levoton

minulla on levottomuus. Lääkäri on soittanut rokotuksista, mutta silti en saa aikaa.
Serkku sanoo, että pitää polkea. Ja minä poljen viisisataametriä lumitihkussa, lukitsen pyörän ja ostan dvd-levyjä, jotta voin lähettää toimitukseen kuvia.
Jännitän esimiehen reaktioita, eikä hän olekaan vihainen, päinvastoin. Mutta silti levottomuus.
Sellainen kasvava. Haluaisi piiloutua. Aivan kuin myrsky siellä eteläisen pohjoisessa olisi täälläkin, enteilevänä.

Mies kysyy minun mielipidettäni. Ihan niin kuin kaksi vuotta sitten. Että päätetään yhdessä miten voimme olla yhdessä.
Minä olen tiennyt sen koko ajan
että me sinne missä on kuumuutta
ja rukoushuutoja auringonnousussa
öljypalmuplantaaseja, sademetsien salakaatoja
korruptiota, uima-allastaloja, autonkuljettajia, uhanalaisia orankeja

ja silti tämä levottomuus. avaan tiedostoja auki
ihan vain sen tähden että voin esittää lukevani niitä

saan vastauksia
kaikkialta samaan aikaan
enkä pysty pysähtymään
pitäisi varmaan mennä vesisateeksi muuttuneesen tihkuun
polkemaan
ja polkea vaan saaren päähän ja seuraavaankin saareen
ja sitä seuraavaan

kaikki saaret ympäri niin kuin veneellä
mutta on kaksi pyörää

levottomuus
alkoi jo aamulla
huonovointisuudella
sellaisella että on varmaan ollut alhainen verensokeri
eikä jaksa syödä kuin hedelmiä

levottomuus, lähtö, matka, kirja, työ, kuvat, pyörä, sade, juhlat, muutto, ihminen

aivan kuin kaikki olisi muuttumassa
vaikka tämä tila
odottamisen
on jatkunut jo siitä asti kun palasin
eikä mikään ole yhtäkkiä muuttunut
paitsi se että olen sanonut kyllä, kun minulta on kysytty
ja minulle on sanottu kyllä, kun olen kertonut, tarjonnut, ehdottanut.

kuulen portaiden äänet. ovet auki ja kiinni ja
minä en koskaan saa itseäni rauhoittumaan
meditaatioharjoituksista huolimatta. eikä se ole kahvi
minun virtani

aivan kuin myrsky olisi tulossa tänekin
vaikka sade on lakannut
kokonaan lakannut, eikä mikään
enteilisi sellaista

ja pulssikin on itseasiassa rauhallinen, tavallinen, tasainen

ja ihan kuin aurinkokin olisi tuloillaan.