Äh.
En pysty enää kirjoittamaan. En osaa.
Levittelin suikaleita toiselle sängylle enkä tehnyt sitä kuin kaksi minuuttia ja oli pakko maata selällään lattialla. Katsoa valkenevaa taivasta joka on silti sateesta tumma.
Avasin tiedoston enkä pystynyt lukemaan edes ensimmäistä kappaletta kun oli pakko äkkiä sulkea tiedosto. Ei.
Kaikki on sekavaa vyyhtiä. Ei järjestystä, ei järjestystä. Ei minkäänlaista tajua siitä mitä pitäisi tehdä. Ennen tänne lähtöä kaikki oli muka selvää. Näin ja näin, rakenne näin ja näin ja järjestin suikaleet mutta nyt ne ovat menneet ihan sekaisin matkatavaroissa ja kaikki on vain irrallisia lauseita.
Aion ostaa teippiä ja teipata perkele ne seinään. Aion ostaa muistilappuja ja liimata niitä esineisiin niin kuin nimet
tahtoisin aloittaa kaiken alusta. voisiko niin tehdä? unohtaa jo kaikki kirjoitetut sanat ja kirjoittaa kaikki uudelleen...
minä laiska. en ikinä tekisi niin. ehkä jaksaisin 66 sivua mutta sitten. alkaisin itkeä. turhaa työtä tehnyt.
kuuntelen ólöfia. hänellä kaunis ääni. kauniimpi kuin tämä kaupunki.
unissa ihmiset sekoittuivat taas toisikseen. hyvä ei ole hyvä eikä paha paha. silti minun unissani selkäni takana tehdään taloja joilla minuun voisi iskeä takaapäin
aion mennä kirkkoon. siihen kuuluisimpaan tämän kaupungin. korkea korkea torni. ja sinne rantaan jossa vigdiksen kirjassakin käveltiin. kaikkia katuja en ole vielä löytänyt.
voi.
tahtoisin niin osata edes kirjoittaa. tahtoisin niin osata. kun en osaa laulaa. olisi edes joku jota osaisi. niin kuin kirjoittaminen olisi hän. persoonallisuus
englanniksi kovin vaikea selittää miten ei ole kahta häntä miten meillä on vain yksi hän ja miten meidän verbimme eivät taivu sukupuolen mukaan miten me kirjoitamme
joskus
joskus sitä vain kirjoitti.
niin kertooko tämä muutos todellakin vain siitä että kirjoittamisesta on tullut yhä tärkeämpi
että nyt sillä on väliä ja siksi se on vaikeaa. että nyt on tavoitteita. että se onkin yhtäkkiä tavoitteellista. että nyt se ei ole enää kirjoittelua vaan kirjoittamista. että minä olen sanonut ääneen tekeväni kirjaa. ja pelottavaa. antautua sellaiseen. lausua sellaista ääneen. silloinhan niin täytyy tehdä. silloin on jo tekemässä niin.
kunpa osaisin tätä kieltä. ymmärtäisin mitä hän laulaa. nyt voin ottaa vaan tunteen melodiasta ja äänestä sävelkulusta. niin kuin jotain ymmärtäisin. sanon aina etten koskaan unohda ja unohdan kuitenkin mutta en koskaan unohda tyttöä jolla oli tummat silmät ja hiukset ja kuinka me sanoimme hänen laulavan kauniisti ja kuinka hänen silmänsä silloin
tuolla nuo paperisilput nyt sitten tuijottavat uhkaavasti ja odottavat mitä minä niille teen. ne eivät usko että ostan teippiä. ne eivät usko että jatkan heidän kanssaan. he tietävät minun unohtavan. että jätän heidät muovitaskuun. että kadun sitä kun otin heidät mukaan tänne.
mutta he erehtyvät. minä päätän nyt että ne erehtyvät.
ja kaikkihan on lopulta päättämistä. aikalailla kaikki.
8 kommenttia:
j sanoi hyvin, että ihan kaikessa työssä, jonka on itselleen valinnut tärkeimmäksi ja jossa täytyy mennä kohti omia rajojaan tulee vastaan epätoivon hetkiä. niitä itkuisia.
mutta ehkä voisi ajatella sana kerrallaan, kirjain kerrallaan.
jos se tuntuu helpommalta. sillä tavalla kirjat kuitenkin loppujen lopuksi syntyvät.
halauksia täältä suomesta.
t.r
j = janne
kyllä yksi Hanne paperinpalaset voittaa. sinusta ne ovat kuitenkin riippuvaiset, yrittävät vaan näyttää itsenäisiltä siinä. ja oletpas hyvä siinä. minusta olet. minä ainakin olen kateellinen.
Juuri ennen järjestymistä on kamala kaaos, ahdistus, sekasorto. Toivon, että sinulla on samaan tapaan kuin minulla. Että ne siitä. Että tulee hetki, jolloin kaikki onkin selvää. NÄIN. Näinhän tämän piti mennä, koko ajan.
Vaikuttaa siivoamiselta. Ensin kaikki on toivotonta, ei tieda mista aloittaa, nostaa sukan lattialta ja huomaa tiskikasan ja ottaa kupin ja huomaa likaisen vessan eika mistaan voi aloittaa kun on niin paljon! Mutta kun aloittaa, tempautuu ja huomaamatta tulee jarjestys ja sukka menee laatikkoon ja kuppi kaappiin ja kaikessa on logiikka. Mutta sita on vaikea uskoa sotkun keskella.
On uskomatonta, etta olet siella. Tunnen jotenkin niin vahvasti, etta olet.
Voi voi, minulle kyllä tulee Pinja sellainen olo, että mahtaakohan tuo siivousvertaus päteä Hanneen...hän on ihan mahdoton tyttö mitä tulee järjestyksestä puhuttaessa! Sanon näin vain siksi, koska kuuntelin jokin aika sitten hänen tarinansa siitä miksi makuuhuoneen lattia on vaatteissa.
mutta jokin konsti varmasti löytyy. tepsii ja tehoaa.
minua alkoi itkettää vähän kun luin viestejänne. olisittepa täällä! kaikki ystäväni ja ihmiset ympärillä!
Ja ostin tänään tekstille sinitarraa, joka ei ole sinistä vaan valkoista, eikä mulla ollut hajuakaan mikä sinitarra on englanniksi ja hame oli noussut sillä tavalla ylös että työmiehet tuijotti ja hymyili.
Olipahan työmiehilläkin jotakin nättiä katteltavaa ;)
- Pinsku
Lähetä kommentti