loma angsti

omituista
istua äidin koneen ääressä ja kirjoittaa
sitä pelkää koko ajan
että tulee selän takaa ja
niin kuin silloin
kun piti aina kirjoittaa
kaikki mitä kirjoitti
äidin tai isin koneella
ja piti tallentaa sinne kun ei kaikkea aina disketille jaksanut
ja kun laittoi fontin valkoiseksi
ettei vain kukaan toinen
näkisi siitä selän takaa

eilen näin ystäväni
me luistelimme helsingin keskustassa
se oli mukavaa
ja italialainen poika kaatusi muutaman kerran
se ei ollut mukavaa
ja toisaalta
meitä oli niin monta samaan aikaan näkemässä toisiamme
että en minä ainakaan loppuen lopuksi nähnyt oikein ketään
kun toiset istuivat pöydän toisessa päässä
ja kaikki puhuivat yhtä aikaa
kaikki
ja joskus minä istuin hiljaa niiden välissä
kaikkien
ja eri asioista
ja nauroin toisaalle käänsin pääni toisaalle

ja nyt minua on pyydetty kahville tänne
minä sanoin etten voi tulla kun mummi
ja nyt kuitenkin kirjoitan tässä
eli
olisin kuitenkin
mutta en
kuitenkaan
olen huono ihminen vain siksi että

olen ehkä muuttunut sisään päin
toisaalta mielestäni minä enemmän
kerron nykyään kuin joskus
ja helpompi
mutta toisinaan
sitä mieluummin laittaa ruokaa isoäidilleen
sitä mieluummin istuu isoäitinsä kanssa
kuin ajaisi yksin pimeässä keskustaan ja puhuisi ei mistään
ehkä minä vieläkin pelkään sellaisia ihmisiä jotka eivät pitäneet minusta
sellaisia jotka kutsuivat kaikki muut syntymäpäivilleen paitsi minut
ja minulla on likainen tukka
ja
ja syitä voi keksiä sata
vaikka onkin ajokortti
mutta olen sentään ajanut tänään jo järvenpäästä

tuntuu huonolta omatunnolta
vaikka eihän ystävien tapaaminen
tai tapaamatta jättäminen pitäisi
ei kai

vähän samanlainen olo kuin teininä
kun kaikki ystävät lähtivät perjantaina ulos
oli joku bändi siellä ja bändi täällä ja
perjantai
ja yläaste
ja minä en tahtonut
minusta oli kiva jäädä kotiin vaan
kiva mennä vaikka vaan kävelemään hiekkateitä metsäteitä
kiva kiva

en ole koskaan pitänyt joukoista
en koskaan ihmisjoukoista
niin kuin
olen monta kertaa sanonut monta kertaa
sanonut kuinka vihaan ihmisiä kun he
kun ryhmä kun massa
niin en pidä ystävistänikään
kun heitä on monta
yksitellen minä heidän kanssaan voisin olla menisin vaikka jos yksitellen
ja vain niitä joita oikeasti tahdon nähdä
kun en minä osaa vastata jos kysytään kynsilakoista
tai jostakin hienosta uudesta trendistä sitä ja tätä ja sellainen
äitinikin jo sanoi piirtämälleni mekolle, jonka tahdon, että miksi tahdo tällaisen,eihän kukaan enää käytä tällaisia, tämä ei ole yhtään muodikas
niin
sanoin entä sitten
ja monta kertaa vielä kangaskaupassakin, tahdotko sinä varmasti sellaiset hihat

mutta joskus on mukavaa myös joukossa
nykyään
kun ei oikeastaan voi tavata kaikkia yksitellen

ja sitten sellaisessa joukossa jossa kaikki ovat
toisilleen
pitää jokaisesta
mutta jos on yksikin josta ei pidä
tai ei tunne
niin en osaa olla

paitsi juhlissa ja sellaisissa
niissä ei haittaa

eikä se nyt haittaa muutenkaan
yritän vain keksiä selityksiä sille
miksi en tapaa kahta,
siis vain kahta
ystävääni tänään
sillä mummi ei heidänkään mielestä käynyt selityksestä.
näkivät lävitseni
kuka ei näkisi

huomenna istun jo junassa. istun kuusi tuntia ja sitten näen ihmisen jota rakastan
toden totta
ja siellä on hänen ystävänsä
ne kaikki ja niin iloiset ja niin läheiset ja minä niin ulkopuolinen sillä enhän minä ole kuin yhden tyttöystävä yhden joka ennen minua oli heidän kanssaan enemmän nyt minuakin pitää ajatella ja sitten se tyttöystävä alkaa itkeä ja siksi ei saa sanoa mitään kun se kuitenkin alkaa itkeä ja niin minä varmaan vaan itken koko viikon koska itkeä minä kyllä osaan jos en muuta

joskus minä kyllä ihmettelen miten hän jaksaa olla kaksi viikkoa siellä. samojen ihmisten kanssa. ensin viikko seinien sisällä keskellä ei mitään ja sitten toinen viikko niin
että on ihmiset joita näkee harvoin mutta hyvänen aika kuinka tiiviisti sitten kun näkee

en pystyisi sellaiseen ikinä
nämä päivät perheen kanssakin ovat jo ihan enemmän kuin riittävästi
en jaksaisi kyllä enää yhtään yhtään
ja tiedän etten jaksa sielläkään heitä niin paljon kuin pitäisi

eikä kyse ole koskaan siitä etteivätkö ihmiset, ne joiden kanssa on, olisi miellyttäviä. kyllä minä pidän ihan jokaisesta
mutta
tarvitsee omaa tilaa
ihan omaa

ikiomaa

siksi vähän ahdistaa jos joudumme kovinkin kauan elämään tuossa pienenpienessä yksiössäni
sillä siinä ei ole tilaa meille edes yhdessä.

voikohan sitä koskaan
oppia olemaan ilman omaa tilaa?
ottaako jokainen sen jostain?

kohta minun metsäänkin rakennetaan. siihen on nyt kaavoitettu kymmenen rantatonttia ja ties kuinka monta muuta.
minun kivi. minun puiden hautausmaa.

enkä minä tiedä mihin menisin.