppu
ohut patja
ja paljon ihmisiä ympärillä

sain
intialaisen päähieronnan
viimeisillä aamuntunneilla unta

ja nyt
minä niin väsynyt
että nukkua käpertyä kiertyä vain

oo
oma sänky ja aurinko joka on punaisissa lehdissä keltaisissa lehdissä katossa ja seinissä

argh

ärsyttävää.
niin kovasti ärsyttävää että
käytännönasiat
ovat olemassa
ja että
vaikka minä kuinka yrittäisin niitä hoitaa
eivät ne hoidu koska kukaan muukaan ei
minua inhottaa että jos minulle sanotaan soitan sinulle siihen aikaan niin hoidetaan tämä asia
minulle ei soitetakaan
ja minun pitäisi taas
jo tuhannenen kerran

ja vaikka olen lähettänyt kymmeniätuhansia viestejä edestakaisin
yksikään ei saa vastausta
ja
argh
minä inhoan

minä inhoan ettei auta että hoitaa oman osuutensa
että täytyisi kaikki muutkin

inhoan että on kokouksia ja kokouksia ja kokouksia
ja puhelimella ja sähköpostilla ja kaikki pursuaa
ja tänään on siivouspäivä
ja minä en halua

vihastuttaa ärsyttää

minä sentään teen kaikki asiat palkatta (melkein kaikki, mutta ne jotka teen palkasta, eivät liity tähän)
ja silti minä teen
miksi ne joille oikeasti maksetaan eivät saa kirjoitettua edes yhtä pienen pientä sähköpostiviestiä, jossa sanoisivat sen painavan sanansa.

ärsyttää ärsyttää

ja tämä on niin vittuuntumistäyteinen viesti että olisi voinut jättää kirjoittamatta
mutta kun nyt kerta kirjoitin niin ihan piruuttanikin laitan tämän kaikkien nähtäväksi
hah

jokainen voi sitten tahollaan miettiä omia työskentelytapojaan
että voisikohan miettiä mitä itse voisi tehdä toisin
minussahan ei ole koskaan mitään vikaa
minähän tässä olen vain viaton uhri
mutta kaikki muut voivat miettiä
vaikka eivät tähän hommaan liity nyt mitenkään mutta voivat silti miettiä
että josko seuraavan kerran kun joku kysyy jotain vastaisikin heti
ja josko seuraavan kerran kun lupautuu hoitamaan jotakin hommaa, myös hoitaisi sen.

tekisi mieli hakata ihmisten seiniä päähän

on laivoja ja meriä
ja korkealle kohoavat tornit joissa asutaan
autot jotka lähtevät ohittamaan vaikka ei saisi koska ovat tottuneet
ajamaan niin että tuuli tuntuu tukassa päästä varpaisiin

eilen ei ollut missään tarpeeksi pimeää
ja minä vispasin marjapuuroa
koska on puolukoita
ja mustikat jotka olivat kuin mustaa vettä
siihen olisi voinut mennä silmät kiinni olisiko ollut pimeää?

ja taas olen unohtanut
olen unohtanut mitä minä yössä suunnittelin
kun oli liian aikaista nukahtaa
aina liian aikaista ja liian valoisaa laittaa silmiä kiinni silloin kun kipu

enkä minä enää muista mistä näin unta
kenen kasvoja millaisia värejä ja juoksinko minä vai kävelinkö kuljinko vain edestakaisin huoneesta huoneeseen ja koskettelin tavaroita jotka eivät ole minun tai minusta katselin tauluja joita ei ollut maalannut kukaan ja laulun sanat joita lauloin jotka eivät olleet mistään laulusta.

"joku on aina hereillä kello neljä"
ei se ollut se laulu mutta nyt on. ja huomenna ei tule vettä.
ja ikkunoissa verhot ovat auenneet eikä kaikista mene edes kiinni
ja kun makaa liikkumatta uskaltamatta liikahtaakaan kuunnellen kuinka ikkunat menevät kiinnemmäksi ja avoinaisimmaksi ja tietää ettei ole lukkoja eikä lukossa eikä yläkertaan kuule vaikka huutaisi kuinka paitsi silloin kun joku toinen huusi mutta siitä onkin aikaa
aamulla ei voi muistaa

ihmettelevät miksi me emme
ja minäkin ihmettelisin. mutta jotkut asiat ovat kaikkien talojen ulottumattomissa siellä minne ei tule koskaan vettä eikä sille vain mahda
joskus on ollut valaita
niin paljon enemmän ja puita
ja minä puhun niistä kuin puhuisin itsestäni
vaikka ne olivat eri tytöt jotka
pyöräilivät terävähampaisia koirasusia pakoon
ja jotka laivan kannelta tähyilivät näkyykö pyrstö näkyykö nokka ja mitä ne syövät

minä istun ja katson ikkunasta kaikkea valoa
sitä jonka toivoisin pimeäksi
ja jonka pimeällä toivoisin aamuksi kun haluaisikin nukkua

ja kyllä minä
ajattelen joka päivä
niin paljon että jollei ajatuksia voisi lukea minua voisi

ja minun lisäkseni on kaikki seinät ja lattiat ja katot joita minä katson ja ajattelen jos kääntäisi ympäri
mutta minä olen täällä
omassa pienessä ympyrässä
täällä nunnat eivät nosta kylpyammeesta miehensä murhannutta naista, joka näyttää nukelta
eikä se murhattu mies lennä kaikkien talojen kattojen läpi

tänään minä leivon suklaapuolukkamuffinsseja

mennään omenavarkaisiin
vaikka ei se ole varkaus
kun se on puu joka ei ole kenenkään pihalla
ja sitten pitäisi tietää
kaikkia asioita kauheasti
ja jo suunnitelmat
enkä minä edes vielä tiedä aikaa
tänään opin kissa täti harrastaa sujua sanoa ymmärtää kaikki kokonaisuus koti

ja kasvit on kansissa
ja kaappi niin herkullisen punainen
vaikka vielä pitää maalata kerta ainakin (ja isi teki sen nytkin melkein kokonaan)
ja on puolukoita
on sieniä

ja hei!
nyt vasta huomasin mutta meidän vaahtera! meidän vaahtera on alkanut punertaa!

syksy!

enkä minä mitään muuta enää kuin hymyä

seka

sekava kamala yö
minulla on ihmeellisiä fyysisiä ongelmia
poskessani
se vaikeuttaa syömistä ja nukkumista
sen lisäksi makkuulle käydessäni minua alkaa oksettaa
olen varmasti nyt taas kerran kuoleman sairas
ja unissa aivan kummallisia asioita tekivät ihmiset, joita tunnen
ja minäkään en ollut minä

mutta pian riennän töihin pariksi tunniksi
vain onneksi pariksi tunniksi
koska sataa minä luulen ettei ole montaa asiakasta
voi kun ei olisi yhtään! ja voisin vain lukea kirjaa
siitä tykkää että voi juoda teetä ja lukea kirjaa
siitä ei jos joutuu käyttämään sitä pankkikorttikonetta.

ja sitten pian tänään lähden heinolaan
mutta sateessa ei sieneen eikä puolukkaan :(
mutta pitääkin tehdä kasvit, vihdoin
ja maalata kaappi, vihdoin

ja jos poski hellittäisi maailma varmaan pelastuisi

näkemisestä

luen saramagon kertomusta näkevistä
siinä pääkaupungin ihmiset jättävät äänestysuurnaan tyhjän lapun
eilen ajattelin että entä jos ihmiset oikeasti
tänään elokuvatuottajat ovat menneet lakkoon

ja minua vähän hymyilyttää.

painajaisuni

Yöllä satoi rankasti.
Tai en ole ihan varma oliko se unta

mutta aamulla kun heräsin unesta, minä itkin
ja muistin tarkalleen uneni, jonne jäin itkemään herättyäni

olin menossa jonnekin ja oli pimeää. Se oli taas sama reitti, jota kuljen usein unissani
vastaan tuli mies, joka oli selvästi humalassa ja örisi jotakin. Ajattelin, ettei siitä tarvitse välittää. Mutta mies lähtikin perääni ja minä aloin juosta. Mies alkoi myös juosta ja hän oli yllättävän nopea. Näin vähän matkan päässä vanhan naisen ja yritin huutaa apua, mutta minusta ei lähtenyt ääntä. Ei mitään ääntä. Ääni oli kuin juuttunut kurkkuun, tuli vain pieniä pihauksia.
Juoksin ja yritin huutaa.
Mummo näki minut ja ymmärsi, mutta mies lähti jahtamaan myös mummoa. Me juoksimme mummon kanssa minkä pääsimme ja välillä mies sai minusta otteen. Se tuntui kamalalta.
Mies alkoi heitellä minua kivillä. Minä yritin kanssa hädissäni kerätä kiviä, mutta ne eivät osuneet alkuunkaan. Olin jo ihan paniikissa, juoksin harjun tapaista pitkin kun huomasin, että alhaalla oli ihmisiä. Yritin huutaa heille, mutta joko minusta ei vieläkään lähtenyt ääntä tai sitten he eivät kuulleet. Sitten yksi hymyilevä mies näki minut ja minä itkin ja huusin, mutta mies vain hymyili ja ajatteli, että minä pelleilen mieheni kanssa. Hän ei yhtään ymmärtänyt. Minä yritin huutaa hänelle että ei, minä en tunne tuota miestä, joka minua jahtaa ja auta minua! Mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Hymyilevä mies olikin ulkomaalainen, eikä siis ymmärtänyt yhtään mitä yritin selittää. Kaivoin juostessani kännykkää ja sain soitettua hätänumeroon, yritin selittää olinpaikkaani, se oli joku tuttu paikannimi, mutta en muista sitä enää.
Olin lapsuudenkotini alueella, siellä päässä. Itkin ja minusta piteli kiinni keski-ikäinen nainen. Poliisit olivat piirittäneet alueen ja saaneet miehen kiinni. Mummo oli saanut soitettua hätänumeroon kun mies oli keskittynyt jahtaamaan minua. Keski-ikäinen nainen sanoi että lähdetään pois, olimme menossa kai poliisilaitokselle rauhoittumaan ja tekemään rikosilmoitusta ja sellaista.
Minä lyyhistyin aivan kokonaan. Ei ollut yhtään voimaa ja itkin lohduttomasti.

Oli jännä kun heräsin ja itkin. Tavallaan itkin ensin ilman kyyneliä, unissani vain, sillä tavalla sisään. mutta tunne oli niin voimakas että aloin itkeä toisella tavalla, oikeasti. Uni tuli huoneeseen. Se tuli minuun tavallaan uudestaan. Ja hetkeen en oikein tiennyt mitä tapahtuu. Makasin vain sängyllä ja itkin.

ja olin ajatellut että tänään on ihana viimeinen vapaapäivä. mutta.
olin unohtanut että pitäisi järjestää kaikki viime vuoden paperit
jotka täällä pöydällä ovat lojuneet
niin
että mahtuu seuraavan vuoden.

seuraavan.
tämän.
nyt alkavan.

unessa tommy taberman oli laittanut blogiini kommentiksi koko ruudun kokoisen oman kuvansa.

ja unohdin uusia kirjaston lainat.
krr.

ja olen saanut esseen.
melkein. melkein.

enkä jaksaisi yhtään käytännön asiaa enää
jaksaisin vain vain
nukkua ja nähdä unia
nukkua olla näkemättä unia
ottaa valokuvia vastaantulijoista
pistää silmät kiinni
tuntea tuuli kylmä syksy poskilla
heitellä lumipalloja
silittää kissaa
maata lattialla
kerätä vaahteranlehtiä
ravistaa omenapuuta
vähän omenavarkaissa
syödä raparperiä suoraan maasta
piilottaa pääsiäismunia
etsiä pääsiäismunia
katsella sadetta ikkunasta
kävellä syksyssä kävellä kävellä kävellä syksyssä
kiivetä katolle
istua kivellä

mutta vielä on tekemistä pikkuisen
ja ulkona näyttää kauniilta syksyltä
eilen illalla oli niin ihana kävellä kotiin oli täysikuu ja viileä ja loputon hämärä joka vain jatkui olisi voinut kiertää järven jos olisi jaksanut

mutta harmittaa ne lainat
kun just maksoin edelliset .(

menen jatkamaan itkemistäni
koulua

yöt jatkuu

Ei se ollut tämäkään yö rauhallinen.

Suuri laakea kenttä oli täynnä verisiä silvottuja ihmisruumiita, joita poliisit ja ambulansssimiehet raahailivat, kasailivat ja etsivät. Aina välillä joku huusi, taas löytyi yksi! Minä katselin, kun yksi tuttu ärsyttävä mies kaivoi kuoppaa ja poimi kuopasta verisisiä sikiöitä. Hän otti kuopasta kolmannen ja sanoi että niiden on täytynyt olla kolmoset. Kolmannen jälkeen tuli vielä neljäs, mutta en katsellut enää sen pidempää.

Ystäväni oli muuttamassa toisen ystäväni entisen poikaystävän kanssa yhteen ja heillä oli upea suuri koti. Avasin heidän parvekkeensa oven ja parveke oli valtava. Minua huimasi hieman siellä, koska parvekkeella ei ollut kaiteita. Kun tulin parvekkeelle uudelleen se oli täynnä ihmisiä ja siellä oli myös kaide, kaide oli kuitenkin irrotettava naru ja se irtosi ja lopulta naru kiertyi kaulani ylle ja alkoi kiskoa minua mukaansa. Ihmiset vain riuhtoivat narua, juoksivat ja ilakoivat ja minä raahauduin naru kaulassani niiden mukana ja yritin löysätä sitä etten tukehtuisi. Lopulta ihmisjoukko pysähtyi, sain narun pois kaulastani ja päivittelin tapahtunutta ventovieraalle naiselle ja poikaystävälleni. Meidän joukkoomme ilmestyi pelottavan näköinen nuori mies joka sitoi narun poikaystäväni kaulaan kuristaakseen tämän. Ihmettelin, mutta ajattelin että he ovat kavereita ja se on joku tyhmä pila. Sanoin kuitenkin, että älä viitsi kuristaa ihmisiä ja aloin irrottaa narua pojan kaulasta. Mies ei kuitenkaan luovuttanut helposti vaan alkoi ilkkua minulle siitä mitä minulle oli juuri aikaisemmin tapahtunut narun kanssa ja miten olin näyttänyt kauhistuneelta. Sanoin ettei hänen silti tarvitse sitoa kenenkän kaulaan naruja. Ja hän syytti minua jankuttajaksi. Lopulta ulkopuolisten avulla saimme miehen poistumaan ja poikaystäväni vapaaksi. Lähdimme pois ja olimme järkyttyneitä. Pysähdyimme thaimaalaisen kaupan eteen ihastelemaan suuria vartaita ja omenachutneyta kun thailainen nainen tuli eteemme kassan takaa ja osoitti meitä aseella. Hän otti meidät panttivangeiksi. Minä aloin tässä vaiheessa kuitenkin vähän heräillä ja sain unen siirtymään niin, että olimme kumpikin päässeet pakoon ja minä piilottelin yhden toisen kaupan takahuoneessa, jonne thailainen oli tullut minua etsimään. Tiesin että poliisit oli soitettu.
Poliisit tulittivat konekivääreillä (?) thaikauppaa vaikka ihmisiä käveli siitä ohi ja kaikkialla. Kukaan ei ollut moksiskaan, vaikka rakennukset menivät rikki ja ihmiset kaatuivat verisinä maahan.


eilen uppouduin koko päiväksi kirjoittamisen ihmeelliseen maailmaan.
olin illalla niin poikki ja ahdistunut että tajusin etten oikeasti voi kirjoittaa niin montaa tuntia.
että aivotyöskentelykin on raskasta. ja tietyllä tavalla fiktiivisessä tekstissä saattaa mennä jonnekin niin syvälle, että siitä palautuminen kestää
ainakin minulla, vielä
asiaa ei helpottanut se, että fiktion lisäksi kirjoitin esseetä ja suunnittelin toista esseetä toisen tilalle. tein siis tavallaan kolmea kirjoitustyötä kerralla ja
ihan totta
en enää koskaan halua sellaista.
haluan keskittyä pari tuntia päivässä maksimissaan omaan maailmaani
ja pari tuntia maksimissaan muuhun kirjoittamiseen
mieluiten ei samana päivänä kumpaakin
(joka on kyllä aika mahdotonta kun yrittää kirjoittaa omaa ja opiskella samaan aikaan)

mutta syksy on
syksy on ja se tuntuu hyvältä. muut ehkä vielä odottavat aurinkoa mutta voi kuinka minä nautin tästä sateesta ja huojuvista puista!

oli aika villi yö,
mm. :
veljeni uhkasi minua ja äitiäni puukolla ja kun isi pelasti meidät alkoi veljeni itkeä miksi he puhuvat hänelle niin vihaisesti
ensimmäinen poikani tarjosi minulle ja toiselle tytölleen nakkikookosleivoksia, jotka lilluivat mehussa. me sanoimme hyi yäk
minä leikkasin pieniä paloja herkullisista kakuista, yksi kakku oli kokonainen jättikokoinen mansikka
kaksi kissaa hyökkäilivät kimppuuni mutta ne olivat tällä kertaa hyvin eroottisia
"rakastelin" kissan kanssa, mutta se oli kyllä myös mies, isäni luki lehteä samassa huoneessa
hirveässä kiireessä yritin etsiä maastokuvioita lehdestä selasin sen aina uudestaan ja uudestaan mutta kuvioita ei löytynyt, oli vain onkikuvioita
hirveät kasat kasseja ja niissä minun lapsuuden tavaroita ja äitini naisten tavaroita, lajittelimme niitä poisheitettävien kasaan ja säästettävien kasaan, äitini muistutti minua koko ajan sairasvakuutuksen uusimisesta
katselin kuinka vastaantulijat antoivat yksinkertaisen näköiselle miehelle kakkapalloja ja mies tunki ne muitta mutkitta suuhunsa ja nielaisi

eilen tilasin rikosrekisteriotteeni. se täytyy olla kun työskentelee lasten kanssa.

keksin myös kirjoitukseeni uuden tason. se on aika huomaamaton ja tavallaan ollut koko ajan tiedostamattani tekstissä mutta nyt se sai minunkin päässäni merkityksen ja ujutin sitä vähän lisää. he hee. vaikka kuinka sanon inhoavani tekstin rakentamista niin he hee kuinka sittenkin se voi olla hauskaa! voi! rakastan niin arvoituksia ja salakieliä ja kaikkea sellaista. ja on niin mahtavaa että minulla on nyt sellainen oma! ikioma josta kukaan ei vielä tiedä mitään! ja että sen lukeminen, sitten jos joskus joku sitä lukee on kuin lukisi salakieltä, ehkä vähän. mutta sellaista se kai on. minunkin lukemiseni.
vaikka minä olenkin alkanut olla suora. joskus.
olen minä silti kerällä. vaikka kerronkin uneni.

ja kuka sanoo että unet ovat totta?
unitotta

mutta tässä minä taas olen.
viimeistä esseetä kirjoittamassa. kuten näkyy. ja minulla on nyt niin kova halu kirjoittaa omaani.
mutta aina on tehtävä valinta
aina

ja päätin jättää menemättä ystäväni mökillekin. jonne olisin niin kovin tahtonut niin pitkään ajatellut
joten nyt oikeasti. minun on tehtävä sitä mitä jäin tänne tekemään.

todellisuus.

syys

ulkona tuoksuu syys
ihan totta
se oli ilmassa jo
syksy

ja minä yritän jäljittää tuottajia ohjaajia edes valokuvaajia
yhden e-maili osoitteen vain tarvisin

nämä esitysoikeudet elokuviin
joita tulemme näyttämään syksyllä
syys

mitä tapahtuu jos syö vahingossa liian raakoja papuja?

eilen
ostimme jäätelöt vaikka oli syksy
ehditte vielä, myyjä sanoi
joka oli myynyt meille jo kuusi jäätelöä
viikon aikana
jos käytte ensi viikolla joka päivä, ehditte saada vielä yhden ilmaisen
hän nauraa ja tekee isot pallot appelsiinisorbettia ison pienen pallon
ja me kävelemme ihmisten läpi palloinemme ja haluan harjulle
alkaa sataa
vähän vain mutta se yltyy ja lopulta harhailemme torikeskuksessa joka on kaikkialta luonnollisesti kiinni paitsi ulko-ovistaan
mies kampaa kaljunsa peitoksi tukkaa peilaten näyteikkunasta ja me seuraamme häntä
menee lopulta baariin, ottaa keskisuomalaisen hyllystä ja tähyilee jotakuta työntekijää
häntäkö varten hän kampasi kaljunsa eteen tukkaa?

lapsi on tuolla käytävällä. se on alkanut muutakin kuin itkeä

ja minun mikään lakkoni ei pidä
eikä tehtävät vähene tentistäkään

olen lukenut viikonlopun aikana kuusi mangaa

mutta minähän olen
sellainen joka jää kaikkiin sarjoihin
kiinni
olivatpa ne sitten pahoja tyttöjä twin peakseja valtakuntia sunsetbeacheja ugly girlejä tai angel sanctuareja

ja kuunnellut CocoRosieta
kannatan!

ja joranesta tulee edelleen essi mieleen.

unia on ollut
ja niitä niin paljon

kuunnella ja nähdä
unissa voi myös tuntea
onko mitään aistia mitä ei olisi
silloin kun nukumme?

ja miksi karhuja ei ole kesytetty ja jalostettu lemmikeiksi?

yö

minä vaihtelin paikkaa luin tuijotin kattoon ja ikkunasta
missä olit uni?
aamuyöllä siirryin patjalta takaisin sänkyyn olin nukahtanut kirjani päälle

huomenna tentti
minä aloitin nettilakon ja herkkulakon koska en halua suuta täyteen reikiä ja pelottaa varata hammaslääkäriä kun kuitenkin on reikiä
ja nettilakon koska vietän ihan liian monta tuntia päivässä täällä
ja nytkin rikon sitä
mutta vain sen takia koska piti tarkastaa tenttisali

vielä satasivuasatasivua vielä

unessa
vilisi ihmisiä
joku halusi että ollaan vain puolialastomia kun toimittaja tulee niin se ottaa kuvan
ystäväni ruumis oli kuin pornotähden ruumis
vilisi ihmisiä
älä hyppää
vilisi ihmisiä
kaikista ajoista ja paikoista
poliisit tulivat
ihmisiä ihmisiä
sinne tänne

tänään on taas siivouspäivä
nerokas keksintöni

ja minua yököttää kirjoittaminen
minua yököttää sen ajatteleminen
että minun pitäisi jotakin kirjoittaa
taas tällainen
en tahdo sanoa mitään. enää.
olen ehkä liikaa lukenut kirjoittavien ihmisten blogeja
kuinka kaikki osaavat kirjoittaa ja julkaisevat ja hienoja ja kaikkea
plaah
minä luovun.
luovun kaikesta
koska olen luovuttaja

kaikista jopa huovutetuista
niissä vaan pistää sormeen

väsyttää.
väsyttää typerä öinen unettomuus.
ja ajatukset. jotka olivat niin raskaita silloin.
nyt en sano niistä enää sanaakaan koska en ajattele enää niitä.
yöllä on valmis tekemään mitä tahansa
kävellä mustaa tietä pitkin
kuulla jokainen vesihana joka avataan
ja siinä rajalla

tahtoisin uskonnollisuuden suloisen naiiviuden
tahtoisin olla sellainen niin kuin lapsuudessani tyttö sanoi minulle
etten voi rakastaa unilelupossuani
koska vain jumalaa voi rakastaa
en käsittänyt sitä silloin. minusta se oli naurettava ajatus. koska minähän rakastin possuani.
mutta nyt.
voi. voisinpa ajatella niin. voisinpa ajatella että vain jumalaa voi rakastaa.
että vain jumala on olemassa.
voisinpa hylätä eliökunnan rakenteet
voisinpa lakata nimeämästä latinalaisittain kasveja
liimaamasta niitä
koska eihän maapallo ole kuin kuusituhattavuottavanha
vai mitä se nyt sitten olisikaan
että ei ole väliä valaista
ei ole väliä susista
sillä ihminen
voisinpa
voisinpa luopua ajatuksistani ja alkaa ostaa broileria ja makkaraa ja kiinasta tuotuja rapuja
voisinpa ostaa auton citymaasturin ja alkaa hurjastella sillä lentää etelä-amerikkaan lentää egyptiin japaniin intiaan grönlantiin ajattelematta
tulisipa minusta tuulihattara tyhjäpää niin kuin sanoi poika lukiosta tyhjäpää ja me kauhistuimme koska sitä pelkää että itse

turhauttavaa.
feissarikin sanoi että hän feissaa että maailma pelastuisi
minua nauratti jälkeenpäinkin
minä kyllä luulen että hän feissasi koska saa siitä rahaa ja on opiskelija ja tarttee rahaa
vaikka hän maksaisikin kuussa sen viisi euroa niin kymmenen euroa tunnilta tekee päivässä jo kuusikymppiä. kuussa 1200. siitä vitonen pois ei tunnu kai miltään.
en oikein usko että hänen feissauksensa maailmaa pelasti. tai pysäytti edes ilmastonmuutosta. tai vaikutti edes yhden ihmisen ostopäätökseen.
plaah.

minä haluun jo syksyn! haluun jo koulun ja tekemisen ja jotain muuta kuin näitä tekemättömiä typeriä kesiä! kammottavaa. koko kesä mennyt enkä ole tehnyt mitään en edes levännyt. inhottavaa. vuosi taas odotettava ja ensi kesä ei varmasti tule olemaan tällainen (vaan vielä pahempi)

minusta tuntuu kotirouvalta. siltä mistä luen. tuntuu siltä että istun täällä kuusi kahdeksan tuntia puolet luen siitä miten kotirouvat istuvat kotona tehden kotitöitä puolet ajasta istun koneella ja teen pieniä askareita en kuitenkaan kotitöitä koska en jaksa
ja sitten poika tulee töistä ja minä roikun hänessä ja hän on väsynyt ja minä vain roikun ja roikun ja roikun ja kerjään huomiota koska en jaksa tehdä enää mitään sellaista mitä tein jo koko päivän. olen raivostuttava kakara. niin raivostuttava.

minä tahdon helsinkiin.
tahdon turkuun.
tahdon jonnekin jossa on ihania ihmisiä. jossa on ihmisiä.
tahdon ihmisiä.

tahdon jotain muuta kuin tämän talon.
tahdon kirjoittaa. tahdon tahdon tahdon
mutta tässä minä istun ja valitan.

mistähän se johtuu
että aina tenttikirjoja lukiessa
ennemmin tai myöhemmin
nukahtaa

- eräs vastaherännyt, jolla on vielä perjantaiksi 250 sivua luettavana ja nukkui juuri 2 tuntia -