oli aika villi yö,
mm. :
veljeni uhkasi minua ja äitiäni puukolla ja kun isi pelasti meidät alkoi veljeni itkeä miksi he puhuvat hänelle niin vihaisesti
ensimmäinen poikani tarjosi minulle ja toiselle tytölleen nakkikookosleivoksia, jotka lilluivat mehussa. me sanoimme hyi yäk
minä leikkasin pieniä paloja herkullisista kakuista, yksi kakku oli kokonainen jättikokoinen mansikka
kaksi kissaa hyökkäilivät kimppuuni mutta ne olivat tällä kertaa hyvin eroottisia
"rakastelin" kissan kanssa, mutta se oli kyllä myös mies, isäni luki lehteä samassa huoneessa
hirveässä kiireessä yritin etsiä maastokuvioita lehdestä selasin sen aina uudestaan ja uudestaan mutta kuvioita ei löytynyt, oli vain onkikuvioita
hirveät kasat kasseja ja niissä minun lapsuuden tavaroita ja äitini naisten tavaroita, lajittelimme niitä poisheitettävien kasaan ja säästettävien kasaan, äitini muistutti minua koko ajan sairasvakuutuksen uusimisesta
katselin kuinka vastaantulijat antoivat yksinkertaisen näköiselle miehelle kakkapalloja ja mies tunki ne muitta mutkitta suuhunsa ja nielaisi

eilen tilasin rikosrekisteriotteeni. se täytyy olla kun työskentelee lasten kanssa.

keksin myös kirjoitukseeni uuden tason. se on aika huomaamaton ja tavallaan ollut koko ajan tiedostamattani tekstissä mutta nyt se sai minunkin päässäni merkityksen ja ujutin sitä vähän lisää. he hee. vaikka kuinka sanon inhoavani tekstin rakentamista niin he hee kuinka sittenkin se voi olla hauskaa! voi! rakastan niin arvoituksia ja salakieliä ja kaikkea sellaista. ja on niin mahtavaa että minulla on nyt sellainen oma! ikioma josta kukaan ei vielä tiedä mitään! ja että sen lukeminen, sitten jos joskus joku sitä lukee on kuin lukisi salakieltä, ehkä vähän. mutta sellaista se kai on. minunkin lukemiseni.
vaikka minä olenkin alkanut olla suora. joskus.
olen minä silti kerällä. vaikka kerronkin uneni.

ja kuka sanoo että unet ovat totta?
unitotta

mutta tässä minä taas olen.
viimeistä esseetä kirjoittamassa. kuten näkyy. ja minulla on nyt niin kova halu kirjoittaa omaani.
mutta aina on tehtävä valinta
aina

ja päätin jättää menemättä ystäväni mökillekin. jonne olisin niin kovin tahtonut niin pitkään ajatellut
joten nyt oikeasti. minun on tehtävä sitä mitä jäin tänne tekemään.

todellisuus.