loma angsti

omituista
istua äidin koneen ääressä ja kirjoittaa
sitä pelkää koko ajan
että tulee selän takaa ja
niin kuin silloin
kun piti aina kirjoittaa
kaikki mitä kirjoitti
äidin tai isin koneella
ja piti tallentaa sinne kun ei kaikkea aina disketille jaksanut
ja kun laittoi fontin valkoiseksi
ettei vain kukaan toinen
näkisi siitä selän takaa

eilen näin ystäväni
me luistelimme helsingin keskustassa
se oli mukavaa
ja italialainen poika kaatusi muutaman kerran
se ei ollut mukavaa
ja toisaalta
meitä oli niin monta samaan aikaan näkemässä toisiamme
että en minä ainakaan loppuen lopuksi nähnyt oikein ketään
kun toiset istuivat pöydän toisessa päässä
ja kaikki puhuivat yhtä aikaa
kaikki
ja joskus minä istuin hiljaa niiden välissä
kaikkien
ja eri asioista
ja nauroin toisaalle käänsin pääni toisaalle

ja nyt minua on pyydetty kahville tänne
minä sanoin etten voi tulla kun mummi
ja nyt kuitenkin kirjoitan tässä
eli
olisin kuitenkin
mutta en
kuitenkaan
olen huono ihminen vain siksi että

olen ehkä muuttunut sisään päin
toisaalta mielestäni minä enemmän
kerron nykyään kuin joskus
ja helpompi
mutta toisinaan
sitä mieluummin laittaa ruokaa isoäidilleen
sitä mieluummin istuu isoäitinsä kanssa
kuin ajaisi yksin pimeässä keskustaan ja puhuisi ei mistään
ehkä minä vieläkin pelkään sellaisia ihmisiä jotka eivät pitäneet minusta
sellaisia jotka kutsuivat kaikki muut syntymäpäivilleen paitsi minut
ja minulla on likainen tukka
ja
ja syitä voi keksiä sata
vaikka onkin ajokortti
mutta olen sentään ajanut tänään jo järvenpäästä

tuntuu huonolta omatunnolta
vaikka eihän ystävien tapaaminen
tai tapaamatta jättäminen pitäisi
ei kai

vähän samanlainen olo kuin teininä
kun kaikki ystävät lähtivät perjantaina ulos
oli joku bändi siellä ja bändi täällä ja
perjantai
ja yläaste
ja minä en tahtonut
minusta oli kiva jäädä kotiin vaan
kiva mennä vaikka vaan kävelemään hiekkateitä metsäteitä
kiva kiva

en ole koskaan pitänyt joukoista
en koskaan ihmisjoukoista
niin kuin
olen monta kertaa sanonut monta kertaa
sanonut kuinka vihaan ihmisiä kun he
kun ryhmä kun massa
niin en pidä ystävistänikään
kun heitä on monta
yksitellen minä heidän kanssaan voisin olla menisin vaikka jos yksitellen
ja vain niitä joita oikeasti tahdon nähdä
kun en minä osaa vastata jos kysytään kynsilakoista
tai jostakin hienosta uudesta trendistä sitä ja tätä ja sellainen
äitinikin jo sanoi piirtämälleni mekolle, jonka tahdon, että miksi tahdo tällaisen,eihän kukaan enää käytä tällaisia, tämä ei ole yhtään muodikas
niin
sanoin entä sitten
ja monta kertaa vielä kangaskaupassakin, tahdotko sinä varmasti sellaiset hihat

mutta joskus on mukavaa myös joukossa
nykyään
kun ei oikeastaan voi tavata kaikkia yksitellen

ja sitten sellaisessa joukossa jossa kaikki ovat
toisilleen
pitää jokaisesta
mutta jos on yksikin josta ei pidä
tai ei tunne
niin en osaa olla

paitsi juhlissa ja sellaisissa
niissä ei haittaa

eikä se nyt haittaa muutenkaan
yritän vain keksiä selityksiä sille
miksi en tapaa kahta,
siis vain kahta
ystävääni tänään
sillä mummi ei heidänkään mielestä käynyt selityksestä.
näkivät lävitseni
kuka ei näkisi

huomenna istun jo junassa. istun kuusi tuntia ja sitten näen ihmisen jota rakastan
toden totta
ja siellä on hänen ystävänsä
ne kaikki ja niin iloiset ja niin läheiset ja minä niin ulkopuolinen sillä enhän minä ole kuin yhden tyttöystävä yhden joka ennen minua oli heidän kanssaan enemmän nyt minuakin pitää ajatella ja sitten se tyttöystävä alkaa itkeä ja siksi ei saa sanoa mitään kun se kuitenkin alkaa itkeä ja niin minä varmaan vaan itken koko viikon koska itkeä minä kyllä osaan jos en muuta

joskus minä kyllä ihmettelen miten hän jaksaa olla kaksi viikkoa siellä. samojen ihmisten kanssa. ensin viikko seinien sisällä keskellä ei mitään ja sitten toinen viikko niin
että on ihmiset joita näkee harvoin mutta hyvänen aika kuinka tiiviisti sitten kun näkee

en pystyisi sellaiseen ikinä
nämä päivät perheen kanssakin ovat jo ihan enemmän kuin riittävästi
en jaksaisi kyllä enää yhtään yhtään
ja tiedän etten jaksa sielläkään heitä niin paljon kuin pitäisi

eikä kyse ole koskaan siitä etteivätkö ihmiset, ne joiden kanssa on, olisi miellyttäviä. kyllä minä pidän ihan jokaisesta
mutta
tarvitsee omaa tilaa
ihan omaa

ikiomaa

siksi vähän ahdistaa jos joudumme kovinkin kauan elämään tuossa pienenpienessä yksiössäni
sillä siinä ei ole tilaa meille edes yhdessä.

voikohan sitä koskaan
oppia olemaan ilman omaa tilaa?
ottaako jokainen sen jostain?

kohta minun metsäänkin rakennetaan. siihen on nyt kaavoitettu kymmenen rantatonttia ja ties kuinka monta muuta.
minun kivi. minun puiden hautausmaa.

enkä minä tiedä mihin menisin.

työtyö

nukkumaanmenoaikani on aivan kohta
mielellään viidentoista minuutin päästä
eli kahdeksalta
viimeistään yhdeksältä
ja ehdoton yläraja on kymmenen, ja sitten jo kiroilen

rytmini on muuttunut
herään viideltä
kahdeksan tuntia postinumeroita ja sitten
vasta

täällä haisee roskis. vanhat maitotölkit ja biojäteastia joka pitäisi pestä ja roskis jonka jo vein
ja lattiaa pitäisi imuroida jatkuvasti
vaatteet ovat kasoina myttyinä mattoina
ja paperit
ne eivät pysy siellä missä niiden paikka
minä en tiedä missä niiden paikka
siirrän niitä pöydältä pöydälle kirjahyllyyn sänkyyn lattialle pöydän toisesta päästä toiseen

niin

taloni on niin sotku
ettei täällä voi hengittää

en pidä liasta. epäjärjestystä kestän mutta että lika
ja täällä on likaista
erittäin
niin ettei edes tahdo koskea

en ole ehtinyt tehdä mitään muuta kuin töitä
sitä ei edes muita mihin päivä on kulunut
sitä käy kaupassa, ehkä,
kulkee pisteestä a pisteeseen b
laittaa ruokaa, ehkä, syö ehkä,
ei ole lukenut edes uutisia, ei sähköposteja
ja sitten kello onkin jo niin paljon että nukkumaan
ja nukahtaa
on alkanut nukahtaa, ehkä

näin unta
jossa meidän pro seminaari oli jaettu kahteen ryhmään
toinen ryhmä oli kirjoittamista, siis fiktiivisen tekstin kirjoittamista
ja toinen ihan tavallinen.
riikka kertoi minulle ettei ollut päässyt kirjoittajaryhmään ja olin pöyristynyt, että joko ne ovat valinneet sinne tyypit
ja sinne oli otettu tosi vähän ihmisiä, ja niitä olivat ainakin johannes ja ville ja joku kolmas. ja kaikki loputkin muutamat olivat poikia.
riikan ja minun mielestä käytäntö oli epäoikeudenmukainen ja tahdoimme tietää miksi emme olleet päässeet.
kirjoittajaryhmään opiskelijat oli valinnut meidän pro semma ohjaaja, jonka suosikkioppilaita kyseiset sinne päässeet oppilaat olivat ja joku nainen.
nainen tuli luokkaan ja minä marssin hänen luokseen hyvin kiihtyneenä
aloin huutaa naiselle
että minun mielestäni tämä ei ole oikeudenmukaista
nainen kuunteli ja selitteli
ja lopulta minä ja riikka ja nainen siirryimme viereiseen pieneen huoneeseen
ja hän selitti meille
että ryhmään oli otettu vain niitä jotka ovat olleet lehdessä
minä huusin naiselle
että mehän juuri olemme olleet
että sijoituimme hyvin edellisenä vuonna olleessa kirjoituskilpailussa
ja että tekstejämme julkaistiin silloin lehdessä
nainen kyseli teksteistämme
ja me kerroimme
minä omastani, siitä mitä olen oikeastikin kirjoittamassa
kerroin siitä myös asioita, joita en ole edes oikeasti valveilla ajatellut,
paikalle oli tullut joku toinenkin nainen,
he vaikuttivat kiinnostuneilta, mutta jotenkin teennäisen kiinnostuneilta
minä sanoin heille suoraan
että kaikki johtuu kuitenkin vain siitä
että he eivät tunne minua ja riikkaa
että me emme ole olleet heidän kanssaan koskaan missään tekemisissä ja että sen takia
että se on epäreilua
naiset vain nyökyttelivät ja kuuntelivat ja sanoivat että lukevat tekstimme
menimme takaisin huoneeseen jossa muut olivat
he tanssivat siellä silmät kiinni
huomasin että riikkakin oli laittanut silmät kiinni
ja naiset
minäkin laitoin mutta jotenkin silti koko ajan avasin silmät niin että saatoin nähdä mitä ympärillä tapahtui
ihmiset soittivat erilaisia soittimia
minulla oli pino sanomalehtiä kädessä ja ravistelin niitä
kuului vähän kuin marakassin ääni
tanssimme ympäri huonetta ja soitimme
joku tyttö tarttui minua takaapäin kiinni ja alkoi ikäänkuin soittaa minua
se oli minusta tosi ahdistavaa ja ärsyttävää ja yritin tanssia niin että tytön olisi pakko irroittaa ote minusta,
lopulta se onnistui
valot tulivat päälle
ja tanssi loppui

ja unikin voi saada aikaan muiston
aivan kuin muisto unen
ja muistin
muistin nyt huomisen tapaamisen ja että minun täytyy perua se

kuka haluaa tietää jonkun postinumeron?
haluaako joku lähettää vesankaan kortin?
entä kukkoon?
miten olisi kuohu? pihtipudas? äijälä?

minä olen ollut tänään avauksessa.
se tarkoittaa sitä että olen availlut niitä punaisia kuoria joiden sisään pistetään joulukortit
ja olipa yllätys
kun avasin yhden kuoren
siellä oli vain yksi kortti
postimerkki oli, mutta ei osoitetta
ja se oli osoitettu
"kuoren aukaisijalle"
eli minulle!
sain kortin!
lähettäjän nimeä ei ole, eikä kuvakaan ole kummoinen
mutta olipa hupaisaa. haluaisin itsekin tehdä tuollaisia yllätyksiä
olen ajatellut jos lähettäisi sattumanvaraisiin osoitteisiin kortin. mutta
pelkään etten ehdi lähettää edes ystävieni osoitteisiin
ne pitäisi jo laittaa, perjantaihin mennessä!
ja ulkomaille lähtevät olisi jo pitänyt postittaa viimeistään tänään...

olen saamaton lurjus
ja nyt minun pitäisi lähteä kapungille kirjastoon ja hakemaan luomutilaukseni ja sen sellaista
ja tehdä tutkimussuunnitelmani
en ehdi ikinä tehdä sitä huomiseksi
työt alkaa jo klo 14 ja sitä ennen on luentoja
ellen tee tänään
hei vaan, tästä näin vaan.
höh.
en minä ole sellainen
vaikka eilen kirjoitin koko päivän esseitä ja luentopäiväkirjoja jotka eivät kuitenkaan menneet opettajalle perille
se oli kyllä aika uskomatonta, siis ei se ettei ne menneet perille vaan se että sain kirjoitettua niitä koko päivän, tasan kello 20 olin saanut ne valmiiksi
enkä ollut pelannut pelejä enkä ollut lukenut keskustelupalstaa enkä nukkunut
ihan vähän vain kaikkea.

palelee. mutta työ oli kivaa. väsyttää. mutta kait tämän jaksaa.
vielä pari viikkoa.
vajaa.

huokaus.

minulla olisi tekemistä
olen tehnyt koko aamun
tai no
nythän on jo oikeastaan kohta ainakin iltapäivä
mutta
todellakin se että tietää että pitäisi tehdä saa paljon väsyneemmäksi kuin se että tekisi

ja huomenna alkaa työ kello kuusi
aamulla

ja tänään oli tuskaa nousta kello kahdeksan
en noussut
mutta kymmentä vailla yhdeksän nousin
ja juoksimme että poikani ehtisi bussiinsa
ja ehdimmehän me, ehtihän hän
ja minä en ole saanut mennä takaisin nukkumaan
jotta vihdoin saisin illalla unta

en ole saanut taas viikkoon nukuttua
kunnolla
en ole vain nukahtanut

mutta luin tiedelehdestä uniartikkelin ja siinä sanottiin (miten ihmeellinen onkaan maailma!) että jossain vaiheessa sitä vain nukahtaa kun on tarpeeksi väsynyt.
onpa jännää. niinkö? ai että nukahtaa ihan.

kyllä minä saisin unta jos nyt menisin nukkumaan
olisi ehkä sittenkin pitänyt ottaa yövuoro. voisin sitten vain nukuskella kaikki päivät.
hmmm. olisipa se ihanaa.

olen nähnyt unia (miten yllättävää!)
yhdessä intiaani sanoi että ihmisten ja muiden eläinten pitäisi elää ystävinä.
yhdessä oli joku murhaaja tai sellainen omituinen mies joka sai ihmiset tekemään murhia, kun se tavallaan puhui niiden pään sisään. ihmiset hyppäilivät katolta alas. se oli viime yön painajainen. sillä mies oli jotenkin myös huijari ja kertoi minulle että joo, se ilkeä mies on vangittuna, että siitä ei ole enää huolta, vaikka hän itse oli se ilkeä mies ja oli vanginnut sen kiltin miehen ja he olivat ihan samannäköisiä, sillä kuva siirtyi kellariin jossa kiltti mies oli vangittuna ja kuuli ja minä muutuin kiltiksi mieheksi tai kiltti mies muuttui minuksi ja pakenin sieltä, juoksin mummini takapihaa pitkin ja siellä ajoi autoja ja pysäytin yhden ja silloin juuri ilkeä mies tuli kulman takaa ja huusi mihin sinä jo nyt lähdet ja minä yritin valehdella että päätin lähteä etuajassa sillä olin ilmeisesti sopinut ilkeän miehen kanssa jotakin että lähtisin myöhemmin mutta ääneni oli niin pieni ettei siitä tullut mitään ääntä ja ilkeä mies huomasi avonaisen takapihan oven ja lähti vihoissaan juoksemaan minun perääni ja auto oli ihan lähellä mutta jalat eivät liikkuneet ja minun piti hypätä ojan yli ja ilkeä mies vain lähestyi, laitoin silmät kiinni
heräsin

painauduin kiinni poikani ihoon, puristin kättä, poika nukkui, hengitys oli sellainen, mutta vaistomaisesti hän kietoi kätensä ympärilleni
ja saatoin nukahtaa uudelleen

ja näin unta jossa oli uneni järvi mutta ei ollut venettä sinne
siellä oli linnut, muodostelmissa toistensa päällä ja siipien sisältä tuli kaksi kissanpentua
vielä oli kolmaskin eläinlaji, joka kuristi kissoja ja
kissat alkoivat itkeä
eläimet huomasivat minut ja ystäväni ja suuttuivat kun olimme katselleet ja
hyökkäsivät
juoksimme karkuun
ja menimme vanhaan taloon, se oli puuta ja täysi punaisia ovia
avasimme yhden tulimme huoneeseen jossa oli suuret kellorattaat, kävelimme niiden päältä seuraavalle ovelle
olin varma että sen oven takaa tulisi unieni huone
avasin oven, siellä oli huone, ei minun unieni huone
lopulta avasin vain ovia ja ilmestyi maisema, huone, maisema, huone
mutta ei minun unieni huonetta, ei vettä

ja olen myös tulossa kipeäksi. nuha.
mikä loistava ajoitus. no, jos saan tätä pidäteltyä niin, että sairastun jouluksi. sekään ei olisi mitenkään uutta.

hmm. mutta minulla on mustikkasuklaata. äiti toi virosta.
ja puolukoita !

ja taidan lintsata.

sanoi että lause kerrallaan
sana kerrallaan
ja oli sanottu että pitää enemmän
että kaikkien sanat

kirjoittaa toisten unia
ja sitten näkee unia että näkee niiden unia
vaikka eivät ne ole samat
sillä niissä oikeissa unissa on vain oikeita ihmisiä
ja keksityissä unissa on niitä joille ei kerrota

ja ihmiset ovat todellisia vain niissä kuvissa
joita ei ole otettu
mutta jotka on laitettu seinille
he eivät koskaan näe itse
omia kuviaan
sillä ne ovat aina toisten albumeissa
ja kukkaroissa
ja kirjekuorien sisällä palapeleinä

puhuvat keskenään sellaista
mitä ei kerrota muille

eikä kukaan tiedä
eikä kukaan tiedä

äänet muuttuvat etäisiksi
kuuluvat niin kaukaa
ettei tiedä onko se oma uni vai naapurin
joka sitoi huivin päähänsä vain sen takia että ulkona satoi
minä kiinnitin hänelle renkaan vaikka se piti vain laittaa takaisin mutta hän sanoi kiitos

on hyvä koskettaa toista
aina silloin kun
ollaan lähellä
ja silloin kun toinen on lähdössä pois

huomenna on itsenäisyyspäivä

enkä tiedä mitä tapahtuisi
jos veli tapaisi toisen sadun äidin
tai jos veli tapaisi veljen
jos tytöt tapaisivat toisensa
kaikki siskot
kaikki äidit ja kaikki isät
joutuisivat samaan huoneeseen

yksi isä olisi kuollut, toinen masentunut, mutta heittäisi typeriä vitsejä, kolmas vain masentunut, eikä sanoisi mitään, nostaisi korkeintaan kiikarit silmilleen ja tähyilisi lintuja ja yksi tähyilisi lintuja, heittäisi typeriä vitsejä, ei olisi masentunut, eikä kuollut, mutta rakentaisi ja kokoaisi koko ajan jotakin ja unelmoisi siitä että voisi saattaa tyttärensä alttarille
yksi äiti nauraisi hysteerisesti ja ostaisi kalliita juustoja, toinen ripustaisi ikuisesti pyykkejä ja tähyilisi merelle, kolmas järjestelisi papereita, kertoisi satuja ja olisi välinpitämätön kun pitäisi ottaa vastuu, ja yksi järjestelisi papereita, ripustaisi pyykkejä, ostaisi aina yhden luomutuotteen, itkisi kaikista sanoista ja lopettaisi puhelun kun tulisi kiire kokoukseen
yksi sisko olisi hukkunut, toinen veli muuttaisi pois kotoa ja sisko rakastaisi veljeä ja yksi sisko olisi ulkopuolinen ja yksi sisko rakastaisi siskoa, kolmas veli polttaisi tupakkaa ja sisko rakastaisi veljeä ja neljäs veli polttaisi tupakkaa jäisi kotiin ennen kuin muutaisi pois ja sisko vihaisi veljeään kunnes saisi mitä toivoisi.

ja he sanoisivat toisilleen
ole sinä hiljaa
sillä minä puhun
ja he piirtäisivät kuvioita toistensa selkään
jättäisivät toisensa seisomaan sateeseen
nauraisivat päin naamaa, paiskaisivat oven rikki ja peittäisivät korvansa
tietäisivät mistä puhuvat, olisivat hiljaa, nukkuisivat, näkisivät unta ja lakkaisivat uneksimasta

ulkona sataa
sataa niin
että pienet tytöt kastuvat jos eivät mahdu sateenvarjon alle
eivätkä ne mahdu
sillä ne ovat vain blondin kavereita
ja sitten voi ottaa reppuselkään
mutta se on mahdotonta kun on pitkäpitkä hame

ja sitten tulee myöhä
tulee niin myöhä että kaikki lähtevät kotiin
sateessa
eikä ole enää edes yhtä sateenvarjoa jonka kyytiin ei mahdu
sateessa
kävelevät
ja viimeiset metrit tuntuvat siltä kuin voisi kiertää koko kaupungin
sateessa
sillä on jo aivan märkä
niin märkä ettei mikään
eikä ole kylmä
sillä eihän nyt suinkaan voi olla joulukuu

missä on minun lumisateeni?