(auto)tiet

Tänään oivalsin,
että tiet eivät oikeastaan ole vain autoille. Mutta ne käyttäytyvät kuin olisivat,
autoilijat siis. Pyörällä vaikka,
pitää aina varoa, ja on ikään kuin tiellä, jos polkee tiellä
vaikka ei olisi pyörätietä, eikä kävelytielläkään saa ajaa.
Autoilijat tuskailee siellä rattiensa takana, että pitää tommosenkin siinä tiellä polkea, miksi
siis miksi polkee ja sitten taas miksi tuskailee.

Minä
poljin tänään pyörätiellä, kun auto kaahasi kuralätäköstä niin, että kura lensi suuhunkin ja pesustatullut takki ihan märkänä. Eikä mitään. Jatkoi vain kaahailuaan.

Okei, vahinkoja voi sattua, mutta käytöstavat!
Jos vahingossakin toisen päälle roiskii, niin olis kohteliasta edes veivata ikkunaa auki ja huikata sori. Ehkä se ei nähnyt, mutta silloin pitäisi ottaa jo koko kortti pois, jos ei sen vertaa liikennettä seuraa.

Minusta käytöstavat ovat oikeastaan ihan kivoja.
Kun tyttö tuo unohtuneen vihkon luokkaan, oikea omistaja ei edes kiitä
minä kiitän, kovaan ääneen, niin että pojat perällä siitä rupeavat ivaamaan
kysyn, eikö teidän mielestä sitten ole kohteliasta ja kivaa kiittää,  jos joku tekee palveluksen, hä?
ja kyllähän se on.

anteeksi ja kiitos. niin pieni ele, mutta silti tekee kaiken huomattavasti helpommaksi. jos viitsii. paha tuuli haihtuu heti, jos joku viitsii sanoa anteeksi. en minä ainakaan koskaan jaksa murjottaa anteeksipyynnön jälkeen.

ajattelin, että jos minulla joskus on lapsia
en edes aio kasvattaa heitä autoilun kulttuuriin (vaan lentämisen! ha ha)
alle kymmenen kilometrin matkat mennään automaattisesti kävellen tai pyörällä. sitä pidemmät julkisilla, jos mahdollista. jos ei, niin sitten auto. haluaisin kasvattaa niin, että auto ei ole itsestäänselvyys, että se on luksusta, ekstraa. Autolle on paikkansa, mutta sen ei tarvitsisi olla jokapäiväistä. Toivoisin, että asuisimme paikassa, jossa meidän ei tarvitsisi siirtyä automatkoja joka päivä.
Oma lukunsa on sitten noitten lentojen kanssa. En uskalla edes ajatella sitä konkreettista todellisuutta. Lentäminen tulee pakostakin vähenemään maailmassa,  mutta meidän perheemme tulee aina olemaan pallon vastakkaisilla puoliskoilla. Se jää sitten nähtäväksi, että kumman suku tulee olemaan skypevaareja skypemummoja ja skypesetiä ja skypetätejä.

Maapallo tuskin kutistuu. Vaikka asuttava ala varmaankin. Toisaalta, napaseudut taitavat pysyä kumpikin ihanteellisina ilmastoltaan.

Tyttö sanoi, että nämä tällä vuosikymmenellä syntyneet lapset tulevat olemaan jotenkin erityisiä. tai siis nyt syntyvät. että jotain sellaista on ilmassa. minä mietin että ehkä. ehkä he ovat uuden ajan lapset. ehkä uusi aika on alkamassa
alkaa

minulla ei olisi mitään sitä vastaan.