painajaisuni

Yöllä satoi rankasti.
Tai en ole ihan varma oliko se unta

mutta aamulla kun heräsin unesta, minä itkin
ja muistin tarkalleen uneni, jonne jäin itkemään herättyäni

olin menossa jonnekin ja oli pimeää. Se oli taas sama reitti, jota kuljen usein unissani
vastaan tuli mies, joka oli selvästi humalassa ja örisi jotakin. Ajattelin, ettei siitä tarvitse välittää. Mutta mies lähtikin perääni ja minä aloin juosta. Mies alkoi myös juosta ja hän oli yllättävän nopea. Näin vähän matkan päässä vanhan naisen ja yritin huutaa apua, mutta minusta ei lähtenyt ääntä. Ei mitään ääntä. Ääni oli kuin juuttunut kurkkuun, tuli vain pieniä pihauksia.
Juoksin ja yritin huutaa.
Mummo näki minut ja ymmärsi, mutta mies lähti jahtamaan myös mummoa. Me juoksimme mummon kanssa minkä pääsimme ja välillä mies sai minusta otteen. Se tuntui kamalalta.
Mies alkoi heitellä minua kivillä. Minä yritin kanssa hädissäni kerätä kiviä, mutta ne eivät osuneet alkuunkaan. Olin jo ihan paniikissa, juoksin harjun tapaista pitkin kun huomasin, että alhaalla oli ihmisiä. Yritin huutaa heille, mutta joko minusta ei vieläkään lähtenyt ääntä tai sitten he eivät kuulleet. Sitten yksi hymyilevä mies näki minut ja minä itkin ja huusin, mutta mies vain hymyili ja ajatteli, että minä pelleilen mieheni kanssa. Hän ei yhtään ymmärtänyt. Minä yritin huutaa hänelle että ei, minä en tunne tuota miestä, joka minua jahtaa ja auta minua! Mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Hymyilevä mies olikin ulkomaalainen, eikä siis ymmärtänyt yhtään mitä yritin selittää. Kaivoin juostessani kännykkää ja sain soitettua hätänumeroon, yritin selittää olinpaikkaani, se oli joku tuttu paikannimi, mutta en muista sitä enää.
Olin lapsuudenkotini alueella, siellä päässä. Itkin ja minusta piteli kiinni keski-ikäinen nainen. Poliisit olivat piirittäneet alueen ja saaneet miehen kiinni. Mummo oli saanut soitettua hätänumeroon kun mies oli keskittynyt jahtaamaan minua. Keski-ikäinen nainen sanoi että lähdetään pois, olimme menossa kai poliisilaitokselle rauhoittumaan ja tekemään rikosilmoitusta ja sellaista.
Minä lyyhistyin aivan kokonaan. Ei ollut yhtään voimaa ja itkin lohduttomasti.

Oli jännä kun heräsin ja itkin. Tavallaan itkin ensin ilman kyyneliä, unissani vain, sillä tavalla sisään. mutta tunne oli niin voimakas että aloin itkeä toisella tavalla, oikeasti. Uni tuli huoneeseen. Se tuli minuun tavallaan uudestaan. Ja hetkeen en oikein tiennyt mitä tapahtuu. Makasin vain sängyllä ja itkin.

ja olin ajatellut että tänään on ihana viimeinen vapaapäivä. mutta.
olin unohtanut että pitäisi järjestää kaikki viime vuoden paperit
jotka täällä pöydällä ovat lojuneet
niin
että mahtuu seuraavan vuoden.

seuraavan.
tämän.
nyt alkavan.