seikkailu nro 2

Tänään kävelin meren rantaan. Lauloin Ultra Bran Sinä päivänä kun synnyin
ja islantilaiset lenkkeilijät ja vanhat papat hymyilivät ja tervehtivät minua.

Meren jälkeen kävelin laugavegurille, se on Reykjavikin Kauppakatu.
Halusin mennä kaakaolle johonkin kahvilaan, mutta ensin halusin kiertää pieniäkin katuja ja puisia taloja. Kävelin edestakaisin niin, että turistit katsoivat ja kaksi juopunutta islantilaismiestä, jotka polttivat edellisyön sätkiä. He katsoivat pitkään.
Myöhemmin, reilunkaupan ja luomun kahvilassa kaakota käsissä pidellen he kävelivät horjuen kahvilan ohi.
Kahvilassakin kaikki hymyilivät ja sanoivat hei. He eivät sanokaan Halló! vaan jotenkin vain hei.

Takaisin tullessa törmäsin Sanneen ja Sannen poikaystävään, jonka nimeä en kuollakseni muista. Me olimme törmänneet ensimmäisen kerran lentobussissa, ellemme sitten lentokoneessa. Jokatapauksessa kiinnitin heihin huomiota vasta bussissa. Ja vaihdoimme ensimmäiset sanat bussista ulos astuttaessa kun Sanne kysyi Is this bus central? minä vastasin "I think it is.
Sen jälkeen hymyilimme toisillemme odottaessamme hakijoita bussiasemalla ja vielä illallakin törmäsimme sattumalta kadulla.
Tänään sitten kun törmättiin taas ja sanottiin taas Hei tai Hello niin minä kysyin asuvatko he nyt täällä ja he asuvat puoli vuotta, kämppä ihan keskustassa jonkun Islantilaisen tytön kanssa!
Minä kerroin asuvani täällä läävässä ja vaihdoimme puhelinnumeroita. Tapaamme ainakin heti tiistaina yliopistolla, kun on se info. Sanne opiskelee jotain kulttuurien välistä viestintää tai politiikkaa tai jotain sellaista. Poika on kai vain mukana.
He ovat hollannista ja näyttivät heti intuitiivisesti kivoilta. Sellaisilta vähän kuin minä. Paitsi että Sannella on ihan tummat silmät ja pojalla kikkara tukka.

Mutta tämä päivä on ollut valoisampi kuin eilinen. Vaikka olikin aamu sumussa ja ei nytkään pilvet ole väistyneet. Ja yöllä toisen sängyn alla loisti valotäplä. Se loisti siellä koko yön.
Kastoin sen tämän huoneen menninkäiseksi.

Hyvä oli kävellä yksin rantaa. Hyvä oli istua kahvilassa ja lukea seinältä, että siellä järjestetään joogaa! Hyvä oli painella Sannen nimi puhelimeen. Vaikka he eivät olekaan islantilaisia, niin olemme tavallaan kohdanneet sattumalta. Nauroimmekin sitä. Että kuinka hassua, että olemme nähneet niin monesti sattumalta. Seuraavan kerran näemme tarkoituksella. Hymyjä hymyjä.
Ainakin kaksi ihmistä joiden kanssa voi jutella muustakin kuin siivouskomeron paikasta.
Islantilainen Asbjörn ei uskonut että olen Suomesta kun kysyin missä on siivousvälineet.


En ihan ymmärrä ihmisiä, jotka lähtevät hyvä ystävän kanssa vaihtoon. Vaikka olisi minullakin turvallisempaa. Ei tarttisi mennä yksin pitsalle tänään. Sillä aion mennä pitsalle. En jaksa kokata vielä. Ehkä kysyn tiistaina jos Sanne ja poika voisivat joku päivä kokata kanssani.

Aamulla ajattelin: Nämä kadut ja maisemat ovat seuraavat kuukaudet minun.