Olen ollut voimaton.
Miten voikin olla samassa ruumiissa niin erilailla energiaa.
Ja huonotuulinen.

Yöllä iranilaiset tappoivat mereneläviä ja pitivät afrikkalaisia orjia. Yksi mies oli virittänyt itsensä vessanoveen kiinni, ja kun se avattiin, syntyi sarja tapahtumia, jotka lennättivät hänet pesuhuoneeseen, pesukoneen oven auki, ja sieltä valuvan kaasun hänen suuhunsa.

Ennen heräämistä olin juuri menossa uimaan. Oli niin selkeää, että minun pitäisi päästä veteen. Se oli taas sama mökkiranta, ja ensin menin kokeilemaan vettä vaatteet päällä,
vesi oli hyvä. Muistan kaislat ja sen miten pitkälle saattoi mennä väsymättä.

Aamulla menin suihkuun, kun ei järvikään ole auki. Mietin miten uusi asia suihku tällaisena on. Ja että minun täytyy harrastaa liikuntaa, täytyy välttämättä mennä ulos, koska muuten en saisi raitista ilmaa ja kipeytyisin liikkumattomuudesta. Miten olemme tulleet tähän, että ruokaan pitää lisätä vitamiineja, kun ne on ensin siitä tuhottu.

En kestä uutisia tästä käsittämättömästä maailmasta. Niin,
se tuntuu joka päivä käsittämättömämmältä. Tunnen lipuvani erilleen.
Että voin kyllä hymyillä ja nyökytellä ja kohottaa maljaa ja olla mukana kun ostetaan viinejä yli kahdellasadallaeurolla, voin istua kulkuvälineissä, näpytellä, istua, katsoa ulos valoon ja iltaan
mutta tämä ei ole totta

kuvitelmat ovat usein pahempia kuin todellisuus,
kirjoitti peter. tämä lause muuttaa merkitystään vuosi vuodelta. joskus valitsin satunnaisia lauseita kirjoista. nyt nekin tuntuvat vieraannuttavilta.

en tiedä olisinko todellakin onnellisempi, kun saisin laittaa kädet taas multaan
tai mennä tuulesta poispäin
ehkä olisinkin onnellisin, jos voisin hyväksyä että elän tässä
ajassa, jossa on televisiouutisissa kertauksia
hyllytolkulla säilöttyjä asioita
näkijöiden yhteystietoja etsitään internetistä
kosketuksista tekstiviestejä.
sitäkö se tarkoittaa,
olla tässä hetkessä. että unohtaa kaiken sen mitä voisi olla, mitä oli
lakkaa murehtimasta sitä, että jokainen ihminen tällä planeetalla haluaa tulla osaksi samaa taloudellista systeemiä, lopettaa viljelemisen, kalastamisen, soutamisen, rakentamisen, korjaamisen, parantamisen

lapsilla on oivallus tästä kaikesta,
toisinaan,
silloin kun he eivät ole vielä integroituneet. mutta sitten he integroituvat, koska heidät halutaan liittää
emmekä me sitten enää erota itseämme maailmasta,
tai jos erotammekin,
me vastaamme, niin mutta ei mitään ole tehtävissä,
että maailma nyt vaan on

maailma ei ole mitään muuta kuin elektroneja ja protoneja ja vielä pienempiä hiukkasia
ei mitään muuta

ja sellaiset asiat kuin systeemi tai talous tai valta tai köyhyys
eivät ole edes niitä
niille ei maailmankaikkeus ole uhrannut atomiakaan
ne saavat tyytyä olemaan
keksittyjä
tekaistuja vain. jonkun ideoita. sanoja, käsitteitä. millä ei olisi mitään merkitystä, ellei joku rupeaisi toteuttamaan niitä
antamaan niille atomistista muotoa. saada vanuatulaisen äidin lähettämään lapsensa toiselle saarelle kouluun, koska muuten heidät on tuomittu köyhyyteen 
saada miehen pistämään sotilasunivormun päällensä ja tappamaan toisen
koska on sellainen, jolla on valta ja yhtäkkiä kaikki kohkaavat taloudesta, koska ovat menettäneet riippumattomuutensa niin, vallalle, josta ei ole maailmassa elektronin elektronia
ainoastaan negatiivista energiaa, joka väreilee ihmisistä ihmisiin
mereen ja toisiinsa törmäileviin lintuihin.