Päässyt otteesta
jo Egilstadiriin asti
sateessa
sateessa ajetaan kivikokoelmalle
ja museoon
ja kahvilaan ja tehdään meksikolaista kalaa ja minä pilkon salaattia
islantilaisen näyttelijän kotona
englantilainen tyttö kutoo kaulahuivia
minä sohvalla jalat sohvalla kuin kotona

vieläkö se ottaa otteeseensa?

huomenna
ylihuomenna on uusi saari

sitten on enää meri
meri meri ja sitten tanska ja sitten mies
mies jota kaipaan koko ajan

ja sitten meri ja sitten maa ja sitten kotimaa

miten outoa
miten outoa

että sadepisarat
ja venäläinen ryhmä
ja minä penkillä ajattelemassa että viimeistä kertaa pellot että viimeistä kertaa nämä vuoret

ja Gestur halaamassa uudestaan ja uudestaan ja suudelma
niin kuin edelliselläkin kerralla ja ensimmäisellä
ja minulla on aina paikka
hänen luonaan
kuin isä
mutta surulliset silmät ja henki viinanhajuinen

televisiossa joku alaston ase viitonen

tämäkö on viimeinen ilta islannissa? sohvalla jalat ja alastonaseviitonen kaikki tietokoneillaan naamakirjassa. väsymys. uni. väsymys. uni. ikävä. sade. gesturin syli ympärillä. ikävä. ikävä sitä jolla aksentti englannissa niin kuin Adan aviomiehellä. naurua puhelimessa sille jonka makuuhuoneesta on herännyt
useammin kuin kerran, kolme kuukautta
ikävä sinne missä odotetaan että kun minun tyttö kirjoittaa sinua tarvitaan täällä ja sitten toinenkin minun tyttö kirjoittaa että ajattelimme sinua täällä että on niitä jotka odottaa sielläkin minne menee että ei jää vain tänne niitä jotka kaipaa ja sitten on niitä jotka ottaa mukaan joille voi sitten joskus tarjota sohvan tai sängyn tai nurkan tai kahvin
niin
minun on kai ostettava kahvinkeitin minun on kai
tai sitten hiljaisesti aloitettava siirtyminen teen kautta pelkkiin mustikanlehtiin ja mintunlehtiin
ja kakut

ja minulla on koti
kotikotinen kaksi kuukautta mutta kuitenkin
ensin toisen tytön huoneessa toisen tytön kanssa ja toinen kuukausi ilman tyttöä
ja jos löydän kodin kodinkotisen jo aiemmin sitten muutan jo
mutta näin alkuun
minulla on paikka jonne mennä
josta käsin etsiä
kotia
tosin vain vuodeksi
sitten haluan olla jo valmis

oi mikä tavoite

oi miten paljon tavoitteita vaikken ole vielä siellä

sateessa vaan
pimeässä jo
syksyä

syksyä on jo. ilma täysi.

oi
minun viimeinen islanti. tämä.

aurinko vaihtui sateeksi
taas
ja mä oon jumissa fosshollissa
ja mä oon jumissa fosshollissa.

majatalot on täynnä
mä valvon sitten kadulla perkele.

huomenna vika työpäivä
ja mä oon jumissa fosshollissa
mä oon jumissa oon jumissa en halua lähteä mä en halua lähteä

kuunnellaan soul captain bandia annan kanssa ja nauretaan niin kuin haltiakivi
nauretaan suu auki että sisuskalut näkyy
jumissa jumissa
minun matkaajani ei soita
en tiedä odottaako hän satamassa kun laiva
perillä
mistä sen voi tietää

ja anna menee vartijaksi tai tilaustarjoilijaksi

mä jään tänne
mä jään tänne.

tervetuloa kahvin maailmaan
päätä särkee aamulla kun ei ole kuppia ottanut
ja tänään on viimeinen vapaapäivä
viimeinen päivä lähteä pois tästä keittiöstä
pakata eväät reppuun ja kulkea metsään

eilen ajoimme teitä joilla auto tärisevä
kahdenkymmenen kilometrin matka tunnin
ja sitä ennen kulkemista laavakiviä pitkin
kompastelemista ja laskeutumista jyrkkääjyrkkää alas miltei pystyruoraa
ja siellä vesi kuuma vesi alhaalla jyrkänteiden alla rotkossa luolassa
kuumaa sinistä vettä
uimakelpoista

viimeiset päivät
minun saaressa
viimeiset päivät
ja sitten ei enää minun
ei tämä mitään tästä enää minun. sitten
silloin joskus niin kuin helsingistäkin tuli

kahvi on vahvaa koska se ei ole minun keittämää
ja päänsärky lakkaa

miten paljon minä tulen tätä kaikkea kaipaamaan?

jännittää
jo lähtö
se kun yhtäkkiä tämä täällä nämä vuoret
aina vain vihreämmät lumihuippuiset ne joilla kesälläkin lumisadetta tämä sade yhtäkkiä alkava ja auringoksi muuttuva nämä ihmiset jotka
nauravat suu auki kaikki suusta näkyvillä niin kuin nauretaan kun naurattaa
kadut kiviä täynnä kuoppaiset lampaat jotka tielle aina nukkumaan jos lämmin niin kuin ei
niillä lämmin olisi villasta
loppuu.

sitten tulee paluu
alkaa. alkuja. loppuja. puoliväliä.

islantilainen tyttö hyppii takana ja katsotaan vain silmiin
islantilainen mies kysyy monta kertaa därifrån därifrån
ja on juuri esittänyt olevansa islantilainen ja ettei islantilaiset kommunikoi norjalaisten kanssa omilla kielillään.

jatkuvasti halu mennä uusiin paikkoihin
olla tekemättä päätöksiä
olla tekemättä mitään
käytännönasiaa
maksaa lippuja soittaa majapaikkoja

jäisi tänne pyörteeseen
se on pyörre.

ja sitten saa kirjoitetut sanat
joissa toinen kaipaa ja sanoo että rakastaa
vaikka rakkaus ei ole koskaan sama
toisella kielellä
eikä ole yhtään varma että kun mereltä palataan
on samaa
kuin saaressa
että kun on maita
jotka jatkuvat kiinni toisissaan
ei rajattuja vuorin

ja eilen
sai postissa ihastuttavan kuvan
pianorannasta. ja tytöstä.

joskus tahtoisi osata soittaa
tahtoisi osata soittaa musiikkia vain
että ei olisi ääntä kuin sello tai piano
mutta kädet
kömpelöt vaan näppäimistöä voi vähän

ja elokuva päättyi sanoihin
toteutuneita toiveita itketään enemmän kuin toteutumattomia

sanoo että totta.

mustikkamättäillä
jotka on ihan aukealla laavakiviä ja muhkuraista kanervikkoa, suon tuoksu vähän jos on satanut ja tuulee
mustikkamättäillä
tuntuu kodilta.

istuu minuutteja minuutteja katselemassa jokea joka haarautuu kolmeen
minuutteja minuutteja

tämä hullu hotelli edelleen
ja toisinaan kukaan ei hymyile
vaikka tulee ojennetuin käsin mustikoita täysi

ja nyt ilta
ilta sellainen että heinätkään ei kuin ihan juuri ja juuri
liiku tuulessa

päässä sanat että
Hanne, it's allowed to be alive
here.

puhelimet ei toimi mannerten välillä.
vuoret näyttävät vihreämmiltä.
vuodet unohtuvat
lukee listoja niistä hetkistä joita ei ikinä unohda
ja oli jo unohtanut
ja ne joita ei unohda nyt ovat erit.

miten tämä kaikki voisikaan olla vaikuttamatta minuun
putous
se että keltaiset rakennukset putouksen reunalla
ihmiset reunalla
ihmiset putouksen reunalla
it's allowed to be alive here.

Jos pakkaa kaikki tavarat
ja ne ei mahdukaan
jos pakkaa kaikki tavarat ja astuu laivaan
ja
on taas matkalla
merta merta merta pelkkää merta kolme vuorokautta

sitten ei leipoisi syntymäpäiväkakkua täällä
ei noitamuseota ei teatterifestareita
ei viimeistä päivää
syyskuun ensimmäistä.

syksy.

että olisi nähnyt talven kevään kesän ja
minun kuukauteni.

maastoautot tietä kumpaankin suuntaan.
eikä nämä ole hyttysiä
sanotaan vakavin kasvoin että toit kärpäsenkin mutta se on hämähäkki minä sanon. kiinni housuissani kiinni siinä mitä mustikkamättäiltä peltojen laavan hiekan kanervien läpi

jaksaisi katsoa tätä maisemaa.

Tänään
aamu alkoi sillä että avaimet olivatkin
taas kerran, no vain toisen kerran tänä kesänä,
sisälle
mutta kukaan ei vastannut puhelimeen
kukaan ei avannut ovia
kukaan ei kuullut kun jyskytin ikkunoita ovikelloja ovia huusin meuhkasin kiersin taloa
ja turistit
tulivat pikkuhiljaa paikalle
toisten piti päästä jo tienpäälle toiset vain nauroivat
absurdiutta
ja yksi mies toi minulle fleecetakin
koska olin vain teepaidassa ja sandaaleissa
mutta olisihan se pitänyt arvata
että lauantai
ja pomot
eivät ole hereillä aamu kello kuusi
tai edes niin että heidät voisi herättää

ja kun vihdoin puoli kymmenen toinen pomoista vaivalloisin askelin
nousee raput ylös
kun olen soittanut kellon aamiaiskellon ruokakellon
minä sanon että gestur minä en tiedä haluanko enää olla täällä
ja hän sanoo että puhu, kerro
ja minä sanon että tämä ilmapiiri
ja sitten minä vain
itkenitkenitken
ja minua halataan ja minä yritän selittää ja hän yrittää selittää
ja me puhumme puhumme puhumme
ja minä alan aina itkeä
ja gestur ottaa asiakkaat vastaan eikä hänkään ole onnellinen
hän ei haluaisi olla täällä vaan metsässä
jossa kukaan ei onneton
ja
lopulta me emme
päätä mitään
minä en
tiedä
lähdenkö tänään huomenna ylihuomenna viikon päästä kahden viikon vaiko kolmen

ja sitten on ikäväkin
ikävä häntä joka vielä pohjoismaiden mantereilla
ennen kuin suuremmat kaukaisemmat maat
miten onnellinen voikaan
niin että hymyilee koko aamut
eikä olisi välittänyt
mitään siitä ettei pääsisi sisään
olisi istunut vain tulevassa auringossa ja nauranut
mutta
lähdön jälkeen on itkenyt joka päivä
autossa kukkulalla keittiössä asiakkaat katsoo itkuisia silmiä
että hei me tultaisi tänne
että toinen itkee ja toinen änkyttää ja puhuu kuin jättiläisvauva
että sellaisia meitä täällä töissä
me viimeiset

yksi on jo lopettanut
toinen lopettaa maanantaina
kolmas lopettaa kahdeskymmenespäivä
ja me kaksi vielä luvattu loppuun
paitsi minä tänään siinä keittiössä essu musta mustikkatahrainen

yritän kuunnella mitä haluaisin
oikeasti
mikä tuntuu oikealta
mutta kun
mikään vaihtoehto ei ole selvä
mikään mikään
ja kädet kuivat vain.

ja aurinko kuuma.
mustalle hiekalle nukahdettu eilen
turistien ulottumattomiin.
mustatakkinen mies ja mustapaitainen nainen suutelevat sillalla
yksi mustassa teepaidassa kuvaa
kauempana

niin kuin sokea aave
munavaras
olikin vain turisti

tämä hullu hotelli.

Eilen oli taas Húsavík
ja miten merenranta valkoisia kiviä mustaa hiekkaa miten aaltojen jossain siellä seassa
valaat
kalastajia kaksi pienessä puisessa veneessä
minä jyrkänteen reunalla paljain varpain
hiekkaa merta pakoon kunnes rapu.

Tänään
olen valmis irtisanoutumaan
tänään en jaksa enää yhtään tätä ilmapiiriä joka puristaa
ja sitten minä itken ja tyttö sanoo älä nyt kaikki hyvin sanotaan niille vaan ettei se nyt onnistunutkaan
niin koska kun toinen pomoista nukkuu ja toinen sauhuttelee yöpukusillaan
yrittää olla oma-aloitteinen ja ystävällinen ja avulias ja kaikkensa
tekee niin kuin on neuvottu
ja sitten
yhtäkkiä
koska rahanahneet paskiaiset
ei saisikaan tehdä niin
ja sitten vain itkee
itkee mokomaa työpaikkaa

ja kahvi maistuu ihan pahalta
ja haluaisi vaan taas merenrantaan
haluaisi silmät kiinni aaltojen ääntä
kerrankin taas aurinkoa kerrankin taas lämpöä joka tuo kesän kun nurmikko on kostea
taivas kaiken vaaleanpunainen kun ajetaan kotiin

tahtoisi heinikkoon niin että heinät yltää vyötärölle ja jalkapohjissa kanervat
tahtoisi kuusten alle havunneulasten tuoksuun
vihreät oranssit keltaiset punaiset ruskeat lehdet
tahtoisi istua yksin
kivellään
katsoa järven toiselle puolelle saariin
tahtoisi uneksi taas
tahtoisi kuviksi taas vaan

miten todellisuus
tulee
aina
pilaamaan.

Sade tullut kontin kattoon ikkunoihin sade tullut koko yön yön jonka aamulla saa nukkua mutta kello on sisällä kello tullut sisälle niin että viisitoista vaille kuusi olisi jo heräämässä ja sitten kahdeksalta meditaatioon nukahtaa ja nukkuu vaan kunnes aamiaista ja sitten istuukin koneella niin että etsii sanakirjasta sanan íþyngjandi

verotoimiston yhteyshenkilö onkin lomalla ja verkkopankki on sekava eikä takuuvuokraa vaan kuulu tilille vaikka olen laittanut Reykjavikin yliopistolle viestiä jo kolmesti ainakin

ja sitten sade taukoaa ja sitten sade jatkaa satamistaan ja
minä haluaisin olla tällä hetkellä Bergenissä.

Katsoin lautta-aikataulut ja odotan vastausta toimistosta, että pääsenkö Suomeen 2.9 vai en ja mistä menee junat ja mihin aikaan ja miten laivat ja kaikki ja voi voi

vuoret
näyttävät päivä päivältä kauniimmilta
helikopteri taivaalla kuin etsisi pelastettavia.

liian paljon ajateltavaa. liian paljon paljon vain mieluiten kuuntelisi samoja kappaleita uudelleen uudelleen ja tanssia kuin hullu.

olen syönyt liikaa pähkinöitä liikaa kuivahedelmiä
ajanut liikaa kilometrejä liian vähän unta
itkenyt vähän ihan vähän vain silloinkin kun ajaa kaupungit taakse huoltoasema aina seuraavalle ja tuulessa pähkinöitä liikaa
sumun läpi sumun läpi niin että näkee kahteen metriin
hidastelevien turistiautojen takana nopeiden islantilaisten ohitettavana
kilometrit kilometrit
ja toinen istuu lentokoneessa

ja kun yöllä löytää kartasta kaksi samannimistä katua
ja ollaankin väärällä ja lopulta sekin hostelli on suljettu
lopulta vaan nauraa
kun otetaan patjat pois sängyistä
että voi vierekkäin
ja miten voi nukkua niin kuin saduissa?

laiva punaista taivasta vasten
ei tarvitse mennä majakkaan me vaan ajetaan
ajetaan vaan niin kuin hullut
takapenkillä kolme espanjalaista jotka kaikki sanoo lähtiessä että älä lähde

mutta ei lähtö ole muuta kuin matka
ja matka tulee joskus päähänsä
ja sitten tullaan takaisin

minä
aloitan takaisin
syyskuun toinen päivä
minä tulen takaisin.

ja minä sanon kotiin
kun tulen konttiin
minä sanon kotiin kun näen keltaisen talon ja keltaiset talot
ja kotiin kun ollaan Borganesissa
kotiin kun
kun sitten
on metsiä tien vierillä niin ettei näe kymmentä kilometriä
eikä ole kilometrien nousujakaan
eikä
kahvinlopettaminen toimi kun pysähtyy
ja kaakaossakin on kofeiinia

ja sitten on silmät
väsyneet ja aina toisessa kiinni
puristaa kättä

ja aina voi
kaiken jälkeen
mennä uimaan kuumaan veteen
lumisateessa, tuulessa, räntäsateessa, sateessa, auringossa, valossa, pilvisessä
tai kaikissa

islannissa.

Vasta yksi pariskunta
tai isä ja tytär
tarkoittaa taas sitä että tulee kiire aamu
kun he kaikki tulevat syömään kun on valoisampaa

sumu aamulla
sumu joka muuttuu alle puolessa tunnissa
sankaksi sateeksi
tihkua niin että pilvimatto on harmaa ja tiet tulevat märiksi

ja joogasta kainalon alta kipeät lihakset
eilen niin kovaa kuin jaloilla voi juoksin
juoksinjuoksinjuoksin
en pitkää matkaa vaan lyhyitä pyrhädyksiä täysillä
hiekkaista tietä jonka toisella puolella joki ja mättäät
ja mättäiden välissä lampaiden polku
kunnes tuli kivivalli aivan kuin muuri keskellä ei mitään
joen viertä
niin ettei tuuli enää palelluttanut korvia ja minä nojaamassa kiveen
minä makaamassa mustalla hiekalla silmät kiinni ja linnut
yläpuolella huutamassa viistämässä siivillä aivan liki
aurinko lämmittämässä kasvoja niin kirkkaana että silmät silmät kiinni

kävelee tien päähän sinne
mistä alkaisi maatila ja lampaita
kolme tuijottamassa pysähtyneinä kuin patsaat
tuijottamassa ja lehmät kaikki
kääntyvät katsomaan ja linnut
jatkavat viistoaan edestakaisin edes takaisin
me kaikki linnut, lampaat, lehmät ja minä
auringossa tuulessa liikkumattomina
paitsi linnut
joista liike ja ääni

ja kun kävelee takaisin pitää avata takki
ottaa takki pois koska aurinko tuuli on muuttunut pelkäksi valoksi
kävelee mökin rappusille ja kirjoittaa
kirjoittaa kirjoittaa kaiken yrittää sanoiksi
vieraaksi kieleksi joka ei ole oma

sade muuttunut sumuksi taas pelkäksi aamun hämäräksi
ensimmäiset asiakkaat vaihtuneet toisiksi

väsymys
aamussa joka tahtoisi kahvin

aamussa joka tuntuu loputtoman hitaalta
niin kuin tiskikone joka pesee ja pesee ja pesee samaa koneellista

sumu haihtuva pian eikä vielä tiedä tuleeko pilvinen vai aurinko vai sade vai kaikki.

lämpö
vaikkei olekaan aurinkoa on pilvenhattaroita ja ohutta sinistä taivasta
ja tänään ei voi enää tekosyitä miksi ei lähtisi juoksemaan

siivoaa aina liian nopeasti
aina liian nopeasti on valmis niin että viimeiset kaksi tuntia vain odottamista
odottamista niin että tuntuu vatsassa
vaikka tietääkin ettei tänään ole mitään odottamista
että huomenna vasta
jos sittenkään

haluaisi jo juoksemaan
haluaisi irti kahvista
on ajatellut kahvia koko aamun
koska eilen ei ollutkaan ilman niin tänään sitten
yritti korvata addiktiotaan kaakaolla mutta
ei se ole sama
päänsärky ja silmät väsyneet silti
silti vaan
paha paha kahvi
jokaisella pahe täällä paikassa
jokaisella

mikä tarina.

yöllä näkee unta tulesta
jotenkin tulesta vain
ei muista kuin sen
ja miten hyvältä tuntui jooga
pitkästä aikaa niin hyvältä että päättää (taas päättää jotain)
jatkaa joka ilta
aamut liian aikaisia vaikka olisikin hyvä
aamuisin

levottomuus levottomuus levottomuus.
tulee niin kuin yöt
niin kuin pimeillä kaduilla
joita niitäkin aina
miten selvästi paikoilla on tunne.

sellainen ettei voi kuvata
että tietää vaan
että on ollut aikaisemminkin

toistuvat kuvat unissa. ja näkevätkö kaikki niitä
isoäitien vinttejä, sademetsäsaaria merta järveksi muuttuvaa?