työtyö

nukkumaanmenoaikani on aivan kohta
mielellään viidentoista minuutin päästä
eli kahdeksalta
viimeistään yhdeksältä
ja ehdoton yläraja on kymmenen, ja sitten jo kiroilen

rytmini on muuttunut
herään viideltä
kahdeksan tuntia postinumeroita ja sitten
vasta

täällä haisee roskis. vanhat maitotölkit ja biojäteastia joka pitäisi pestä ja roskis jonka jo vein
ja lattiaa pitäisi imuroida jatkuvasti
vaatteet ovat kasoina myttyinä mattoina
ja paperit
ne eivät pysy siellä missä niiden paikka
minä en tiedä missä niiden paikka
siirrän niitä pöydältä pöydälle kirjahyllyyn sänkyyn lattialle pöydän toisesta päästä toiseen

niin

taloni on niin sotku
ettei täällä voi hengittää

en pidä liasta. epäjärjestystä kestän mutta että lika
ja täällä on likaista
erittäin
niin ettei edes tahdo koskea

en ole ehtinyt tehdä mitään muuta kuin töitä
sitä ei edes muita mihin päivä on kulunut
sitä käy kaupassa, ehkä,
kulkee pisteestä a pisteeseen b
laittaa ruokaa, ehkä, syö ehkä,
ei ole lukenut edes uutisia, ei sähköposteja
ja sitten kello onkin jo niin paljon että nukkumaan
ja nukahtaa
on alkanut nukahtaa, ehkä

näin unta
jossa meidän pro seminaari oli jaettu kahteen ryhmään
toinen ryhmä oli kirjoittamista, siis fiktiivisen tekstin kirjoittamista
ja toinen ihan tavallinen.
riikka kertoi minulle ettei ollut päässyt kirjoittajaryhmään ja olin pöyristynyt, että joko ne ovat valinneet sinne tyypit
ja sinne oli otettu tosi vähän ihmisiä, ja niitä olivat ainakin johannes ja ville ja joku kolmas. ja kaikki loputkin muutamat olivat poikia.
riikan ja minun mielestä käytäntö oli epäoikeudenmukainen ja tahdoimme tietää miksi emme olleet päässeet.
kirjoittajaryhmään opiskelijat oli valinnut meidän pro semma ohjaaja, jonka suosikkioppilaita kyseiset sinne päässeet oppilaat olivat ja joku nainen.
nainen tuli luokkaan ja minä marssin hänen luokseen hyvin kiihtyneenä
aloin huutaa naiselle
että minun mielestäni tämä ei ole oikeudenmukaista
nainen kuunteli ja selitteli
ja lopulta minä ja riikka ja nainen siirryimme viereiseen pieneen huoneeseen
ja hän selitti meille
että ryhmään oli otettu vain niitä jotka ovat olleet lehdessä
minä huusin naiselle
että mehän juuri olemme olleet
että sijoituimme hyvin edellisenä vuonna olleessa kirjoituskilpailussa
ja että tekstejämme julkaistiin silloin lehdessä
nainen kyseli teksteistämme
ja me kerroimme
minä omastani, siitä mitä olen oikeastikin kirjoittamassa
kerroin siitä myös asioita, joita en ole edes oikeasti valveilla ajatellut,
paikalle oli tullut joku toinenkin nainen,
he vaikuttivat kiinnostuneilta, mutta jotenkin teennäisen kiinnostuneilta
minä sanoin heille suoraan
että kaikki johtuu kuitenkin vain siitä
että he eivät tunne minua ja riikkaa
että me emme ole olleet heidän kanssaan koskaan missään tekemisissä ja että sen takia
että se on epäreilua
naiset vain nyökyttelivät ja kuuntelivat ja sanoivat että lukevat tekstimme
menimme takaisin huoneeseen jossa muut olivat
he tanssivat siellä silmät kiinni
huomasin että riikkakin oli laittanut silmät kiinni
ja naiset
minäkin laitoin mutta jotenkin silti koko ajan avasin silmät niin että saatoin nähdä mitä ympärillä tapahtui
ihmiset soittivat erilaisia soittimia
minulla oli pino sanomalehtiä kädessä ja ravistelin niitä
kuului vähän kuin marakassin ääni
tanssimme ympäri huonetta ja soitimme
joku tyttö tarttui minua takaapäin kiinni ja alkoi ikäänkuin soittaa minua
se oli minusta tosi ahdistavaa ja ärsyttävää ja yritin tanssia niin että tytön olisi pakko irroittaa ote minusta,
lopulta se onnistui
valot tulivat päälle
ja tanssi loppui

ja unikin voi saada aikaan muiston
aivan kuin muisto unen
ja muistin
muistin nyt huomisen tapaamisen ja että minun täytyy perua se

kuka haluaa tietää jonkun postinumeron?
haluaako joku lähettää vesankaan kortin?
entä kukkoon?
miten olisi kuohu? pihtipudas? äijälä?